Kunpa saisin kokea sen puhtaan ihastumisen tunteen edes vielä kerran elämässäni.

Oletko miten paljon tekemisissä naisten kanssa, että miten todennäköistä tämä ihastuminen on?

Ihastumisen ja rakastumisen tunne tulee ihmisestä sisältä. Ainakin itse olen huomannut, että kun on oikeassa vireessä tulee niitä ihania ihmisiä vastaan. Ja he ihastuvat minuun silloin. Ihastu ensin itseesi, etsi hyvä oloa elämääsi niin varmaan se ihastus tulee myös.

Normaalielämän menoon kuuluvalla satunnaisuudella, mutta en juuri tuppaudu vartavasten naisten seuraan.

Kuule, mieti tarkkaan mitä toivot, se voi pian toteutua. Itse olen kärsinyt viimeiset 7 kk tuskallisesta yksipuoleisesta ihastumisesta ja voin kertoa että se tuntuu kidutukselta. Tässä ei ole yleensä yhtään mitään ihanaa ja antaisin aika paljon että pääsisin tästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, mieti tarkkaan mitä toivot, se voi pian toteutua. Itse olen kärsinyt viimeiset 7 kk tuskallisesta yksipuoleisesta ihastumisesta ja voin kertoa että se tuntuu kidutukselta. Tässä ei ole yleensä yhtään mitään ihanaa ja antaisin aika paljon että pääsisin tästä eroon.

Meinasin juuri samaa sanoa, että paljon parempi olisi kun ei olisi tätä yksipuolista tunnetta.

M35

Ei niitä oikeita ihastumisia ja rakastumisia montaa kertaa elämässä koe. En usko pätkääkään mihinkään sarjaihastujiin, ei se ole oikeaa tunnetta nähnytkään että on jatkuvasti johonkin olevinaan lääpällään. Kyllä se toinen ihastus voi sulle ap sieltä vielä tulla :)

Mä en osaa päättää että haluaisinko kokea joskus ihastumisen ja rakastumisen vai en. Toisaalta on ihan karmivaa katsoa sivusta millainen sekoaminen ihmisissä silloin tapahtuu ja mihin kaikkeen se voi johtaa, mutta toisaalta musta tuntuu kuin musta puuttuisi jotain oleellisia paloja kun en koe asioita joita muille elämässä tapahtuu.

Kyllä sellaisia vielä tulee. Itsekin koin sellaisen jo aikuisemmalla iällä, ja kun sillä naftaliinista kaivetulla teini-ikäisen sisulla ja tunteella sitten kehitteli sitä ihastustaan ja mielikuvia toisesta ihmisestä kuukausikaupalla, niin metsään mentiin. Lähinnä siksi, että se todellinen ihminen olikin jotain aivan muuta, mutta teiniminä halusi uskotella minulle, että fantasiani ovat totta ja kieltäydyin näkemästä, että ihastukseni ei ollut järin hyvä ja miellyttävä ihminen. Ihastus johti parin vuoden väkivaltaiseen parisuhteeseen.

Teini-iän sokeudessa on puolensa ja puolensa, mutta tuntuuhan se ihastuminen ihanalta, sitä ei voi kieltää!

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä oikeita ihastumisia ja rakastumisia montaa kertaa elämässä koe. En usko pätkääkään mihinkään sarjaihastujiin, ei se ole oikeaa tunnetta nähnytkään että on jatkuvasti johonkin olevinaan lääpällään. Kyllä se toinen ihastus voi sulle ap sieltä vielä tulla :)

Höpönlöpön, ei ole olemassa yhtä oikeaa, se miksi lapsena/nuorena "ihastuu" useammin on puhdasta naviiuutta, eletään jonkun Disney piirretyn mukaan ja unelmoidaan yhdestä oikeasta. Moni sotkee kiintymyksen ja/tai himon ihastumiseen. Ihminen ihastuu siihen oman pään sisällä olevaan mielikuvaan toisesta, tämän kun tajuaa ei niitä ihastumisiakaan enää tule. Harmi, hattara elämä on kyllä varmasti ihanampaa, mutta todellisuus on aina todellisuus.