Kokemuksia Jorvin synnytyspelkopolilla käynnistä?

Itse sain lähetteen neuvolasta Jorvin pelkopolille, koska ensimmäisestä synnytyksestä oli jäänyt sen verran kovat traumat. (En saanut mitään puudutuksia, vaikka lopulta tuntui, että menetän tajuntani niiden kamalien kipujen takia. Vauva ei hengittänyt itse ensin omin avuin, vaan kiidätettiin heti luotani pois. Lääkäri teki virheellisen diagnoosin ja kertoi meille heti, että lapsemme ei ole terve yms...) Kova pelko siis ollut tässä raskaudessa tuota synnytystä ja koko sairaala-aikaa kohtaan, vaikka kaikki meillä siis esikoisen kanssa kunnossa. Hän on täysin terve vajaa 3-vuotias.



Ajan sain, kun viikkoja oli vasta takana 14 ja näin jälkikäteen ajateltuna, se oli ehkä turhan aikaista. Neuvolassa oltiin taas sitä mieltä, että hyvä, kun pääsee puhumaan jo aikaisessa vaiheessa peloista. Itselleni tuli vain jotenkin tylsä fiilis, kun odotin siellä odotushuoneessa ja masuakaan ei vielä näkynyt. Muutaman kerran joku kävi kysymässä, että minkä takia täällä olinkaan yms. ja vuoroani jouduin odottamaan kauan, kun kätilöt olivat kiinni synnytyksissä ja muissa kiirellisissä jutuissa.



Pitkän odottamisen jälkeen pääsin lopulta kätilön juttusille ja jotenkin tuntui vaan siltä, että vien hänen työaikaansa turhaan, kun kertoi kuinka kiire heillä juuri nyt on. Ystävällistä palvelua toki sain, mutta silti... Itku meinasi tulla, kun hän ohjasi minut synnytyshuoneeseen ja kaikki muistot tulivat mieleen. Kätilöksi sattui sama henkilö joka oli minulla ollut alkuvaiheessa esikoisen synnytyksessä. Oli mukava, kun hänen kanssaa käytiin läpi koko synnytys, selitti miksi en lopulta toiveista huolimatta ollut saanut epiduraalia, mutta silti oksitosiinitippa oli laitettu vauhdittamaan supistuksia yms. Silti hänen asenteensa oli tietysti omaa toimintatapaa puolusteleva ja tyyli hiukan sellainen, että luulitko tosiaan ettei synnytys tekisi kipeää... Hän ei myöskään ymmärtänyt miten itselle oli jäänyt traumoja vauvan sairasepäilyistä, koska hänen mukaansa sellaista nyt voi tapahtua. Kätilöt tietysti näkevät työssään kaikenlaista ja itselle tuli kyllä vain lopulta sellainen olo, että mitä täällä teen, kun kaikki meidän osalta päättyi kuitenkin onnellisesti. Hyvänä puolena käynnistä ainakin oli se, että toiveet tulevaa synnytystä varten kirjattiin ylös.



Synnytyskammo on siis edelleen ja neuvolasta ovat yrittäneet saada minua uudelleen pelkopolille. Tällä hetkellä vain tuntuu, että en taida enää sinne mennä. Tiedän, että kukaan ei voi mielestäni pelkoja poistaa ja luvata, että nyt ei satu. (Sillä sattuuhan se.) Toisaalta nyt synnytys on jo lähellä, joten ehkä sinne itsekin menisi jo vähän toisella asenteella.



Toivottavasti sinulle on apua tuosta käynnistä!



emmi-liini rv 35+4

Kävin vasta Jorvin synnytyspelkopolilla ja kokemukseni oli myönteinen. Synnytin edellisen kerran toisessa sairaalassa ja sieltä jäi pahoja muistoja mieleen. Koin käyntini hyväksi. Kätilöllä oli aikaa kuunnella kertomukseni ja mikä tärkeintä, hän kirjasi toiveeni synnytyksen hoidosta ylös. Uskon ja toivon, että mielipidettäni kuunnellaan paremmin seuraavassa synnytyksessä.



Ja sellainen pieni juttu, että kun kätilöt jakavat synnytyksiä, niin pelkopolin lapun nähdessään joku tietty kätilö ei ehkä valitsekaan sinua:) Laittavat mielellään kokeneen ja " empaattisen" kätilön asialle. Tämä on aivan mututuntumaa, mutta voipi pitää paikansakin:)



t.mm