Miksi lapset esittävät kun vieraita saapuu kylään?
Mistä tuollainen esittäminen johtuu? Tiedän siis että se on hyvin yleistä, mutta miksi lapset tekevät sitä? Venkoillaan, valitetaan että aikuisten jutut on tylsiä, keksitään jotain muka-hauskoja juttuja ja vanhemmille vastaillaan myös näsäviisaasti esittämistyyliin. Lapsista näkee jotenkin olemuksestakin koko ajan, että ovat ihan piukeina. Miksi lapset eivät osaa olla normaalisti kun on vieraita?
Kommentit (20)
Heitä vähän jännittää ja haluavat huomiota.
Hillitöntä huomionhakemista. Ja rasittavaa myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat lapsia. Lasten sosiaaliset taidot ja kyvyt erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eivät ole samalla tasolla aikuisten tai nuorten kanssa. Siksi.
Kyllä, ymmärrän tämän. Mutta eikö asialle ole mitään tarkempaa selitystä? Eli kaipaavatko lapset esimerkiksi vieraiden hyväksyntää ja yrittävät olla siksi hauskoja? Vai yrittävätkö lapset saada vanhempien huomiota pois vieraista, koska ovat kateellisia vieraiden saamasta huomiosta? Kaikelle käyttäytymiselle on käsittääkseni jokin syy.
t.ap
Minuakin kiinnostaa, tietääkö kukaan?
Eikä... olin juri viikonloppuna synttärijuhlissa jossa lapset mankuivat koko ajan huomiota :D Oli kyllä harvinaisen ärsyttävää kun puhuivat koko ajan päälle ja valittivat just tota tylsyyttä. Täytyyhän sitä vieraiden seurassa olemistakin harjoitella mutta voi hyvää päivää miten ärsyttävää oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska ovat lapsia. Lasten sosiaaliset taidot ja kyvyt erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eivät ole samalla tasolla aikuisten tai nuorten kanssa. Siksi.
Kyllä, ymmärrän tämän. Mutta eikö asialle ole mitään tarkempaa selitystä? Eli kaipaavatko lapset esimerkiksi vieraiden hyväksyntää ja yrittävät olla siksi hauskoja? Vai yrittävätkö lapset saada vanhempien huomiota pois vieraista, koska ovat kateellisia vieraiden saamasta huomiosta? Kaikelle käyttäytymiselle on käsittääkseni jokin syy.
t.ap
Harvemmin varmasti mistään kateudesta on kyse. Ennemminkin siitä, että lapsia jännittää tilanne, jossa on paljon vähän vieraampia ihmisiä kerralla läsnä. Siitä tulee normaalista poikkeava käytös, lapset oireilevat jännitystä eri tavoin. Jotkut ovat ujoja ja aikuisille puhumista arastellaan, toiset taas tuollaisia äänekkäitä esiintyjiä ja näsäviisastelijoita.
Mä luulen että meidän lapsen kohdalla ainakin se jännitys, mikä lapsella on kun odottaa vieraita purkautuu tällä tavalla, että rupeaa pelleilemään ja tekemään tyhmiä juttuja ja just esiintymään vieraille. Jännityksen purkautuminen syy.
Varsinkin on ärsyttävää jos ko lapsi on isompi. Huoh. Varhaisteini. Kato äiti, kato, kato nyt äiti. Omat lapset on taas ärsyttävän hiljaisia että en tiedä kumpi on parempi😕
50-luvun lapsuuden eläneenä tiedän, että sen ajan lapset kävivät, vanhempiensa ohjeistamana ja painostamina, tervehtimässä vieraat, vastaamassa ikuisesti samoihin kysymyksiin koulusta ym. small talkia, mitä nyt vieraat keksivät lapselta kysyä. Tämän rituaalin jälkeen lapset poistuivat helpotuksesta huokaisten omiin juttuihinsa. Oli ihan hyvä käytäntö. Ei lasten tarvitse olla kaiken aikaa esillä ja päähuomion kohteena.
Meillä 10v tyttö joka esittää coolia/isompaa silloin kun vieraita paikalla. Eli vastailee siis kysymykseen juurikin näsäviisaasti. Muutenkin sellainen esiintymistyyli vieraiden edessä. En jotenkin näe tuota jännityksen purkaantumisena. Tytöllä tuntuu muutenkin nyt olevan joku sellainen vaihe että yrittää haastaa meitä vanhempia ja kiukustuu jos huomaa "häviävänsä" tai olevansa väärässä jossain asiassa.
Kyllä se on suureksi osaksi huomiohakuisuutta.
Tuttavan tenava 4v. istuu äitinsä sylissä ja kääntää äidin kasvot kokoajan itseensä päin ja alkaa höpöttämään omia juttuja, jos äiti puhuu vieraansa kanssa. Ei hellitä hetkeksikään. Ärsyttävää.
En mene enää vierailulle heille.
Vierailija kirjoitti:
50-luvun lapsuuden eläneenä tiedän, että sen ajan lapset kävivät, vanhempiensa ohjeistamana ja painostamina, tervehtimässä vieraat, vastaamassa ikuisesti samoihin kysymyksiin koulusta ym. small talkia, mitä nyt vieraat keksivät lapselta kysyä. Tämän rituaalin jälkeen lapset poistuivat helpotuksesta huokaisten omiin juttuihinsa. Oli ihan hyvä käytäntö. Ei lasten tarvitse olla kaiken aikaa esillä ja päähuomion kohteena.
Tämä on muuten totta. Minä muistan myös omasta lapsuudestani (90-luvulla), että me lapset oltiin omissa leikeissämme suurimman osan ajasta. Käytiin tottakai tervehtimässä ja menttin kahvipöytään hetkeksi istumaan ja juomaan mehut ja juttelemaan, mutta sitten poistuttiin. Ei todellakaan jääty räpeltämään siihen pöytään tai notkumaan vanhempien kylkeen että "äitiiii mulla on tylsääää" :D
Lapset haluavat huomiota. Eivät osaa ilmaista itseään ja huomionnälkäänsä muuten.
Se on huvittavaa miten lapset mankuvat tuota "äiti mulla on tylsääää", ja kun lapselle sanoo että "no mene leikkimään, ei tässä ole mikään pakko kuunnella näitä meidän juttuja", niin sehän ei tietenkään kelpaa. On paljon mukavampaa ilmeisesti jäädä vääntämään itkua siihen äidin kylkeen ja valittaa kaikesta.
Oiskohan kyseessä vanhemmilta opittu malli?
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen esittäminen johtuu? Tiedän siis että se on hyvin yleistä, mutta miksi lapset tekevät sitä? Venkoillaan, valitetaan että aikuisten jutut on tylsiä, keksitään jotain muka-hauskoja juttuja ja vanhemmille vastaillaan myös näsäviisaasti esittämistyyliin. Lapsista näkee jotenkin olemuksestakin koko ajan, että ovat ihan piukeina. Miksi lapset eivät osaa olla normaalisti kun on vieraita?
Oppivat vanhemmiltaan, ettei vieraiden edessä tule olla oma itsensä. Toinen on kasvatus. Jos lapsi oppii saamaan erityishuomiota vieraiden kanssa, niin hän kerjää sitä hamaan tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen esittäminen johtuu? Tiedän siis että se on hyvin yleistä, mutta miksi lapset tekevät sitä? Venkoillaan, valitetaan että aikuisten jutut on tylsiä, keksitään jotain muka-hauskoja juttuja ja vanhemmille vastaillaan myös näsäviisaasti esittämistyyliin. Lapsista näkee jotenkin olemuksestakin koko ajan, että ovat ihan piukeina. Miksi lapset eivät osaa olla normaalisti kun on vieraita?
Koska ei olla opetettu, se on niin erikoinen tilanne, kun pitää jakaa vanhempien huomio.
Näitähän nyt on. "Meidän maisakaarinapetteri niin tykkää vielä 5-vuotiaanakin istua äidin sylissä, niin äiti viettää nyt tän koko vierailun viihdyttäen lastaan, eikä juttele kenenkään aikuisen kanssa, kun maisakaarinapetteri ei tykkää siitä."
Ei minun lapsuudessa 80-luvulla ollut puhettakaan että lapsi olisi edes keskeyttänyt aikuisten puheet, saati että olisi saatu valittaa mistään.
Koska vanhemmat esittävät jotakin muuta itse, eivät vaan huomaa sitä.
Koska ovat lapsia. Lasten sosiaaliset taidot ja kyvyt erilaisissa vuorovaikutustilanteissa eivät ole samalla tasolla aikuisten tai nuorten kanssa. Siksi.