Mies ei ikinä sano minulle mitään hyviä asioita
Ei koskaan mitään lämpöä tai tukea. Koko ajan on jotain ongelmaa ja tuntuu että teen vain virheitä. Kuulemma ongelmiin pitää puuttua ja hyviä asioita ei tarvitse erikseen sanoa. Ei yhtään tunnu rakastetulta. Tänäänkin valitti että kehtasinkin varata ajan lääkärille kun on kaikkea muuta tässä. Haluaisin niin kokea joskus miltä tuntuu saada parisuhteessa sitä rakkautta jotenkin ihan tekojen tasolla. Jssap?
Kommentit (14)
Osaatko rakastaa itseäsi? Jos et osaa, on ihan sama mitä miehesi tekee tai sanoo - sinusta ei silti tunnu että sinua rakastettaisiin.
Ei mullakaan mies koskaan puhu mitään positiivista. Ei kehu, kannusta, kysele kuulumisia eikä lohduta. Muusta ”huomiosta” nyt puhumattakaan jos en tee aloitetta ;)
Kai nyt olet hänelle sanonut asiasta? Katsonut silmiin ja sanonut, että et ole tyytyväinen ja että haluat muutosta. Tuo valittaminen on miehelläsi varmaan vain tapa. Hän saa sillä sinun huomiosi, joten se on hyvä keino saada edes jotakin juttua aikaiseksi.
Istuta siis mies pöydän ääreen ja puhu kaikesta mitä sinua mietityttää. Älä anna miehen kertoa mitä sinun pitäisi sanoa, ajatella ja tehdä, sellaiset hölinät kannattaa lopettaa alkuunsa. Älä myöskään anna hänen ovat, valittaa sinusta ja kehua itseään, silloinkin koko juttutuokio menee ihan persiilleen ja sinä et siitä saa muuta kuin pahan mielen.
Ole juttutuokionne puheenjohtaja ja keskeytät heti jos juttu alkaa karata käsistä. Hyväksyt vain rakentavaa asiaa ja pysyt siinä luonnollisesti myös itse. Kirjoita paperille asiat, joista olet huolissasi ja käykää se kohta kohdalta läpi. Myös miehen asialliset huolenaiheet tulee keskustella luonnollisesti. Kirjaa ylös myös ratkaisuehdotukset ja aikataulu muutoksiin. Tee kaikki siis niin kuin mies sen ehkä ymmärtää konkreettisesti. Pelkkä puheenlöpinä ei yleensä miehillä perille mene, ei ainakaan meillä ole mennyt, mutta tällainen lista on mennyt.
Äh, puhelin muuttaa taas sanoja. Eli edellisessä piti lukea, että älä anna miehen ivata, valittaa sinusta tai kehua itseään.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi lienee pihtari sosiaalisessa myönteisessä vuorovaikutuksessa. Tai yhtä hyvin toki nainenkin voi pihdata hyviä sanoja ja tukea. Sinulle sattui tällainen mies. Haluatko oikeasti elää tuollaisen yläpuolelle asettuvan kylmäkallen kanssa? Mitä saat? Saatko yhtä paljon kuin annat? Mitä jäät kaipaamaan? Mietiskele näitä ja tee johtopäätökset.
No höpö höpö taas, älä ole noin vaikea ja ylireagoi muutamaan lauseeseen.
Olen monta kertaa puhunut hänelle tästä. Hän sanoo joka kerta olevansa vain rehellinen, ongelmiin pitää tarttua, ja että niitä hyviä asioita ei tarvitse sanoa. Sen jälkeen hänelle tulee paha mieli kun on sanonut minulle pahasti. Sitten on hetken ihan ok, kunnes taas sama meininki jatkuu. Ei ikinä halua läheisyyttä ilman seksiä. Tai ei ainakaan tee aloitetta. Kun kysyn, miksi on kanssani, sanoo rakastavansa, mutta tätäkään ei kuulemma ikinä tarvitse erikseen sanoa tai osoittaa. Ja kyllä tunnen itseni rakastetuksi muiden läheisten taholta, mutta olisi ihan kiva, jos saisin siltä läheisimmältä joskus lämpöä ja tukea. Pelkään, että on vain ajan kysymys, milloin saan kaipaamaani huomiota joltakulta toiselta.
Ap
Hep! Sama ongelma. Ei enää kiinnosta panostaa suhteeseen, kun mieheltä ei tuu mitään positiivista suusta. Ajattelen avomiestäni nykyään enemmän kämppiksenä :/
Sama tilannehan se on täälläkin, on ollut jo vuosia. Olen keskustellut monta kertaa tilanteesta ja enää en keskustele, koska se ei selkeästi auta. Miehen mielestä meillä menee kaikki ihan kivasti, mutta minä vain olen hankala ja vaativainen. Kerran ison riidan jälkeen pyysin häntä sanomaan minusta edes yksi hyvä asia. Ajattelin, että sen ei luulisi olevan kovin vaikeata, koska minä löydän hänestä heti monta hyvää asiaa. Mies mietti aika pitkän ajan ja sanoi sitten, että "sä et ole niin lihava kuin veljen vaimo on." Okei... Ehkä se oli tarkoitettu vitsiksi ja tilanteen keventäjäksi, mutta mielestäni se oli erittäin typerästi sanottu. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja mahdun oikein mainiosti samoihin housuihin kuin seurusteluaikoinakin ja muutenkin tuo kertoi paljon miehestä ja hänen arvostuksesta minua, vaimoaan, lastensa äitiä ja elämänkumppaniaan kohtaan. Jatkoimme kuitenkin yhdessäoloa.
Enää en kuitenkaan yritä. Teen mitä pitää ja se on siinä. Seksiä on, mutta minun aloitteeni eivät mene läpi enää ollenkaan ja niinpä en niitä enää tee. Olen antanut itselleni myös luvan katsoa maailmaa ja sen tarjouksia avoimin silmin. Kauan ei tarvitse ympärille katsoa, kun huomaa jo ihanan tuntuisia ikäisiäni miehiä. Yhden kanssa olen nyt jutellutkin ja jutteluna suhde pysyy toistaiseksi, mutta jo sekin tuottaa iloa runsain mitoin.
Puhuttiin eilen kunnolla tästä. Mies sanoi, että ei kaipaa läheisyyttä ja muka minun pitäisi olla vaan parempi psykologi hänelle. Myöskään ei koe tarvetta sanoa niitä hyviä asioita minulle, ja edelleen kuulemma pitää saada sanoa jos jokin on pielessä (eli kaikki koko ajan). Tuli tosi surullinen fiilis kun hän kuitenkin kertoi, että puhuu muille siitä miten hyvä äiti esim. olen lapsellemme ja muita hyviä asioita minusta. En tajua miksi ei voi sanoa mitään hyvää ja kannustavaa minulle. Ei myöskään tarvitse mitään jatkuvaa romantiikkaa. Ei edes siitä ole kyse, vaan haluan ihan normaalia suhteeseen kuuluvaa kanssakäymistä.
Oli kuitenkin sentään pahoillaan, että koen niin kuin koen, ja meinaa yrittää muuttaa käytöstään, koska rakastaa eikä koskaan halua mitään tai ketään muuta. Jotenkin vaan tympii kun naama on aina kahdestaan ollessamme kuin olisi ripulit housussa, mutta ei kiinnostusta tehdä asialle muuta kuin syyttää siitä minua.
Ap
Anna miehellesi tämä luettavaksi. Suosittelen kaikille. Tosi kurja tilanne sulla ap.
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/onnellisempi-parisuhde-tee-tama-…
Kuulostaa tyypilliseltä tulevalta exältä. Minulla näitä puhumattomia tunnevammaisia on ollut kaksi. Kännissä kumpikin tunnusti valtavan rakkautensa minuun, mutta ei tietysti minulle vaan parhaalle kaverille.
En ole töydellinen itsekään, mutta olen korjannut vikojani terapiassa. Miehistä ei moiseen ole, vaatii kai liikaa rohkeutta.
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi tämä luettavaksi. Suosittelen kaikille. Tosi kurja tilanne sulla ap.
https://www.meillakotona.fi/artikkelit/onnellisempi-parisuhde-tee-tama-…
En ole Ap mutta tää kirjoitus oli lukemisen arvoinen. Kolahti tuo että mies tykkäisi jos laittautuisin enemmän mutta koen sen loukkaavana, ettei arvosta minua ilman sitä.
En katselisi tuollaista päivääkään.
Miehesi lienee pihtari sosiaalisessa myönteisessä vuorovaikutuksessa. Tai yhtä hyvin toki nainenkin voi pihdata hyviä sanoja ja tukea. Sinulle sattui tällainen mies. Haluatko oikeasti elää tuollaisen yläpuolelle asettuvan kylmäkallen kanssa? Mitä saat? Saatko yhtä paljon kuin annat? Mitä jäät kaipaamaan? Mietiskele näitä ja tee johtopäätökset.