Synnytys ei ole ennen pelottanut, nyt pelottaa vietavasti (kolmas kerta edessa)
Ekaan synnytykseen menin ihan " urheilumielella" ja uteliaana, ja se sujuikin todella hyvin ja kivasti. Mitaan yllattavaa ei tapahtunut, epiduraali toimi, kaikki meni hienosti. Toista lasta lahdin synnyttamaan yhta kevein mielin. Se kerta ei mennytkaan niin hyvin. Tosin kumpikaan ei joutunut hengenvaaraan, mutta kivut olivat sanoinkuvaamattoman kauheita, epiduraali ei toiminut, silti sain oksitosiinia, ja koko tapahtuma on mielessani kaoottisena, tuskallisena, hirveana kokemuksena jota en mistaan hinnasta halua kokea uudestaan. Nyt odotan kolmatta ja pelkaan synnytysta aivan tosissani. Niita kipuja lahinna. Olen harkinnut etta toivoisin sektiota, mutta toisaalta en haluaisi leikkaukseen jos ei ole pakko...ristiriitaisia tunteita.
Painiiko kukaan muu samantapaisessa tilanteessa. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Kommentit (14)
ilmoita heti, kun kävelet ovesta sisään, että olet kiinnostunut ammeesta. Voivat varmasti vaikuttaa siihen, kuka kätilö sinut ottaa ja että vesiallas varataan sinulle. Tosin jos synnytät yhtä nopeasti kuin aikaisemmin, ei tietysti ehdi paljoa varailla ;) Minulla kun kesti toista vuorokautta, niin ehdin jo ajoissa sanoa toiveeni!
toivottavasti sattuu ole kätilö paikalla joka hoitaa vesisynnytystä ja auttaahan se jo jos saa maata ennen kuin vauva syntyy ihan vaikka vaan niin että kudokset pehmenis. Porvoossa kun yöllä on vaan yks kätilö niin jos vauva päättää syntyä yöllä niin toivotaan että kätilö hoitaa vesisynnytyksiä.
no, ei auta kun odottaa ja kattoa. lohtu tässä hommassa on että varmaan menee melko nopeesti. repeytymiä palkään kuitenkin. pitäis vissiin rasvata koko ajan kun alkaa tuntuu että nyt tulee lähtö.
my_selene ja 3. neiti rv 36+1
Ensimmäiseen synnytykseen lähdin reippain mielin ja ajatuksena oli vaan, että ilman lasta en tästä sairaalasta poistu, tulipa se tähän maailmaan miten vaan. Synnytys oli pitkä ja pelkkä ponnistusvaihe 54min. Sain melkein kaiken mahdollisen kivunlievityksen ja terveen tytön lahjaksi kaikesta siitä monen tunnin työstä. Tätä reilun vuoden takaista ikimuistoista kokemusta ajattelen lämmöllä ja hyvällä mielin nyt jälkeenpäin. Nyt odotan toista lasta rv 22+2 ja tuleva synnytys on jostain kumman syystä alkanut pelottaa! En tiedä miksi olen alkanut pelätä?? Onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa päästä peloistaan ja tottahan se on, että kyllä se lapsi sieltä ulos tulee, tulipa sitten hitaasti tai nopeasti, vähin kivuin ja kovin kivuin. Toivon kuitenkin että selviäisin tästä urakasta ensimmäistä nopeammin!
Kyllä me selvitään!!!Tsemppiä!!
miten muilla? oletteko jo alkaneet käydä pelkopolilla ja mikä on fiilis?
itellä alkaa synnytys olla tosi lähellä ja jännittää ihan hirveesti. pelottaa tosi vähän mutta sit kun tulee suppareita niin muistaa taas mitä on tulossa. mutta ihan hyvin mielein siis lähössä. =) amme houkuttelee ja toivon todella kovasti etä pääsen sinne, edes avautumisvaiheessa.
tsemppiä meille kaikille! ja toivottavasti pääsette yli pelkoanne!
my_selene ja neitinen rv 39+0
En ole viela puhunut neuvolassa mitaan synnytyspelostani, on viela niin aikaista (rv14), mutta kovasti asia mielessani pyörii. Kun joku voisikin luvata ettei sita tai tata tapahdu...olen molemmissa synnytyksissa saanut melkoisen annoksen oksitosiinia, enka tieda miten hyvin tai huonosti kroppani ilman sita toimii. Toisella kerralla avautumisvaihe jumiutui melkein vuorokaudeksi jonnekin 6cm:n tienoille, ja epailen etta se johtui siita etta epiduraali oli jo laitettu, sehan voi hidastaa synnytyksen kulkua (?) Eli talla kertaa yrittaisin ehka selvita ilman epiduraalia, mutta entas sitten ne kivut... olen tassa nyt harkinnut etta pyytaisin paasta tavallista aikaisemmin tutustumaan synnariin, etta osaisin paremmin kuvitella millaisiin olosuhteisiin siella joutuu. Joa siella vaikka saisi tietoa, mita kaikkia kivunlievityksia ko. sairaalassa kaytetaan ja mita vaihtoehtoja, ammeita sun muita siella on. Kaksi edellista lasta on syntynyt edellisessa asuinmaassamme enka osaa oikein kuvitella milta taalla synnari nayttaa...
Toivottavasti my_selene paasee jo pian synnyttamaan, tule sitten kertomaan miten meni :) ja kiitos kaikille kokemuksiaan jakaneille, jatketaan juttua :)
..tämä ei sitten yhtään koske tuota kyssäriä, vaan lähinnä sitä, että missäpäin maailmaa asuitkaan (jotenkin tuntuu siltä, että turkissa..joltain muulta alueelta olen saanut sen käsityksen)???me olemme muuttamassa istanbuliin elokuussa ( 3 tyttöä 12v,4v ja 2v) tässä siis etsin jo etukäteen suomalaisia ystäviä, kun niitä varmaan tulen tarvitsemaan...laitoin jo tuonne ulkosuomalaiset yhden " haun" , mutta eipä ole kukaan huomannut moista kyssäriä :)...ja onnea odotukseen !!!
Pakko myöntää että hieman pelottaa. eka synnytys meni hyvin, pitkä mutta sain epiduraalia joten en joutunu kauan kärsiä hirveestä kivusta. toka oli niin nopee että en ehtiny saamaan mitään mut erittäin kivulias oli ja repesin aika pahasti.
la 29.5 ja tuleva synnytys jännittää siinä mielessä etten usko että tälläkään kertaa ehin saamaan kivunlievitystä ja pelottaa sitä valtavaa kipua mikä iskee kun puhkaistaan kalvot. leikkaukseen en missään tapauksessa halua mutta en halua taas kokea sit kipua kun silmät ei edes pysy auki. toivon vaan että tää synnytys on nopea. edellinen oli yhteensä 5h ja ponnostus vaihe 4 min.
ollaan menossa tutustumaan synnäriin vaikka tuttu paikka onkin mut ehkä saan rohkeutta ja pääsen näistä mun " peloista" jos näen sitä paikkaa ja pääsee jutskaamaan kätilön kaa.
tsemppiä sulle!! millon sulla la?
my_selene ja 3. neiti rv 34+0
en tieda voiko puhumalla pelkastaan vaimentaa noita pelkoja!
Mulla kans ykkonen syntyi ' normaalisti' epiduraalilla, tosin lopussa autettiin hiukan silla mika lie imurilla! Siitakin ikavat muistot himmeni nopeesti. Kakkonen syntyi hirmunopeesti; polttojen alusta syntymiseen jotain 5 tuntia; eika mitaan kivunlievitysta keritty antaa! Kolmonen kans oli helppo raskaus ja nopee synnytys; odottelin kotosalla kaikkea touhuillen ihan viime tippaan ja suihkuttelin kuumalla vedella kotona ihan viimesen sekunttiin etta kun lahdin sairaalaan (vaan 5 minuutin ajomatka, huom.) oli auki jo 8 senttia, heh hee. etta nippa nappa pystyin sangylle asettumaan ja tytto oli maailmassa. Nelnen oli vaukeampi jo raskausaikan, ja laakari teki mulle hirveita paineita jo puol' valista ettei oo normaalin kokoinen yms. Sitten oli kuuma kesa ja en tosiaan jaksanu 40 viikkoo ja taallapain maailmaa yksityisella on se hyva puoli etta sanoi etta eikun sisalle ja kaynnistetaan! 37+5 sitten tytto tuli maailmaan kaynnistyksesta 1.5 tunnin paasta! mutta oli se hirveaa, ei mitaan kivunlievityksia tms ja karseet kivut! Yhta asiaa hoin silloin itsekseni: Ei ne muksut oo jaany mahaan tahankaan saakka ja jos muutkin ne punnertaa ulos oonko huonompi ja muuta sellasta puuta heinaa! Ja ihan lopuks' kun en saanu ponnistaa viela vaikka tuntu etta sisuskalut tulee ulos; niin hoin vanhaa testamenttia ' kivulla on sinut synnyttaman jne' . Enka todellakaan ole mikaan uskovainen! Aika outoa mutta tuntu helpottavan sain ehka muuta mietittavaa!
Aattelin etta josko helpottais jos katselisit vanhoja kuvia, videoita toisista raskauksista ja alat ajatella positiivisesti etta kyl se tasta! Ja pianhan sulla on se mahtavin lahja kasissas!!!
Oikein paljon halauksia ja suuria toiveita tulevasta pienokaisesta t. pikkaisen kateellinen 5 haaveileva!
Minulle taisi käydä kuten monessa muussakin asiassa, että kun ikää tulee lisää niin ei enää olekaan sitä nuoruuden rohkeutta ja uskoa..Ja toisaalta kun tiesi mitä tuleman pitää..
Nimittäin kolmas synnytys viime joulunaikaan pelotti ihan hirveästi!!
Kaksi ensimmäistä oli aikamoisia kärsimysnäytelmiä, tosin toisesta jäi kyllä hyvä mieli ja ekastakin kova revanssihenki, pelko ei selity edellissynnytyksillä, se vaan tuli jostain, vanhuuden piikkiin laitan aikalailla... Vaikeiksi synnytyksiksi kaksi ekaa luokitellaan, lähinnä kai siksi kun istukka jäi kiinni.
Itse koitin välttää synnytyksen ajattelemista niin pitkään kun mahdollista, sektion varmasti olisin saanut helposti mutta jostain syystä se ei ollut houkutteleva ajatus.
Lääkärin kanssa keskustelin ja sain kirjallisen lupauksen kunnon puudutuksesta, kahdessa ekassa oli vain PCB-puudutus joka ei ollut kovinkaan tehokas minulla.
Spinaalipuudutus pitäisi olla tehokas uudelleen synnyttäjällä, kannattaa keskustella siitäkin jo etukäteen lääkärin kanssa! Ja ylipäänsä siitä, että synnytys pelottaa juuri kipujen vuoksi, uskoisin, että lääkärit kuuntelevat ja suhtautuvat asiallisesti ja tosissaan, ainakin minulle sattui kivat lääkärit ja kätilöt kohdalle kolmannella kerralla.
kolmas synnytys olikin sitten ihana kokemus, oikein yllätyin miten hyvin se sujui, mies ei oikeen edes ymmärtänyt, että ollaan synnyttämässä.. sain epiduraalin jota aloin tahtomaan jo hyvissä ajoin ennenkun kivut yltyivät sietämättömiksi, epiduraalikaan ei vienyt kaikkea kipua pois, tunsin kyllä kipuna joka supistuksen mutta se kipu oli siedettävää ja kun kahteen ensimmäiseen vertaa, kolmas kerta oli aika kivuton.
Eli juttele lääkärin/kätilön kanssa!! Ja valmistaudu synnytykseen, vaikka kolmaskertalainen oletkin niin muistele hengitysjutut, rentoutuminen supistuksen tullessa, heijaamiset jne. Supistus on paljon helpompi ottaa vastaan kun osaa kunnolla rentoutua vaikka sattuukin ja paljon.
Yksi hyvä keino supistuskipuun on kun hieroo selästä lantion kohdalta, pakaroiden yläpuolelta rystysillä pyörittämällä myötäpäivään kun supistaa ja vaikka kaiken aikaa jos jaksaa, sain neuvon vyöhyketarapeutiltani ja se kyllä oikeasti auttoi!! Ja se heijaaminen, kahdessa ekassa synnytyksessä en pystynyt liikkumaan kivulta, nyt kun se onnistui niin apua todella oli.
Kyllä kaikki varmasti menee hyvin!!!
Tsemppiä kovasti sinulle!!
Lahja ja Joululahjansa vajaa 4kk
Voipi olla etta minullakin on vahan ian tuomaa pelkoa tassa mukana, nuorempana kai sita on rohkeampi monessakin asiassa...tilannetta kuvaa hyvin se etta olen vasta rv 10 ja mietin asiaa silti jo nyt...no ehka se on vaan parempi niin, ehdin ehka kayda ajan kanssa lapi edellistakin synnytysta ja pelkoani. Toisen synnytyksen jalkeen seka sisareni etta veljen vaimo ovat kokeneet synnytyksen jotka molemmat paatyivat hengenvaaran kautta hatasektioon ja teholle, niissa elin vahvasti mukana ja varmaan nekin lahipiirissa tapahtuneet huonot synnytyskokemukset vaikuttavat siihen etten osaa enaa niin luottavaisin " kylla se sielta ulos tulee tavalla tai toisella" - mielin suhtautua asiaan...
Ehdit hyvin vielä keskustella lääkärien ja kätilöiden kanssa sun peloista. on hyvä asia että olet alkanu nyt jo työstää sun pelkojas ettei tarvii palkää ja miettiä koko raskauden ajan kun pitäis nauttia siitä.
mulla ei niin kovin paljon pelkoja mut kun tietää etukäteen sen kivun. iästä ja rohkeudesta...hmm..no, 22v olen ja en koe olevani kovin rohkea tällä hetkellä. ehkä psyykkaan itteeni sillä et vaikka valtavat kivut tulen kokemaan (tai sit ei) niin ei pitäis kestää niin kovin kauan ja palkinto on mitä ihanin!!!
joka toinen päivä tunnen " olen valmiis, let' s go!!" ja joka toinen " en halua, apua mitä nyt teen..?"
ollaan menossa ainakin tutustuu synnäriin vaikka tuttu paikka onkin mut ehkä sit tajuu että hyvissä käsissä ollaan ja rohkeesti vaan..
my_selene ja 3. neiti rv 34+2
Ekassa epiduraali ,meni kylläkin sektioon sitten lopussa mutta kivut eivät olleet pahoja.(vasta kuin sen jälkeen)Sektiostakin jäänyt kova pelko.
Toinen meni tosi hyvin ,taas epiduraali ja hallitsin kivun.Kesti n.4h.Sairaalassa olin 2h.
Kolmas oli todella kivulias,en saanut mitään puudutuksia ja kipu oli aivan kamalaa.Taju meinasi lähteä monta kertaa ja tärisin ,huusin kivusta.Halusin puudutteen mutta kätilö ei halunnut antaa,oli kai kovin luomu.(Kesti 2h.)Olin sen kokoajan sairaalassa.
Nyt neljätä odotan rv 15 ja pelottaa todella paljon .Enemmän sektio mutta kipu myöskin alatiessä.
Edellisestä olikin 11 v. väliä.
Kävin kerran myös pelkopolilla juttelemassa, ja sain tietoa kivunlievityksistä. Minäkään en oikein halunnut leikkaustakaan, ja tunsin olevani aika umpikujassa synnytysasian kanssa loppuraskaudesta ja ahdistunut.
Mutta nyt on ihana 6 vk ikäinen vauveli, kaikesta siis selvittiin :-).
Lisäksi olin kirjoittanut äitiyskortin väliin pari toivetta paperille, joka meni sitten kätilölle. (Meillä kun ei ole mitään esitietolomakkeita.)
Halusin että hänellä varmasti on tieto siitä, että pelkään synnytystä ja tieto pikku toiveistani, koska ajattelin etten ehkä kivuissani ihan kaikkea enää jaksa/muista sanoa.
Eli voithan laittaa lapun mukaan siitä, mitä kivunlievityksiä toivot ja myös sanoa sen sairaalaan tullessasi, jotta ehtivät valmistella ajoissa.
Itse koen että tuosta lapusta oli hyötyä, eli niitä paria pikku asiaa huomioitiin, jotka olin maininnut.
Tosin ilokaasua eivät silti meinanneet tajuta antaa tarpeeksi ajoissa, joten sitä jouduin pariin kertaan pyytämään.
Kannattaa myös miehelle kertoa tärkeimmät toiveet, jotta hän voisi pyytää ja vaatia niitä jos huomaa ettet itse jaksa.
Hieman kuulumisia taas. synnytys lähenee ja käytiin viime viikolla synnärillä tutustumiskäynnillä. kahdesti olen jo siellä synnyttäny mutta amme oli mulla ihan vieras juttu. mentiin sinne sitten kattomaan ja melkein pelottaa nyt enemmän.
tai peloista on kummallista puhua kun en palkää synnytystä niin paljon mutta pelkään todella pahasti repeytymistä ja tietty kipujakin. jos joku vois luvata etten repee niin sitten en pelkäis mitään. synnytys menee kuitenkin melko nopeesti. edellinen 5h ja ponnistusvaihe 4 min.
ammeesta sen veraan että mun mielestä se on tosi iso ja ite lyhyt (156 cm) joten mua mietyttää miten saan hyvän asennon että pääsee ponnistaa. PS:ssa ei kaikki kätilöt hoida vesisynnytyksiä joten sekin mietyttää että jos en sittenkään pääse sinne. ruuhkaakin voi olla hieman.
eihän se auta vaikka kui paljonkin miettii näitä asioita ja olenkin yrittäny olla miettimättä koko asiaa. illalla kuitenkin nää asiat vaan hiipii mieleen. ja nyt kun toukokuu sitten on vihdoin täällä niin pakostakin näitä asioita miettii.
pitää vissiin myös minäkin laittaa oma lappu sinne ä-kortin sisälle että tehkää mitä vaan ettei repee kun meilläpäin ei oo sitä esitietolomaketta.
hieman ahdistaa myös se ettei oo vielä 100% varma hoitopaikka näille. yöllä jos tulee lähtö niin kenelle vois soittaa? äitini varmaan tulee jos vaan soittaa. ne asuu 25 km päästä joten toivotaan että ehtii. päivällä taas löytyy kyllä aina joku. ei näitäkään juttuja auta vaikka miten sunnittelis.
no, torstaina on sitten se viimeinen lääkäritarkastus joten katotaan sitten mikä on tilanne.
esikoinen syntyi rv 39+4 ja toinen 38+3 joten tääkin saattaa hyvin tulla ennen la. tsemppiä teille muille..
my_selene ja neiti rv 36+0