"Aina voi yhden tai kaksi luunappia paukuttaa" – Monet äidit ja isät eivät tunnista, mitä on väkivalta lastenkasvatuksessa

Mä oon saanu lapsena luunappeja ja tukistamista. Kerran tais tulla jopa lyönti pepulle. En traumatisoitunut ja välit vanhempiin ollut aina hyvät ja läheiset.

Kuritusväkivaltaa on:

- Piiskaaminen

- Tukistaminen

- Luunapit

- Ravistelu

- Kaikenlainen satuttaminen tai retuuttaminen silloin, kun motiivina on rankaista lasta

- Väkivallalla uhkailu

- Lapsen pilkkaaminen tai vähättely

- Negatiiviseen sävyyn huutaminen

- Huomiotta jättäminen

Keskituloinen suomalainen voi saada lapseen kohdistuvasta kuritusväkivallasta ainakin noin 500 euron sakot.

Kuritusväkivaltaa ei ole:

- Lapsen estäminen hänen itsensä tai muiden suojelemiseksi

- Vastaan hangoittelevan lapsen siirtäminen paikasta toiseen

- Tarkoituksenmukainen voimankäyttö on näissä sallittua

Jotkut lapset kasvavat vihaamaan väkivaltaisia vanhempiaan, toisilla taas sitten vääristyy ajatusmaailma ja ajattelevat että kyllähän minä sen ansaitsin kun olin tuhma. Lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä.

Huomiotta jättäminen.

Käytänkö mä parhaillaan väkivaltaa alle kolmevuotiastani kohtaan, kun käsken sen leikkiä yksin, kun äiti juo aamukahvia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä käytin lapseen muutaman luunapin kun oli pienempi jna, mitäs ihmeen väkivaltaa se on. Voi hophhoijaa tätä luonnosta vieraantunutta ihmistä taas. 

Noita jäähy- vanhempia en ole koskaan ymmärtänyt. Enkä niitä joita tässä ilmeisesti halutaan kaikkien olevan, eli niitä jotka keskustelevat hitaasti ja hartaasti aivan kaikesta lapsen kanssa, eivätkä koskaan komenna tai korota ääntään uhkaavaan sävyyn, kas, sekin on jo "väkivaltaa". Eikö olisi helpomnpi leimata koko äitiys esim väkivballaksi, kun lapsesta ei enää periaatteessa saa huolehtia, sitä pitää vain kohdella kuin toista aikuista?

Katselisivat nämä kasvatusgurut joskus avaraa luontoa, niin tulisi pientä realismia, nisäkäs ihminenkin on. 

Voithan sinä aina palata sinne avaraan luontoon jos sovitut yhteiset pelisäännöt ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Huomiotta jättäminen.

Käytänkö mä parhaillaan väkivaltaa alle kolmevuotiastani kohtaan, kun käsken sen leikkiä yksin, kun äiti juo aamukahvia?

Ehkä tämä tarkoittaa että huomiotta jättäminen on jatkuvaa. Sinähän olet taas huomioinut lapsen erittäin hyvin ja antanut tälle omaa aikaa, mutta yhtä hyvin pystyt keskeyttämään aamukahvien juonnin jos lapsella on jotain erittäin tärkeää asiaa. Vai jättäisitkö kesken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset kasvavat vihaamaan väkivaltaisia vanhempiaan, toisilla taas sitten vääristyy ajatusmaailma ja ajattelevat että kyllähän minä sen ansaitsin kun olin tuhma. Lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä.

Esim. Luunapista ei saa väkivaltaa tekemälläkään. Se on kosketus, jonka tarkotus on havahduttaa, mutta ei se satu sen enempää kuin mikään muukaan kosketus.

Oikea väkivalta on tietenkin tuomittavaa.

Minulle jäi lapsena luunapista aina mustelma ja päätä jomotti kamalasti koko loppupäivän, ehkä syh oli se että vanhemmillani oli tapa näpäyttää kovaa luunappi ohimolle niin että aina kuului voimakas napsahdus ja aih -huuto. Nöyryyttävintä taas oli selitellä koulussa miksi minulla on taas kuhmu otsassa (tarkoitan sitä ohimoa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä käytin lapseen muutaman luunapin kun oli pienempi jna, mitäs ihmeen väkivaltaa se on. Voi hophhoijaa tätä luonnosta vieraantunutta ihmistä taas. 

Noita jäähy- vanhempia en ole koskaan ymmärtänyt. Enkä niitä joita tässä ilmeisesti halutaan kaikkien olevan, eli niitä jotka keskustelevat hitaasti ja hartaasti aivan kaikesta lapsen kanssa, eivätkä koskaan komenna tai korota ääntään uhkaavaan sävyyn, kas, sekin on jo "väkivaltaa". Eikö olisi helpomnpi leimata koko äitiys esim väkivballaksi, kun lapsesta ei enää periaatteessa saa huolehtia, sitä pitää vain kohdella kuin toista aikuista?

Katselisivat nämä kasvatusgurut joskus avaraa luontoa, niin tulisi pientä realismia, nisäkäs ihminenkin on. 

Tämä.

Onneksi maalaisjärkeä voi äitinä käyttää ja jättää nämä "ohjeistukset" esim opettajille- Niilläkin pitäisi minusta olla paljon enemmän oikeuksia, esim taluttaa oppilas niskaotteella luokasta ulos. Tuostakin seuraisi nykyään syyte väkivallasta opelle, vaikka on ihan normaalia toimintaa kun tarve vaatii.

Voi aikoja, voi tapoja. 

Vastaan hangoittelevan lapsen siirtäminen paikasta toiseen ei ole kuritusväkivaltaa. Luitko edes tuota artikkelia vai pelkät kommentit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset kasvavat vihaamaan väkivaltaisia vanhempiaan, toisilla taas sitten vääristyy ajatusmaailma ja ajattelevat että kyllähän minä sen ansaitsin kun olin tuhma. Lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä.

Esim. Luunapista ei saa väkivaltaa tekemälläkään. Se on kosketus, jonka tarkotus on havahduttaa, mutta ei se satu sen enempää kuin mikään muukaan kosketus.

Oikea väkivalta on tietenkin tuomittavaa.

Minulle jäi lapsena luunapista aina mustelma ja päätä jomotti kamalasti koko loppupäivän, ehkä syh oli se että vanhemmillani oli tapa näpäyttää kovaa luunappi ohimolle niin että aina kuului voimakas napsahdus ja aih -huuto. Nöyryyttävintä taas oli selitellä koulussa miksi minulla on taas kuhmu otsassa (tarkoitan sitä ohimoa).

Vai niin. Mun luunapeista ei ole koskaan jäänyt mustelmaa, eikä kuulunut "auh"ta. Mutta sen tarkotus on silti pysähdyttää ja laittaa lapsi häpeämään käytöstään.

Nykyään kai sekin on jo väkivaltaa, että lapsi tuntee häpeää jos tekee väärin. 

 

Itseasiassa sehän luki jossain että lapsen ei pitäisi joutua häpeämään tekojaan, en nyt vaan muista kuka noin kirjoitti ja missä. En kyllä ihmettele miksi nykylapset on niin huonokäytöksisisiä, väkivaltaisia ja itsekkäitä, omatunto ei kolkuttele mistään ja kaikki on sallittu kunhan ei jää kiinni.

Mun mielestä kaikki tahallinen lapsen satuttaminen on väärin. Kertoo vaan kasvattajan laiskuudesta ja kyvyttömyydestä keksiä parempia keinoja.

En mä ole edes luunappia antanut enkä tukistanut. Ei ole ollut tarvetta, kummasti on fiksulla keskustelulla saatu lapset ymmärtämään asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset kasvavat vihaamaan väkivaltaisia vanhempiaan, toisilla taas sitten vääristyy ajatusmaailma ja ajattelevat että kyllähän minä sen ansaitsin kun olin tuhma. Lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä.

Esim. Luunapista ei saa väkivaltaa tekemälläkään. Se on kosketus, jonka tarkotus on havahduttaa, mutta ei se satu sen enempää kuin mikään muukaan kosketus.

Oikea väkivalta on tietenkin tuomittavaa.

Luunappi ei ole kosketusta nähnytkään. Ja saa olla kipuaistin kanssa ongelmia jos se ei satu. Tein susta nettivinkin poliisille 😡

Vierailija kirjoitti:

Mä oon saanu lapsena luunappeja ja tukistamista. Kerran tais tulla jopa lyönti pepulle. En traumatisoitunut ja välit vanhempiin ollut aina hyvät ja läheiset.

Samoin. 

Isällä oli musta nahkavyö jota piti housujensa kanssa, jos oikein pahaksi meni, veti vyön housuistaan ja sillon viimeistään palattiin ruotuun.  Ei siis käyttänyt sitä, mutta uhka oli olemassa ja se tehosi. Tämä  tapahtui ehkä kerran tai kaksi, ei siis yleinen käytäntö, mutta sitäkin tehokkaampi. Ei jäänyt traumoja tästä, olen itsekin käyttänyt uhkailua ja todennut sen hyväksi kun muu ei auta.  

Aika monta keskusteluun osallistunutta voi odottaa lähitulevaisuudessa viestiä poliisilta. Sen verran monta lasta pahoinpitelevää keskustelussa on mukanan. Ihka aitoa WT-porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset kasvavat vihaamaan väkivaltaisia vanhempiaan, toisilla taas sitten vääristyy ajatusmaailma ja ajattelevat että kyllähän minä sen ansaitsin kun olin tuhma. Lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä.

Esim. Luunapista ei saa väkivaltaa tekemälläkään. Se on kosketus, jonka tarkotus on havahduttaa, mutta ei se satu sen enempää kuin mikään muukaan kosketus.

Oikea väkivalta on tietenkin tuomittavaa.

Minulle jäi lapsena luunapista aina mustelma ja päätä jomotti kamalasti koko loppupäivän, ehkä syh oli se että vanhemmillani oli tapa näpäyttää kovaa luunappi ohimolle niin että aina kuului voimakas napsahdus ja aih -huuto. Nöyryyttävintä taas oli selitellä koulussa miksi minulla on taas kuhmu otsassa (tarkoitan sitä ohimoa).

Vai niin. Mun luunapeista ei ole koskaan jäänyt mustelmaa, eikä kuulunut "auh"ta. Mutta sen tarkotus on silti pysähdyttää ja laittaa lapsi häpeämään käytöstään.

Nykyään kai sekin on jo väkivaltaa, että lapsi tuntee häpeää jos tekee väärin. 

 

Itseasiassa sehän luki jossain että lapsen ei pitäisi joutua häpeämään tekojaan, en nyt vaan muista kuka noin kirjoitti ja missä. En kyllä ihmettele miksi nykylapset on niin huonokäytöksisisiä, väkivaltaisia ja itsekkäitä, omatunto ei kolkuttele mistään ja kaikki on sallittu kunhan ei jää kiinni.

Häpeä on ikävä tunne ja monet joutuvat kantamaan sitä koko ikänsä, se voi johtaa lapsen äkkiä pelkotiloihin, arvottomuuteen, kelpaamattomiuteen, huononmuuteen, ahdistukseen, masennukseen ja pahimmillaan itsemurhaan. Itse kannan "ei toivotun" lapsen taakkaa sillä synnyin väärään sukupuoleen, vanhempani toivoivat tyttöä eivät poikaa.

Mies 22v

No voi hyvää päivää. Lapsille annetaan edelleen luunappeja ja tukistetaan. Itse olen myös saanut ko. Kuritus toimenpiteitä. Toista kertaa en tehnyt kiellettyä. Nykyajan lapsista osa on niin kakaroita ja huonosti kasvatettuja ettei kunnon pyöräytys edes pahaa tekisi. Jos seitsemän vuotias haukkuu tuntematonta h*oraksi ja yrittää kampittaa bussin alle niin olis vanhempien syytä katsoa peiliin.

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä käytin lapseen muutaman luunapin kun oli pienempi jna, mitäs ihmeen väkivaltaa se on. Voi hophhoijaa tätä luonnosta vieraantunutta ihmistä taas. 

Noita jäähy- vanhempia en ole koskaan ymmärtänyt. Enkä niitä joita tässä ilmeisesti halutaan kaikkien olevan, eli niitä jotka keskustelevat hitaasti ja hartaasti aivan kaikesta lapsen kanssa, eivätkä koskaan komenna tai korota ääntään uhkaavaan sävyyn, kas, sekin on jo "väkivaltaa". Eikö olisi helpomnpi leimata koko äitiys esim väkivballaksi, kun lapsesta ei enää periaatteessa saa huolehtia, sitä pitää vain kohdella kuin toista aikuista?

Katselisivat nämä kasvatusgurut joskus avaraa luontoa, niin tulisi pientä realismia, nisäkäs ihminenkin on. 

Tämä.

Onneksi maalaisjärkeä voi äitinä käyttää ja jättää nämä "ohjeistukset" esim opettajille- Niilläkin pitäisi minusta olla paljon enemmän oikeuksia, esim taluttaa oppilas niskaotteella luokasta ulos. Tuostakin seuraisi nykyään syyte väkivallasta opelle, vaikka on ihan normaalia toimintaa kun tarve vaatii.

Voi aikoja, voi tapoja. 

Vai että on väkivaltakin nykyään "maalaisjärkeä".

Väkivalta on laiskan vanhemman kasvatuskeino. Kun ei ola kykyä eikä halua kasvattaa väkivallatta, koska se vaatii pitkäjänteisempää työskentelyä kuin se, että kopsauttelet lapsen pelokkaaksi.

Minua pahoinpideltiin kotona lapsena. Nyt olen itse äiti, enkä voi käsittää kuka voi olla niin SAIRAS, että hakkaa, tukistaa, läimäyttää, antaa luunappeja tms. omalle lapselleen.

Stana en tekisi ikinä mitään pahaa lapselleni. Ja hän btw on tottelevainen, nopea oppimaan ja omatoiminen. Kun kapasiteetti ei mene oman vanhemman pelkäämiseen ja stressiin, niin voi tulla hyvinkin oppivainen ja empaattinen lapsi.

Tein ilmoituksen poliisille. Väkivalta ei ole missään muodossa sallittua, ei edes luunappeina.

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvää päivää. Lapsille annetaan edelleen luunappeja ja tukistetaan. Itse olen myös saanut ko. Kuritus toimenpiteitä. Toista kertaa en tehnyt kiellettyä. Nykyajan lapsista osa on niin kakaroita ja huonosti kasvatettuja ettei kunnon pyöräytys edes pahaa tekisi. Jos seitsemän vuotias haukkuu tuntematonta h*oraksi ja yrittää kampittaa bussin alle niin olis vanhempien syytä katsoa peiliin.

N24

Kuten sinustakin näkee, niin kuritusväkivalta lisää lasten aggressiivisuutta ja väkivaltaisuutta. Tästä löytyy paljon tutkimuksia, kun googletat ko. aiheen.

Mutta älä huoli, siitä on mahdollista päästä yli, kunhan itse tiedostat asian ja lähdet käsittelemään sitä esimerkiksi terapeutin avustuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lapset kasvavat vihaamaan väkivaltaisia vanhempiaan, toisilla taas sitten vääristyy ajatusmaailma ja ajattelevat että kyllähän minä sen ansaitsin kun olin tuhma. Lapseen kohdistuvaa väkivaltaa ei saisi ikinä hyväksyä.

Esim. Luunapista ei saa väkivaltaa tekemälläkään. Se on kosketus, jonka tarkotus on havahduttaa, mutta ei se satu sen enempää kuin mikään muukaan kosketus.

Oikea väkivalta on tietenkin tuomittavaa.

Minulle jäi lapsena luunapista aina mustelma ja päätä jomotti kamalasti koko loppupäivän, ehkä syh oli se että vanhemmillani oli tapa näpäyttää kovaa luunappi ohimolle niin että aina kuului voimakas napsahdus ja aih -huuto. Nöyryyttävintä taas oli selitellä koulussa miksi minulla on taas kuhmu otsassa (tarkoitan sitä ohimoa).

Vai niin. Mun luunapeista ei ole koskaan jäänyt mustelmaa, eikä kuulunut "auh"ta. Mutta sen tarkotus on silti pysähdyttää ja laittaa lapsi häpeämään käytöstään.

Nykyään kai sekin on jo väkivaltaa, että lapsi tuntee häpeää jos tekee väärin. 

 

Itseasiassa sehän luki jossain että lapsen ei pitäisi joutua häpeämään tekojaan, en nyt vaan muista kuka noin kirjoitti ja missä. En kyllä ihmettele miksi nykylapset on niin huonokäytöksisisiä, väkivaltaisia ja itsekkäitä, omatunto ei kolkuttele mistään ja kaikki on sallittu kunhan ei jää kiinni.

Häpeä on ikävä tunne ja monet joutuvat kantamaan sitä koko ikänsä, se voi johtaa lapsen äkkiä pelkotiloihin, arvottomuuteen, kelpaamattomiuteen, huononmuuteen, ahdistukseen, masennukseen ja pahimmillaan itsemurhaan. Itse kannan "ei toivotun" lapsen taakkaa sillä synnyin väärään sukupuoleen, vanhempani toivoivat tyttöä eivät poikaa.

Mies 22v

Ikävää mutta miten liittyy? On ihan eri asia hävetä jotain sellaista mille ei voi mitään (sukupuoli esim.) kuin tarkoituksella tehtyjä pahoja tekoja. Otetaan esimerkiksi nykylasten lisääntyvä väkivalta eläimiä kohtaan. Tietävät tekevänsä väärin koska lähtevät karkuun ulkopuolisen ilmestyessä paikalle mutta ei puhettakaan että häpeäisivät sitä että ovat satuttaneet viatonta eläintä, sehän on hauskaa. Jos jostain pitäisi seurata loppuelämän häpeä niin siitä tai edes kunnon selkäsauna.