Lue keskustelun säännöt.
Mikä erottaa masennuksen ja laiskuuden?
07.02.2018 |
Jos siis puhutaan pelkästään siitä tunteesta, ettei jaksaisi tehdä asioita ja kyseisen tunteen takia sitten jättääkin tekemättä niitä. Minulla on ihan diagnosoitu vaikea masennus, mutta tunnen kuitenkin itseni tosi laiskaksi.
Huomenna haluaisin lintsata koulusta (käyn lukiota), koska olen vaan ihan väsyksissä ja en kestä enää yhtään paineita. Mistä tiedän, lintsaanko masennuksen vai laiskuuden vuoksi? Kuitenkin luultavasti pystyisin pakottamaan itseni kouluun, mutta se olisi tosi rankkaa.
En ole kuitenkaan niin väsynyt, että nukkuisin päiväunia. Tai tuntuu kyllä, että silmät painuu kiinni, mutta jos päivällä yritän nukkua niin en saa unen päästä kiinni. Jaksan katsoa telkkaria, olla kännykällä, lukea novelleja ja värittää värityskirjaa. Velvollisuuksien hoitaminen on tosi raskasta.
Kauhea stressi vaan tuon koulun takia. Palasin sinne tällä viikolla pitkän sairasloman jälkeen. En jaksaisi sitä, mutta on pakko, koska tuntuu ettei tää tilanne etene kotona makoilullakaan oikein mihinkään suuntaan. Ja tulee koko ajan vaan kauheampi kiire matikan suorittamisen kanssa, koska mun on pakko kirjoittaa se jo ensi syksynä. En halua kirjoittaa sitä sähköisesti, kun olen jo niin monta kurssia tehnyt paperilla. Pelottaa, että joudun jättämään lukion kesken. Pakko saattaa toi homma loppuun asti. En halua syrjäytyä. Tosi umpikujamainen fiilis.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ei ole kiinnostunut mistään eikä jaksa tehdä mitään. Sinulla on kiinni velvollisuuksien hoitamisesta eli kyllä minä sanon että nyt on laiskuus. Jaksat lukea ja piirtää kuitenkin eli sinulla on energiaa tehdä jotain.
Se että sanot ettet kestä yhtään paineita, miten aiot selvitä myöhemmin elämässä? Kyllä jonkin verran täytyy olla paineensietokykyä jos aikoo pärjätä. Ei meistä kukaan ole sellainen että niitä tylsiä ja epäkiinnostavia asioita jaksaisi ja haluaisi tehdä. Ne on vaan pakko tehdä eikä auta marina. Jos tuntuu että silmät painuu mutta ei saa unta, voisiko niinkin yksinkertainen asia kuin ulkoilu ja vitamiinien syönti jo helpottaa asiaa? Oletan että istut paljolti sisällä.
Olen itse tämän kevään abi. Paineita on kirjoituksista ja millään ei jaksa lukea. On vain pakko, sillä jos en tee sitä nyt on elämä todella haastavaa myöhemmin. Sitten ne paineet vasta kasvaakin.
Tsemppiä, niskasta kiinni ja kouluun.
Älä anna neuvoja, koska sulla ei selvästi ole tietoa masennuksesta. Masennusta sairastava pystyy tekemään asioita vaihtelevasti. Välillä paljonkin, välillä vähän, välillä ei lainkaan. Kunto ei ole koko ajan staattisesti vuodepotilasosastoa. Masennuksen erottaa laiskuudesta siitä, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu. Masennus ei välttämättä näy ulospäin. Masentunut ihminen voi vaikuttaa täysin normaalilta ulkopuolisille, käy töissä, harrastuksissa, tapaa ystäviään ja päivän päätteeksi masentunut ihminen voi kuitenkin tehdä itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiska ei viitsi, masentunut ei pysty.
Mutta mistä tietää, että eikö viitsi vai eikö pysty? Kun kyllä mä pystyn velvollisuudet hoitamaan, jos oikein pakotan itseni, mutta homman aloittamiseen vaan menee hirveästi aikaa ja se on hemmetin raskasta. Esimerkiksi uskon, että _pystyisin_ menemään huomenna kouluun, mutta ajatuskin itkettää ja tulee tosi väsynyt olo.
-aloittaja-
No sinä olet ihan selvästi masentunut. Laiska ihminen toimeen ryhtyessään ei tunne oloaan henkisesti raskaaksi ja täysin uupuneeksi. Häntä ei vain huvita tehdä jotakin asiaa. Mutta sitten kun tekee, on ihan tyytyväinen, että tulipa tehtyä.
Masentunut ihminen joutuu psyykkaamaan itseään etukäteen, että pystyy jotakin yleensäkin tekemään. Se aiheuttaa stressiä ja itsesyytöksiä sen takia, että ei ole aloittanut ajoissa, on menettänyt aikaa, ei osaa tehdä tarpeeksi hyvin, ei osaa tehdä tarpeeksi nopeasti. Masentunut ihminen miettii jälkikäteenkin, kuinka huonosti toimi ja kuinka olisi voinut tehdä paremmin. Aikaa on hukattu, olen huono. Jos on tekemisissä ihmisten kanssa, niin se vie kauheati energiaa, kun miettii ettei tee muiden oloa epämukavaksi. Käyttäydyinkö oikein, hymyilinkö oikeassa kohtaa, näkikö minusta sairauteni...
Koko kroppa tuntuu raskaalta, mieli hitaalta. Kaiken eteen joutuu oikeasti pakottamaan ja rääkkäämään itseään henkisesti niin, että itkettää, ahdistaa, tulee paniikki. Masentunut ihminen on tietynlaisessa stressitilassa, kun liikkuu julkisilla paikoilla ja se uuvuttaa ja väsyttää. Sen jälkeen ei välttämättä jaksa tehdä mitään. Ei jaksa ajatella. On vaikeaa sosialisoida. Koska se tekeminen vaatii niin paljon energiaa, jo valmiiksi vähän toimintakykyä omaava masentunut ihminen kokee lamaantuvansa. Tuntuu helpommalta jäädä kotiin ja yrittää tehdä siellä sen, mitä pystyy. Esim. lukeminen tenttiin voi sujua paremmin kotona, kun ei tarvitse miettiä sitä muuta ympäristöä ja pakottaa itseään olemaan muiden silmissä "normaali". Ei tarvitse kontrolloida itseään, ettei alkaisi itkemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ei ole kiinnostunut mistään eikä jaksa tehdä mitään. Sinulla on kiinni velvollisuuksien hoitamisesta eli kyllä minä sanon että nyt on laiskuus. Jaksat lukea ja piirtää kuitenkin eli sinulla on energiaa tehdä jotain.
Se että sanot ettet kestä yhtään paineita, miten aiot selvitä myöhemmin elämässä? Kyllä jonkin verran täytyy olla paineensietokykyä jos aikoo pärjätä. Ei meistä kukaan ole sellainen että niitä tylsiä ja epäkiinnostavia asioita jaksaisi ja haluaisi tehdä. Ne on vaan pakko tehdä eikä auta marina. Jos tuntuu että silmät painuu mutta ei saa unta, voisiko niinkin yksinkertainen asia kuin ulkoilu ja vitamiinien syönti jo helpottaa asiaa? Oletan että istut paljolti sisällä.
Olen itse tämän kevään abi. Paineita on kirjoituksista ja millään ei jaksa lukea. On vain pakko, sillä jos en tee sitä nyt on elämä todella haastavaa myöhemmin. Sitten ne paineet vasta kasvaakin.
Tsemppiä, niskasta kiinni ja kouluun.
Huhhuh, aika kovaa tekstiä nuorelta ihmiseltä. Häpeäisit.
Mitä väliä iällä on? Teksti on kyllä kovaa, mutta itse katselen joka päivä näitä masentuneita omassa ikäluokassa ihan joilta ei onnistu koskaan mikään ns. tylsä asia. Itse en usko että tie parantumiseen on kotona istuminen. Tottakai se on rankkaa, ei jaksa ja tuntuu että itkuun parantaa, mutta avain siihen ei ole istua sisällä. En sano että AP kuuluu näihin, mutta väitän monen masennus ei ole oikeaa masennusta vaan oikeasti puhdasta saamattomuutta ja laiskuutta. Oikeasti aina sujuu vain ne kivat asiat, sitten kun pitäisi vaikka pyykit huoneesta viedä pyykkikoriin niin alkaakin hirveä masennus ja kuinka elämä on niin vaikeaa.
Itse uskon että AP voisi yrittää esim edes sen verran että panostaa siihen matikkaan, hän pelkää ettei pysty kun ei jaksa mennä lukioon. Helpotusta saisi edes sillä että keskittyy yhteen aineeseen ja pidentäisi vaikka valmistumista puolella vuodella. Stressimäärä olisi pienempi.
Masennuksesta parantuminen ei tapahdu itsestään vaan siihen tarvitaan myös tahtoa ja halua ammattilaisten lisäksi. Ei ole olemassa taikalääkettä tai taikuria joka lopettaisi kokonaan masennuksen. Askel kerrallaan tuen kanssa pääsee ulos. Toivon AP:lle tsemppiä jatkoon, teksti ei ole tarkoitus olla haukkumiseen.
Aloittaja täällä taas. Juuri heräsin 12 tunnin yöunien jälkeen... Kiitos paljon tsemppaavista kommenteista. Kyllä on aika huono omatunto, kun en mennyt kouluun. En olisi vaan jaksanut... Itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ei ole kiinnostunut mistään eikä jaksa tehdä mitään. Sinulla on kiinni velvollisuuksien hoitamisesta eli kyllä minä sanon että nyt on laiskuus. Jaksat lukea ja piirtää kuitenkin eli sinulla on energiaa tehdä jotain.
Se että sanot ettet kestä yhtään paineita, miten aiot selvitä myöhemmin elämässä? Kyllä jonkin verran täytyy olla paineensietokykyä jos aikoo pärjätä. Ei meistä kukaan ole sellainen että niitä tylsiä ja epäkiinnostavia asioita jaksaisi ja haluaisi tehdä. Ne on vaan pakko tehdä eikä auta marina. Jos tuntuu että silmät painuu mutta ei saa unta, voisiko niinkin yksinkertainen asia kuin ulkoilu ja vitamiinien syönti jo helpottaa asiaa? Oletan että istut paljolti sisällä.
Olen itse tämän kevään abi. Paineita on kirjoituksista ja millään ei jaksa lukea. On vain pakko, sillä jos en tee sitä nyt on elämä todella haastavaa myöhemmin. Sitten ne paineet vasta kasvaakin.
Tsemppiä, niskasta kiinni ja kouluun.
Huhhuh, aika kovaa tekstiä nuorelta ihmiseltä. Häpeäisit.
Mitä väliä iällä on? Teksti on kyllä kovaa, mutta itse katselen joka päivä näitä masentuneita omassa ikäluokassa ihan joilta ei onnistu koskaan mikään ns. tylsä asia. Itse en usko että tie parantumiseen on kotona istuminen. Tottakai se on rankkaa, ei jaksa ja tuntuu että itkuun parantaa, mutta avain siihen ei ole istua sisällä. En sano että AP kuuluu näihin, mutta väitän monen masennus ei ole oikeaa masennusta vaan oikeasti puhdasta saamattomuutta ja laiskuutta. Oikeasti aina sujuu vain ne kivat asiat, sitten kun pitäisi vaikka pyykit huoneesta viedä pyykkikoriin niin alkaakin hirveä masennus ja kuinka elämä on niin vaikeaa.
Itse uskon että AP voisi yrittää esim edes sen verran että panostaa siihen matikkaan, hän pelkää ettei pysty kun ei jaksa mennä lukioon. Helpotusta saisi edes sillä että keskittyy yhteen aineeseen ja pidentäisi vaikka valmistumista puolella vuodella. Stressimäärä olisi pienempi.
Masennuksesta parantuminen ei tapahdu itsestään vaan siihen tarvitaan myös tahtoa ja halua ammattilaisten lisäksi. Ei ole olemassa taikalääkettä tai taikuria joka lopettaisi kokonaan masennuksen. Askel kerrallaan tuen kanssa pääsee ulos. Toivon AP:lle tsemppiä jatkoon, teksti ei ole tarkoitus olla haukkumiseen.
Silloin kun toimintakykyä on rajoittuneesti tehdään se, mitä pystytään. Sun mielestä masentunut on laiska ja saamaton, jos tekee vain kivoja asioita. Todellisuudessa masentunutta ja toimintakyvytöntä potilasta on lääkäri ohjeistanut tekemään asioita, jotka edesauttaisivat tämän kuntoutusta. Nämä ulkopuolisille ihmisille "kivat asiat" voivat olla hyvinkin raskaita masentuneen toteuttaa. Mutta hän yrittää suorittaa edes ne, jotta kuntoutuminen etenisi ja hän jokin toinen päivä pystyisi tekemään myös muita asioita.
Ap:lla on tällä hetkellä selvästi toimintakyvyttömyyttä. Minusta olisi aika uskomatonta, jos hän pystyy "panostamaan täysillä matikkaan" niin kuin sinä ohjeistat. Näistä sun neuvoista paistaa vain niin kirkkaasti läpi se, ettet tajua yhtään millaisten asioiden kanssa masennukseen sairastunut ihminen kamppailee. Jos toimintakyky on nollissa, se päivän ohjelma, josta selviytyy saattaa olla vain tiettyjen rutiinien läpivieminen. Matematiikan opiskelu vaatii jo ihan toisenlaista toimintakykyä ja on epävarmaa pystyykö ap vakavasti masentuneena suoriutumaan siitä vaaditussa ajassa.
Ap, sinuna harkitsisin tuolla edellä ehdotettua ajatusta siitä, että suorittaisit suosiolla lukion neljässä vuodessa. Yksi vuosi sinne tänne ei pilaa elämääsi mitenkään. Pystyisit suunnittelemaan realistisemmat tavoitteet opintojen loppuun saattamiseksi. Ota huomioon, että sinä olet sairas. Sinä et pysty samaan kuin terve ihminen pystyy tällä hetkellä. Mutta kyllä sinä siitä lukiosta selviydyt ja saat sitä etenemään, tarvitset vain realistisemmat tavoitteet, jotka on suhteutettu sinun tämänhetkiseen kuntoosi. Sinun pitää kuitenkin huolehtia myös siitä, että kuntoudut samalla. Jos et pysty taipumaan ja antamaan itsellesi armoa, lamaannut täysin toimintakyvyttömäksi. Jos sen sijaan sallit itsellesi kuntoutumiseenkin aikaa ja teet hitaamman opiskelusuunnitelman, pystyt etenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suoritan tällä hetkellä kyllä lukiota neljään vuoteen. En tiedä pitäisikö sitten venyttää vielä 4,5 tai 5 vuoteen... :/ Olin tosiaan juuri 8 kuukautta sairaslomalla.
-aloittaja-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Synonyymejä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap terapiassa?
En ole vielä psykoterapiassa, mutta se on suunnitelmissa. Sekin tuntuu tosi raskaalta, kun pitää itse etsiä terapeutti jne. Käyn juttelemassa psykiatrian poliklinikalla 1-2 viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että masentuneilla on aina jotain IHME allergioita ja yliherkkyyksiä. Laiskoilla hyvin harvoin.
Laiskuus johtuu aina jostain. Laiskuus on vain ulkopuolisen tapa kuvata näkemäänsä.
Ulkopuolinen esim. voi sanoa masentunutta pessimistiksi, koska näkee vain sen mitä tulee ulos, eikä sen aiheuttajaa eikä kokijan tunnetilaa.
Laiska ei välttämättä ole masentunut. Ehkä hän on väsynyt, ei näe tekemiselle tarkoitusta tms. Pelkkä laiskuus ei selitä sitä, ettei ihminen saa aikaiseksi jotain. Laiskuus on "oire". Jos näkee ettei joku tee mitään ja sanoo "olet vain laiska", se on vähän kuin analysoisi jotain murhaajaa toteamalla "olet vain paha".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä erottaa masennuksen ja laiskuuden? Masennus on seurausta laiskuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap terapiassa?
En ole vielä psykoterapiassa, mutta se on suunnitelmissa. Sekin tuntuu tosi raskaalta, kun pitää itse etsiä terapeutti jne. Käyn juttelemassa psykiatrian poliklinikalla 1-2 viikon välein.
Tuo olisi ehkä nyt se tärkein tehtävä sulle. Kun et tänään mennyt kouluun, niin mitä jos sen sijaan lukisit netistä eri terapiasuuntauksista ja pohdit, mikä niistä voisi olla sinulle sopiva vaihtoehto? Jos jaksat, niin voisit myös katsoa onko kyseistä suuntausta edustavaa terapeuttia alueellasi ja lähettää viestiä mahdollisuudesta tutustumiskäyntiin. Jos et halua heti ottaa kontaktia terapeuttiin, niin voisit ainakin yrittää hahmotella paperille taustaasi yhteydenottoa varten. Itse koin helpommaksi kirjoittaa aika laveastikin sairaudestani jo ennen tutustumiskäyntiä, koska kasvoittain puhuminen sairaudesta itkettää. Minä kävin ensin mielenterveyskeskuksessa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa n. kahden viikon välein ja se ei mielestäni ollut riittävästi. Olen kokenut tehokkaammaksi ja tavoitteellisemmaksi käydä viikoittain yksityisellä terapeutilla. Kokeilin ensin kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja olen sittemmin siirtynyt ratkaisukeskeiseen terapiaan. Minusta vaikuttaa siltä, että sinäkin tarvitsisit intensiivisempää terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin lukion kesken masennuksen vuoksi, kun sain paikan ammattikoulusta. Ympäristön vaihdos, opiskelija-asuntolassa asuminen yms olivat ratkaisut masennukseeni. Valmistuin erittäin hyvin paperein, siirryin onnistuneesti työelämään ja suoritin lukion myöhemmin loppuun. Joskus ihminen tahtoo uutta perspektiiviä elämäänsä:) Täytyy tehdä se mihin pystyy.
Masentuneena en lukiossa oppinut ja epäilin jo itsekin, että en ole kovin kyvykäs. Ammattikoulun huomasin itselleni helpoksi ja se kävikin tilanteessani terapiasta. Huomasin, että suurin osa oli vähemmän älykkäitä kuin minä, joutuivat oikein ponnistelemaan oppiakseen. Koin empatiaa heitä kohtaan. En surkutettlut enää itseäni. Lukion ja työssä käymisen jälkeen päädyn jatko-opintoihin ja akateemiselle uralle. Kun tutustuin ammattikoulun opiskelijaelämään lieveilmiöineen, päätin pysytellä poissa juomisesta, tupakasta yms. Tahdoin suojella masentunutta itseäni. Join vain pepsiä:) Ympäristöllä oli siis riskinsä, joihin en mennyt mukaan.
Mikä on sinun tapasi löytää uusi suunta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ei ole kiinnostunut mistään eikä jaksa tehdä mitään. Sinulla on kiinni velvollisuuksien hoitamisesta eli kyllä minä sanon että nyt on laiskuus. Jaksat lukea ja piirtää kuitenkin eli sinulla on energiaa tehdä jotain.
Se että sanot ettet kestä yhtään paineita, miten aiot selvitä myöhemmin elämässä? Kyllä jonkin verran täytyy olla paineensietokykyä jos aikoo pärjätä. Ei meistä kukaan ole sellainen että niitä tylsiä ja epäkiinnostavia asioita jaksaisi ja haluaisi tehdä. Ne on vaan pakko tehdä eikä auta marina. Jos tuntuu että silmät painuu mutta ei saa unta, voisiko niinkin yksinkertainen asia kuin ulkoilu ja vitamiinien syönti jo helpottaa asiaa? Oletan että istut paljolti sisällä.
Olen itse tämän kevään abi. Paineita on kirjoituksista ja millään ei jaksa lukea. On vain pakko, sillä jos en tee sitä nyt on elämä todella haastavaa myöhemmin. Sitten ne paineet vasta kasvaakin.
Tsemppiä, niskasta kiinni ja kouluun.
Huhhuh, aika kovaa tekstiä nuorelta ihmiseltä. Häpeäisit.
Mitä väliä iällä on? Teksti on kyllä kovaa, mutta itse katselen joka päivä näitä masentuneita omassa ikäluokassa ihan joilta ei onnistu koskaan mikään ns. tylsä asia. Itse en usko että tie parantumiseen on kotona istuminen. Tottakai se on rankkaa, ei jaksa ja tuntuu että itkuun parantaa, mutta avain siihen ei ole istua sisällä. En sano että AP kuuluu näihin, mutta väitän monen masennus ei ole oikeaa masennusta vaan oikeasti puhdasta saamattomuutta ja laiskuutta. Oikeasti aina sujuu vain ne kivat asiat, sitten kun pitäisi vaikka pyykit huoneesta viedä pyykkikoriin niin alkaakin hirveä masennus ja kuinka elämä on niin vaikeaa.
Itse uskon että AP voisi yrittää esim edes sen verran että panostaa siihen matikkaan, hän pelkää ettei pysty kun ei jaksa mennä lukioon. Helpotusta saisi edes sillä että keskittyy yhteen aineeseen ja pidentäisi vaikka valmistumista puolella vuodella. Stressimäärä olisi pienempi.
Masennuksesta parantuminen ei tapahdu itsestään vaan siihen tarvitaan myös tahtoa ja halua ammattilaisten lisäksi. Ei ole olemassa taikalääkettä tai taikuria joka lopettaisi kokonaan masennuksen. Askel kerrallaan tuen kanssa pääsee ulos. Toivon AP:lle tsemppiä jatkoon, teksti ei ole tarkoitus olla haukkumiseen.
Silloin kun toimintakykyä on rajoittuneesti tehdään se, mitä pystytään. Sun mielestä masentunut on laiska ja saamaton, jos tekee vain kivoja asioita. Todellisuudessa masentunutta ja toimintakyvytöntä potilasta on lääkäri ohjeistanut tekemään asioita, jotka edesauttaisivat tämän kuntoutusta. Nämä ulkopuolisille ihmisille "kivat asiat" voivat olla hyvinkin raskaita masentuneen toteuttaa. Mutta hän yrittää suorittaa edes ne, jotta kuntoutuminen etenisi ja hän jokin toinen päivä pystyisi tekemään myös muita asioita.
Ap:lla on tällä hetkellä selvästi toimintakyvyttömyyttä. Minusta olisi aika uskomatonta, jos hän pystyy "panostamaan täysillä matikkaan" niin kuin sinä ohjeistat. Näistä sun neuvoista paistaa vain niin kirkkaasti läpi se, ettet tajua yhtään millaisten asioiden kanssa masennukseen sairastunut ihminen kamppailee. Jos toimintakyky on nollissa, se päivän ohjelma, josta selviytyy saattaa olla vain tiettyjen rutiinien läpivieminen. Matematiikan opiskelu vaatii jo ihan toisenlaista toimintakykyä ja on epävarmaa pystyykö ap vakavasti masentuneena suoriutumaan siitä vaaditussa ajassa.
Ap, sinuna harkitsisin tuolla edellä ehdotettua ajatusta siitä, että suorittaisit suosiolla lukion neljässä vuodessa. Yksi vuosi sinne tänne ei pilaa elämääsi mitenkään. Pystyisit suunnittelemaan realistisemmat tavoitteet opintojen loppuun saattamiseksi. Ota huomioon, että sinä olet sairas. Sinä et pysty samaan kuin terve ihminen pystyy tällä hetkellä. Mutta kyllä sinä siitä lukiosta selviydyt ja saat sitä etenemään, tarvitset vain realistisemmat tavoitteet, jotka on suhteutettu sinun tämänhetkiseen kuntoosi. Sinun pitää kuitenkin huolehtia myös siitä, että kuntoudut samalla. Jos et pysty taipumaan ja antamaan itsellesi armoa, lamaannut täysin toimintakyvyttömäksi. Jos sen sijaan sallit itsellesi kuntoutumiseenkin aikaa ja teet hitaamman opiskelusuunnitelman, pystyt etenemään.
En sanonut että "täysillä matikkaan", tarkotin panostamisella sitä että yrittäisi keskittää ajatusta vain yhteen aineeseen sillä energialla millä kykenee. En myöskään sanonut että AP kuuluu näihin laiskottelijoihin joilla on mukamas masennus. Mutta näinhän se tässä yhteiskunnassa menee, että resurssit menevät kaiken maailman esittäjiin ja ne jotka oikeasti tarvitsevat apua jäävät varjoon.
Pointtini on kutakuinkin sama kuin sinulla. Ei saa lamaantua sisälle. Juurikin tuo lukion venytys on yksi vaihtoehto ja parantuminen lähtee itsestä juurikin hyväksymällä tilanne ja antamalla itselle mahdollisuus parantua. Askel kerrallaan. Tiedän millaista on olla masentunut, olen ollut sitä itsekin aikoinaan. Siksi tiedän myös avaimen parantumiseen. Se lähtee itsestä, omalla tahdilla ja ammattilaisten avustuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentunut ei ole kiinnostunut mistään eikä jaksa tehdä mitään. Sinulla on kiinni velvollisuuksien hoitamisesta eli kyllä minä sanon että nyt on laiskuus. Jaksat lukea ja piirtää kuitenkin eli sinulla on energiaa tehdä jotain.
Se että sanot ettet kestä yhtään paineita, miten aiot selvitä myöhemmin elämässä? Kyllä jonkin verran täytyy olla paineensietokykyä jos aikoo pärjätä. Ei meistä kukaan ole sellainen että niitä tylsiä ja epäkiinnostavia asioita jaksaisi ja haluaisi tehdä. Ne on vaan pakko tehdä eikä auta marina. Jos tuntuu että silmät painuu mutta ei saa unta, voisiko niinkin yksinkertainen asia kuin ulkoilu ja vitamiinien syönti jo helpottaa asiaa? Oletan että istut paljolti sisällä.
Olen itse tämän kevään abi. Paineita on kirjoituksista ja millään ei jaksa lukea. On vain pakko, sillä jos en tee sitä nyt on elämä todella haastavaa myöhemmin. Sitten ne paineet vasta kasvaakin.
Tsemppiä, niskasta kiinni ja kouluun.
Huhhuh, aika kovaa tekstiä nuorelta ihmiseltä. Häpeäisit.
Mitä väliä iällä on? Teksti on kyllä kovaa, mutta itse katselen joka päivä näitä masentuneita omassa ikäluokassa ihan joilta ei onnistu koskaan mikään ns. tylsä asia. Itse en usko että tie parantumiseen on kotona istuminen. Tottakai se on rankkaa, ei jaksa ja tuntuu että itkuun parantaa, mutta avain siihen ei ole istua sisällä. En sano että AP kuuluu näihin, mutta väitän monen masennus ei ole oikeaa masennusta vaan oikeasti puhdasta saamattomuutta ja laiskuutta. Oikeasti aina sujuu vain ne kivat asiat, sitten kun pitäisi vaikka pyykit huoneesta viedä pyykkikoriin niin alkaakin hirveä masennus ja kuinka elämä on niin vaikeaa.
Itse uskon että AP voisi yrittää esim edes sen verran että panostaa siihen matikkaan, hän pelkää ettei pysty kun ei jaksa mennä lukioon. Helpotusta saisi edes sillä että keskittyy yhteen aineeseen ja pidentäisi vaikka valmistumista puolella vuodella. Stressimäärä olisi pienempi.
Masennuksesta parantuminen ei tapahdu itsestään vaan siihen tarvitaan myös tahtoa ja halua ammattilaisten lisäksi. Ei ole olemassa taikalääkettä tai taikuria joka lopettaisi kokonaan masennuksen. Askel kerrallaan tuen kanssa pääsee ulos. Toivon AP:lle tsemppiä jatkoon, teksti ei ole tarkoitus olla haukkumiseen.
Silloin kun toimintakykyä on rajoittuneesti tehdään se, mitä pystytään. Sun mielestä masentunut on laiska ja saamaton, jos tekee vain kivoja asioita. Todellisuudessa masentunutta ja toimintakyvytöntä potilasta on lääkäri ohjeistanut tekemään asioita, jotka edesauttaisivat tämän kuntoutusta. Nämä ulkopuolisille ihmisille "kivat asiat" voivat olla hyvinkin raskaita masentuneen toteuttaa. Mutta hän yrittää suorittaa edes ne, jotta kuntoutuminen etenisi ja hän jokin toinen päivä pystyisi tekemään myös muita asioita.
Ap:lla on tällä hetkellä selvästi toimintakyvyttömyyttä. Minusta olisi aika uskomatonta, jos hän pystyy "panostamaan täysillä matikkaan" niin kuin sinä ohjeistat. Näistä sun neuvoista paistaa vain niin kirkkaasti läpi se, ettet tajua yhtään millaisten asioiden kanssa masennukseen sairastunut ihminen kamppailee. Jos toimintakyky on nollissa, se päivän ohjelma, josta selviytyy saattaa olla vain tiettyjen rutiinien läpivieminen. Matematiikan opiskelu vaatii jo ihan toisenlaista toimintakykyä ja on epävarmaa pystyykö ap vakavasti masentuneena suoriutumaan siitä vaaditussa ajassa.
Ap, sinuna harkitsisin tuolla edellä ehdotettua ajatusta siitä, että suorittaisit suosiolla lukion neljässä vuodessa. Yksi vuosi sinne tänne ei pilaa elämääsi mitenkään. Pystyisit suunnittelemaan realistisemmat tavoitteet opintojen loppuun saattamiseksi. Ota huomioon, että sinä olet sairas. Sinä et pysty samaan kuin terve ihminen pystyy tällä hetkellä. Mutta kyllä sinä siitä lukiosta selviydyt ja saat sitä etenemään, tarvitset vain realistisemmat tavoitteet, jotka on suhteutettu sinun tämänhetkiseen kuntoosi. Sinun pitää kuitenkin huolehtia myös siitä, että kuntoudut samalla. Jos et pysty taipumaan ja antamaan itsellesi armoa, lamaannut täysin toimintakyvyttömäksi. Jos sen sijaan sallit itsellesi kuntoutumiseenkin aikaa ja teet hitaamman opiskelusuunnitelman, pystyt etenemään.
En sanonut että "täysillä matikkaan", tarkotin panostamisella sitä että yrittäisi keskittää ajatusta vain yhteen aineeseen sillä energialla millä kykenee. En myöskään sanonut että AP kuuluu näihin laiskottelijoihin joilla on mukamas masennus. Mutta näinhän se tässä yhteiskunnassa menee, että resurssit menevät kaiken maailman esittäjiin ja ne jotka oikeasti tarvitsevat apua jäävät varjoon.
Pointtini on kutakuinkin sama kuin sinulla. Ei saa lamaantua sisälle. Juurikin tuo lukion venytys on yksi vaihtoehto ja parantuminen lähtee itsestä juurikin hyväksymällä tilanne ja antamalla itselle mahdollisuus parantua. Askel kerrallaan. Tiedän millaista on olla masentunut, olen ollut sitä itsekin aikoinaan. Siksi tiedän myös avaimen parantumiseen. Se lähtee itsestä, omalla tahdilla ja ammattilaisten avustuksella.
Mä en usko hetkeäkään äsken, että sä edes tiedät mitä vakava masennus tarkoittaa.
On myös erittäin huvittavaa, että sä toteat Ap:n laiskaksi, vaikka erikoislääkärit on todennut hänet tällä hetkellä sairaaksi.
Vain 18 vuotiaan elämänkokemuksella voi olla noin Tietäväinen.
Itse kun sairastuin kävin töissä ihan normaalisti. Lääkäri pakotti sairaslomalle, ja totes, että joko jään vapaaehtoisesti tai hän kirjoittaa M1-lähetteen. Olin psykoosin partaalla.
Mulla meni muisti myös täysin, olin todella hidas normaaliin verrattuna.
Havahduin jossain vaiheessa, että kävelen punaisia päin, ajan autolla aina ylinopeutta, kävelen heikoilla jäillä yms. Se oli todella itsetuhoista. Siltikin pystyin esim. Treenaamaan ja kaikki luuli, että oon kunnossa. Totuus oli, että mua ei olis haitannut jäädä auton alle tai hukkua treeneissä.
Ap:lle tsempit. Mä sanoisin kuitenkin, että päivä kerrallaan, ja yrittäisin joka päivä tehdä jotain pientä esim. Sen koulun suhteen.
Masentuneena minkään tekemättömyys ei ole nautinnollista eikä olo ole hyvä. Laiskotellessa mistään ei tule suurempaa euforiaa kuin heittää piutpaut suunnitelmille ja löhötä koko päivä. Toki jos laiskottelee niin epätaloudellisesti että lintsaa koulusta/ottaa rokulia töistä niin huono omatunto on mahdollinen. Jos väkisin raahaudut kouluun, tuntuuko koko päivä helvetiltä vai oletko ihan perustyytyväinen oloosi sitten kun kouluun olet päässyt?
t. Laiska masennuspotilas
Laiska ei halua, masentunut ei pysty.