Mikä erottaa masennuksen ja laiskuuden?
Jos siis puhutaan pelkästään siitä tunteesta, ettei jaksaisi tehdä asioita ja kyseisen tunteen takia sitten jättääkin tekemättä niitä. Minulla on ihan diagnosoitu vaikea masennus, mutta tunnen kuitenkin itseni tosi laiskaksi.
Huomenna haluaisin lintsata koulusta (käyn lukiota), koska olen vaan ihan väsyksissä ja en kestä enää yhtään paineita. Mistä tiedän, lintsaanko masennuksen vai laiskuuden vuoksi? Kuitenkin luultavasti pystyisin pakottamaan itseni kouluun, mutta se olisi tosi rankkaa.
En ole kuitenkaan niin väsynyt, että nukkuisin päiväunia. Tai tuntuu kyllä, että silmät painuu kiinni, mutta jos päivällä yritän nukkua niin en saa unen päästä kiinni. Jaksan katsoa telkkaria, olla kännykällä, lukea novelleja ja värittää värityskirjaa. Velvollisuuksien hoitaminen on tosi raskasta.
Kauhea stressi vaan tuon koulun takia. Palasin sinne tällä viikolla pitkän sairasloman jälkeen. En jaksaisi sitä, mutta on pakko, koska tuntuu ettei tää tilanne etene kotona makoilullakaan oikein mihinkään suuntaan. Ja tulee koko ajan vaan kauheampi kiire matikan suorittamisen kanssa, koska mun on pakko kirjoittaa se jo ensi syksynä. En halua kirjoittaa sitä sähköisesti, kun olen jo niin monta kurssia tehnyt paperilla. Pelottaa, että joudun jättämään lukion kesken. Pakko saattaa toi homma loppuun asti. En halua syrjäytyä. Tosi umpikujamainen fiilis.
Kommentit (42)
Ap:lle, väitän että kyse on masennuksesta eikä laiskuudesta. Itselläni oli pari vuotta sitten samankaltainen tilanne. Olin loukussa töiden ja opiskelujen kanssa ja erittäin stressaantunut monestakin syystä. Päivät kuluivat niin että makasin sohvalla ja istuin kännykällä, enkä saanut mitään aikaiseksi opintojen tai kotitöiden suhteen jaksoin kyllä "tehdä mukavia asioita", mutta kun oli kyse velvollisuuksista, ne tuntuivat ylitsepääsemättömän raskailta. Syytin itseäni jatkuvasti laiskuudesta ja podin huonoa omaatuntoa.
Tilanteeni kesti melkein vuoden enkä hakenut apua. Syytin vain itseäni ja pakotin itseni suoriutumaan ja suorittamaan. Muutama onnekas elämänmuutos sai onneksi isoimmat stressitekijät helpottumaan jolloin olotilani lähti parempaan. Aloin saada elämääni tasapainoon pikkuhiljaa. Tällä hetkellä olen taas jaloillani eikä "laiskuudesta" ole enää jälkeäkään. Opintojen lisäksi jaksan taas hoitaa kaiken tarpeellisen, sosiaalisen elämän, kotityöt, leivon ja laitan ruokaa ilman pakottamista. Tällä hetkellä ne sujuvat "itsestään" jos vertaa entiseen. Jos tilanne on tullut masennuksen mukana, se myös johtuu siitä. Tsemppiä! Nuo on stressaava aikoja.
up