Jatkuva pelko

Läheinen sai lapsen. Jo raskausaikana äiti ensin pelkäsi keskenmenoa. Sen jälkeen pelättiin kohtukuolemaa. Ultrasta viikon - kaksi meni hyvin, jonka jälkeen alkoivat jatkuvat vauva on kuollut kriisit. Rauhoitteluyritykset aiheuttivat valtavia huuto-kirkumisraivareita miten vähättelen hänen huoliaan enkä todellakaan voi tietää, että vauvalla on kaikki hyvin. Kaikki normaalielämä oli kiellettyä 'Miten voit nauraa, kun hänellä on kuollut vauva vatsassa.' Lapsi syntyi ja kaikki meni hyvin. Nyt kaikki mahdolliset taudit ovat uhkia: vatsatauti jossain lähipiirissä = vauva kuolee, flunssainen henkilö kassajonossa = vauva kuolee. Huuto-kirkumisraivarit jatkuvat esimerkiksi jos sanoo, että töissä on flunssaa liikenteessä 'Miten voit olla niin välinpitämätön, että olet vauvan lähellä vaikka työkaverisi on sairaslomalla.'

Ymmärrän, että tämä on muutosten aiheuttamaa pelkoa tilanteesta joka ei ole omassa hallinnassa, mutta miten tälläisen läheisen kanssa pystyy toimimaan. Ehdotukset puhua asiasta neuvolassa tai terapeutin kanssa johtavat uhkauksiin välien katkaisemisesta.