Miten päästä sydämen rikkoutumisesta yli?

Avioliitto on loppumassa kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Ekat 10 vuotta meni hyvin. Olin korviani myöten rakastunut ja luulin samaa myös miehestä. Ekan ja tokan lapsen jälkeen tilanne jonkin verran vaikeutui ajanpuutteen jne takia. Lisäksi mua ärsytti, kun mies ei osallistunut riittävästi perhe-elämään vaan meni menojaan paljon jolloin mä olin usein yksin kahden pikkulapsen kanssa. Kun kolmas lapsi syntyi, helvetti pääsi valloilleen. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja se olikin silmien avaaja. Ensimmäistä kertaa suhteemme aikana todella tarvitsin miehen apua ja hänen reaktionsa siihen oli alkaa julmaksi. Hän haukkui persoonani, ulkonäköni ja kaiken. Yksinäni onnistuin pyristelemään masennuksesta mutta pari vuotta se kesti. Perhe-elämä jatkui niin kuin ennenkin, mutta minun luottamukseni oli romuttunut. Pikku hiljaa rakkaus hiipui ja aloimme puhua erosta. Nyt mies tiputti pommin: hän ei ole koskaan minua rakastanut. Olen siis tuhlannut 20 vuotta elämästäni ihmisen kanssa joka ei minusta paskaakaan välitä. Ja nyt olen liian vanha löytämään ketään joka oikeasti välittää. Kukaan ei ole koskaan minua rakastanut ja nyt odottaa elämä kolmen lapsen yksinhuoltajana. Miehellä on jo nuorempi kusetettava katsottuna. Miten ihmeessä tästä sydänsurusta pääsee yli? Miten mä olen voinut olla niin TYHMÄ?