Työ uuvuttaa niin, että omat lapset kärsii

Pystyisitkö tekemään lyhennettyä työaikaa tai osa-aikaista työviikkoa? Se auttaisi jo vähän.

Mene sinne työterveyspsykologin luo. Hän on juuri näitä tilanteita varten.

Tuntuu myös kamalalta ajatus, että joku saa tietää, että olen näin heikko. Tiedän, että ikäviä piikkejä tulisin saamaan ainakin anopiltani ym :(. Ap

Mulla vähän sama ongelma. Työ on niin hektistä kokoajan ja työtahti liikaa, että työpäivien jälkeen en jaksa enää mitään. Vapaapäivät menee toipumiseen. En enää jaksa edes nähdä ystäviä. Olen sairaanhoitaja kierroksella vuodeosastolla.

Minulla sama tilanne :/ te jotka ehdotatte työpsykologilla käyntiä niin mitä se käytännössä auttaa, onko kokemusta?

Uupunut kirjoitti:

Mulla vähän sama ongelma. Työ on niin hektistä kokoajan ja työtahti liikaa, että työpäivien jälkeen en jaksa enää mitään. Vapaapäivät menee toipumiseen. En enää jaksa edes nähdä ystäviä. Olen sairaanhoitaja kierroksella vuodeosastolla.

Tarkoitin kirurgisella osastolla. Automaattinen tekstikorjaus ❤

Nosto

En kanssa ymmärrä, kuinka psykologi voisi auttaa fyysiseen väsymykseen. Työssä on tappotahti, vuorotyö väsyttää ja työ on fyysistä ja koko päivä menee jalkojen päällä.

Työvuoron jälkeen jaksaa juuri tehdä ruuan ja sen jälkeen vain maata sohvalla.

T. Lähihoitaja, ei ap

Työterveydessä ei sinun asioita kerrota eteenpäin, eli turhaan suret että "kaikki tietävät" että olet heikko. Ja esimiehesi ei kuulu myöskään kertoa muille sinun tilanteestasi. Kartoita nyt itse millä tavalla voisit huolehtia omasta hyvinvoinnistasi. Käy siellä psykologilla, voit saada uusia näkökulmia ajateltavaksi. Mieti vaikka muutaman kuukauden järjestelyä työssäsi, että tekisit hieman lyhyempää päivää tai viikkoa. Ei sen tarvitse loputtomiin jatkua. 

On ihan tavallista että eka- tai tokaluokkaisen lapsen vanhempi tekee vähän lyhyempää työviikkoa. Omalla työpaikallani eräs tekee nyt jonkin aikaa lyhyempää työviikkoa sen takia, että omat vanhemmat ja appivanhemmat alkavat olla siinä tilanteessa että tarvitsevat enemmän apua, koska eivät ole vielä missään palvelutalossa. On raskas vaihe huolehtia myös omista vanhemmistaan. Mikä tahansa oma elämäntilanne voi olla hetkittäin erityisen kuormittava. 

Tuo nukkumisesi väsyys vaikuttaa olevan yksi iso syy vetämättömyydelle ja siihen olisi hyvä löytää ratkaisu. Saatko nukahdettua? Vai heräätkö liian aikaisin aamuyöstä eikä uni tule uudelleen? Vai onko uni hyvin katkonaista? Kaikki nuo ovat jonkinlaisia unettomuuden ongelmia joihin tulisi etsiä hoitokeinoja. Pitemmän päälle vähä uni voi aiheuttaa myös masennusta, ensin lievänä. Itse sain aikoinaan masennukseen unta tukevan lääkkeen mirtazapiinin, jota kehutaan erityisesti unenantajaksi ja sitä se on. Olen muutaman kerran napannut ihan mielettömän pienen murusen kun on menneet unet peräkkäisinä öinä pieleen ja halunnut nukkua. Auttaa oikeasti. En käyttänyt noita lääkkeitä silloin kuin 1,5 vuotta.

Työpäivän jälkeen tekisi mieli vaan maata lattialla ja olla hiljaa..mutta ei voi, kun lapsi tarvitsee huomiota/hoivaa/ruokaa. Hammasta purren eteenpäin ja paska omatunto on vakinainen seuralainen, kun lapsella lupa katsoa pädiä/telkkaria vähän enemmän.

Kannattaisi varmaan sitten vaihtaa työtä. Mitkään lääkkeet eivät tuohon auta ja siltä lääkäriltä/psykologilta tuskin muuta apua saat.

Ehkä voisit purkaa paineita hieman tällä palstalla ja herjata vaikka kotiäitejä, tulisiko siitä parempi mieli?

Moni tilanteessasi ollut on saanut avun siitä :)

Itse olin aivan loppu ja kärsin uniongelmista. Työpäivien jälkeen jaksoin vain itkeä ja maata. Aloin tekemään 3 päiväistä työviikkoa ja nyt nautin taas elämästäni. Onko sinulla Ap mahdollisuus tälläiseen järjestelyyn? Rahallisesti tietysti on tiukempaa, mutta mikään ei korvaa terveyttä.

Meitä työssä uupuneita äitejä on varmaan paljon. Lääkäri lähetti minut psykologille, kun aloin oireilla fyysisesti. Aloin tuntea oloni hyvin toivottomaksi, enkä nähnyt mitään ulospääsyä tilanteesta. Työn ja matkojen päälle on jaksettava kauppa, ruoka, pyykit ja muut kotityöt. On lapset ja lasten asiat, ja sitten pitäisi olla aikaa palautua ja hengähtää. Jopa harrastaa jotain, ja hoitaa parisuhdetta, ystävyyssuhteita ja olisi ihana nähdä lähisukulaisia. Nukkua. Pelkkä työ huonoine ilmapiireineen imi kaikki mehut, ja päälle oli pakko jaksaa vielä paljon lisää.

Psykologi on auttanut tosi paljon. Riippuu varmaan toki millainen psykologi osuu kohdalle, mutta omani on pelastanut minut loppuunpalamiselta ja masennukselta, ainakin toistaiseksi.

Näin jälkeenpäin näen, että ilman hyvää psykologia en olisi joku päivä enää päässyt sängystä ylös. Luulen, että olin jo lähellä sitä pistettä. Uupumisesta toipuminen tuntuu olevan pitkä prosessi. Saa nähdä palautuuko tästä ennalleen. Vielä puolen vuoden jälkeenkin välillä raskaan päivän jälkeen vatsa sekaisin, lihakset vetää jumiin ja ahdistus iskee. Se tuntuu oudolta, kun olen aina jaksanut, ollut vahva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit purkaa paineita hieman tällä palstalla ja herjata vaikka kotiäitejä, tulisiko siitä parempi mieli?

Moni tilanteessasi ollut on saanut avun siitä :)

Toisella on paha olla ja sinä vain nälvit. Miten kotiäitiys tähän edes liittyy, ei mitenkään. Ap varmasti haluaa tehdä töitä, mutta jotakin vähemmän kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

En kanssa ymmärrä, kuinka psykologi voisi auttaa fyysiseen väsymykseen. Työssä on tappotahti, vuorotyö väsyttää ja työ on fyysistä ja koko päivä menee jalkojen päällä.

Työvuoron jälkeen jaksaa juuri tehdä ruuan ja sen jälkeen vain maata sohvalla.

T. Lähihoitaja, ei ap

Lisään vielä, ettei taloudellisesti ole mahdollista jäädä vajaille tunneille, koska sitten pudottaisiin toimeentulotuelle, tai siis sitä ei saataisi, koska on autolainaa, joka taas on työn vuoksi pakollinen.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit purkaa paineita hieman tällä palstalla ja herjata vaikka kotiäitejä, tulisiko siitä parempi mieli?

Moni tilanteessasi ollut on saanut avun siitä :)

Miten toisten herjaaminen auttaa asiassa? Ap kuulostaa fiksulta ihmiseltä, joka kaipaa apua. Onko sinulla konkreettisia neuvoja vai haluatko vain ilkeillä?

Uupunut kirjoitti:

Mulla vähän sama ongelma. Työ on niin hektistä kokoajan ja työtahti liikaa, että työpäivien jälkeen en jaksa enää mitään. Vapaapäivät menee toipumiseen. En enää jaksa edes nähdä ystäviä. Olen sairaanhoitaja kierroksella vuodeosastolla.

Mikset hae toisiin hommiin? Poliklinikoille tai kelalle? Paljon mukavampaa työtä

Ap, meitä on monia. Hallitus haluaa vaan pidentää työaikaa ja vaikeuttaa esim. vuorotteluvapaalle pääsemistä. Mitä se auttaa, kun työntekoa tehostetaan muutenkin koko ajan niin, että ihmiset väsyvät ja kuluvat loppuun.

Tulee kyllä senmoinen olo, ettei lapsia voi tehdä koska tulee muuten liian rankkaa. :(