Miten toimia vauvan kanssa, joka...

y5e

Meilläkin poika alkaa välillä kitistä, mutta sitten mneen vain siihen viereen istumaan ja taputan vaikka vähän pyllylle ja kehun kuinka hienosti hytkyy lattialla ja annan lelun viereen, kyllä se kitinä/itku sitten loppuu.

Kannattaa alusta asti pitää tietyt rajat, mutta ei tietenkään hädässä olevaa lasta saa itkettää, mutta kitinät on erikseen.



Meillä on ihan neuvottu neuvolassa pitämään lattialla kitinöistä huolimatta, koska muuten liikkumaan oppiminen viivästyy jos kokoajan ollaan hakemassa syliin kitinän tullessa.

Anoppisi on täydellinen pahvi! Ei pientä vauvaa voi lelliä tai hemmotella pitämällä liki. Lähellä äitiä oleminen on vauvan perustarve ja jotkut ovat tuossa vaiheessa enemmän äidin perään kuin toiset. Pidä vauvaa lähelläsi vain... Voit hommata esim. kantoliinan, jos kädet väsyvät.

Oletko kokeillut sitteriä, viihtyykö siinä yhtään?

Kyllä tuo vaihe menee ohitse viimeistään sitten, kun vauva oppii liikkumaan.

Virikkeita lapsella kyllä on ihan riittävästi, mutta lelut eivät riitä kuin hetkeksi. välillä tuntuu että pyöritän jotain sirkusta vauvan viihdyttämiseksi. ei kuulosta järkevältä??



ap

Ota vaan se kantoliina ja kanna siinä, että lapsi saa läheisyyttä. Meilllä oli tosi vaativa vauva ja kantelin paljon kantoliinassa ja sylissä. Ja ihan puppua se, että jos on paljon sylissä, niin liikkumaan oppiminen viivästyy. Meillä oppi kääntymään 3,5 kk iässä, ryömimään 5,5 kk:n iässä ja nousi seisomaan tukea vasten ja lähti sen kanssa kävelemään sekä konttaamaan 6,5 kk:n iässä. Vauvalle et voi liikaa läheisyyttä antaa.

meillä oli tosi suosittu puhelinluettelo. Eli annoin vanhan puhelinluettelon mitä voi repiä, siinä oli vähäksi aikaa näpertämistä.

9: eikö syönyt niitä sivuja..? meiänkin vauva rakastaa lehtiä, mutta syö kyllä kaiken mikä irti lähtee.



anoppi sanoo, että miten luulen entisaikaan äitien pärjänneen. " kyllä silloin lapsi vaan laitettiin lattialle ja kaikki ne osasi siellä olla!" mitä tuohon sitten sanoisi... !!



ap

En olis varmaan antanut luetteloa, jos olis syönyt. Poika on nyt 2,5 vuotias ja edelleen puhelinluettelo on tosi mieleistä luettavaa! Hän ' lukee' keltaisia sivuja ja bongailee sieltä autoja, kaivinkoneita ym.

Anoppisi on kasvattanut omat lapsensa aikana, jolloin pikkuvauvat pakotettiin 4 h imetysväleihin jo synnärillä, eikä heitä tuotu äideille kuin vasta ruoka-aikana. Seuraus oli, että 60- ja 70-luvuilla vain VIIDESOSAA lapsista imetettiin.



Sama ajattelutapa (lapsen " opittava" omilleen jo vauvana, ei saa " liikaa hemmotella) leimasi muutakin hoitoa. Ei ollenkaan sellainen filosofia, jota meidän kannattaisi yhä apinoida.



Tietysti se ON niinkin, ettei pieni itku haittaa, jos et heti ehdi paikalle. Muttei se läheisyys nyt mitään LELLIMISTÄ ole, eikä lastaan voi liikaa pitää liki.

Kanna, kanna, kanna. Helpommalla pääsee kun suosista kantaa/huomioi/ottaa syliin kun että yrittää tehdä vauvasta, joka ei viihdy yksikseen, " itsenäisempää" .



Ekan kohdalla vielä tuskastelimme, toisen kohdalla asenne oli muuttunut ja yhteiselo tämän vuoksi helpompaa.



Anopille voisi sanoa vaikka että vauvat ovat sitä varten että niitä lellitään :-) Näinhän se myös on.