Lue keskustelun säännöt.
Kitaran soiton oppiminen
40
11.02.2018 |
Haluaisin oppia soittamaan kitaraa, mutta ongelmana on sormien epäsymmetrisyys ja melko huono motoriikka.
Kävin lapsena kansalaisopistossa, mutta siitä ei tullut oikein mitään.
Onko siis mitään toivoa oppia soittamaan harjoittelemalla vaan vaikka lahjat puuttuvat?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa joku kitaristi mukaan kaupoille. Jos kielet on liian korkealla tai liian paksut niin soittaminen on raskaampaa. Nykyään saa akustisia kitaroitakin vähän ohuemmilla kauloilla kun tietää mitä etsii.
Fyysisesti soittaminen on helpointa aloittaa sähkökitaralla, jossa 10-vahvuiset kielet mahd. alhaalla ja laatu hyvällä tasolla yleisesti (kaulan nauhat ei liian terävät jne). Akustinen teräskielinen käyttää 11-12 vahvuisia kieliä ja ne on yleensä vieläpä korkealla. Tuntuma on huomattavasti raskaampi ja ikävämpi, mikä vie tehokkaasti aloittelijalta motivaatiota kun sormet on verillä jatkuvasti.
Nuo kapeakaulaiset akustiset on myös hyvä juttu etenkin lyhytsormiselle ja helpompia soittaa kuin perinteiset mallit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
squier bullet ja siihen joku digitech rp55 efekti johon tökkää kuulokkeet niin pääsee soittelemaan 150 eurolla. Laatu on ihan aloittelija - edistyneempi kamaa... Squierit on helppoja soittaa, ohut kaula löysät, kielet jne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa joku kitaristi mukaan kaupoille. Jos kielet on liian korkealla tai liian paksut niin soittaminen on raskaampaa. Nykyään saa akustisia kitaroitakin vähän ohuemmilla kauloilla kun tietää mitä etsii.
Fyysisesti soittaminen on helpointa aloittaa sähkökitaralla, jossa 10-vahvuiset kielet mahd. alhaalla ja laatu hyvällä tasolla yleisesti (kaulan nauhat ei liian terävät jne). Akustinen teräskielinen käyttää 11-12 vahvuisia kieliä ja ne on yleensä vieläpä korkealla. Tuntuma on huomattavasti raskaampi ja ikävämpi, mikä vie tehokkaasti aloittelijalta motivaatiota kun sormet on verillä jatkuvasti.
Nuo kapeakaulaiset akustiset on myös hyvä juttu etenkin lyhytsormiselle ja helpompia soittaa kuin perinteiset mallit.
Kyllä akustisiinkin saa 10-vahvuiset kielet, minun Yamahan FX-310-mallissa ne oli ihan ensiasennuskielinä ja uskon että niin on useimmiten asian laita. Toki tietynvahvuinen kielisetti teräskielisellä akustisella tuntuu aina raskaammalta kuin samanvahvuinen setti sähkökitaralla, mutta sähkökitaralla niitä onkin tarkoitus pystyä venyttämään paljon enemmän kuin akustisella. Sormet täytyy joka tapauksessa totuttaa kieliin ja soittamisesta tulee helpompaa kun sormenpäät ovat kovettuneet, itse aloitin teräskielisellä akustisella ja pidän sitä hyvänä tapana aloittaa kitaransoitto, siitä on myös helpompi siirtyä aikanaan sähkökitaraan, kuin toisinpäin. Parilla satasella saa jo laadukkaita akustisia, kun taas samanhintaiset sähkökitarapaketit vahvistimen kanssa ovat usein aika heikkolaatuisia sekä soitettavuudeltaan että saundiltaan.
Vaikea hahmottaa, puhutko vain sellaisista vaikeuksista sormien liikkeiden hallinnan kanssa, joita käytännössä lähes kaikilla on, kun alkavat soittaa kitaraa, vai onko sulla jotain erityisiä haasteita tuossa.
Mun kitaransoittoa on vaikeuttanut mm. se, että sormeni ovat todella heikot. Soitin lapsena viulua eikä siinä ollut mitään ongelmaa, mutta voima ei siis meinaa riittää akustisen kitaran kielten painamiseen. Nyt kitarani otti ja hajosi aika pahasti, ja päätin että ostan nyt vihdoin sähkökitaran!
Eihän meistä kaikista ilmiömäisiä kitaristeja voi tulla, mutta soittaminen ja siinä kehittyminen on haasteista huolimatta kivaa ja palkitsevaa. Ja alkuhan aina hankalaa. Jos en olisi lapsena edistynyt niin hyvin viulunsoitossa, saattaisin olla siinä luulossa että en pysty oppimaan soittamista... Tärkeää siis uskoa itseensä. Päätin että alan soittaa kitaraa vähintään tunnin päivässä, kuten lapsena viulua...
Itekkin haluaisin oppia kitaran soittoa, mutta kun kattoo noita heavy dändejä juutuubista, niin ei helvata! Eihän tollaista opi kun joku ufo!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan oppinut vaikka nuorena soitin haitaria sujuvasti. Kolmevitosena sitten ostin kitaran ja harjoittelin ahkerasti, jotain tunnistettavaa osaan soittaa mutta siihen se jäi. Soinnut vaikeita kun neljä sormea pitäisi laittaa oikeille kielille nopeasti eikä oikea käsikään toimi, aina näppää väärää kieltä tms. Siksipä tuo strato on tuossa lähinnä koristeena nykyään.
Kannattaa kuitenkin miettiä se, että mitä lajia ja tyyliä, noin suurin piirtein siis ainakin, haluaisi pääsääntöisesti opetella soittamaan, eli se,että mihin sitten oikein siinä kitaransoiton opettelussaan haluaa keskittyä.
Pääsääntöisesti kaikkeen ei nimittäin voi keskittyä samalla intensiteetillä ja niitä tyylejäkin on aivan lukematon määrä.
Miten olisi esim. amerikkalainen , jo perinteinen 'finger-picking' akustisella teräskielisellä, vaiko 'spanish guitar' klassisella (jos ei se ihan ns. klassinen miellytä', 'flamenco' taas on oma lajinsa, mutta bluesia kyllä löytyy monenlaista, niin akustiselle teräs- ja jopa nylon-kieliselle kitaralle.
Hevistä en mene sanomaan mitään, kun se ei oikein tähän akustiseen alaan kuulu ja niistä nyt jostain neuvoisin kuitenkin aloittamaan.
Kokeile vaikka Fred Sokolow-nimisen amerikkalaisen hepun 'guitar instruction' -aiheeseen johdatuskursseja,
(nimihaulla löytyy= Google: Fred Sokolow, guitar instruction )
Django Reinhardtilla oli vain yksi sormi, ja sekin keskellä kämmentä. Kerrotaan hänen harjoitelleen kohdusta hautaan, mutta huonoista sormista ei koskaan ollut keskimääräistä enempää haittaa. Hänen levytyksiään moni kuuntelee vielä tänäkin päivänä. Luulisin, että hän oli syntyjään mustalaisperheestä, joten jonkinlaista musikaalisuutta taisi tulla verenperintönä. Muuta en aiheesta tiedä, enkä ehdi ottamaan nyt selvää. Summa summarum, rajoitteet eivät ratkaise mitään. Ne vain auraavat auki uudenlaisia oppimisen polkuja.