Sanokaa mikä mua vaivaa. Miksi yhtäkkiä taas ikävöin ja ajattelen paljon vanhaa rakkauttani?
Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mielessä. Ja tätä on jatkunut jo vuoden päivät.
Tuntuu, että koko ajan on ikävä ja kova halu nähdä ja jutella. Mikä muhun on mennyt, kun näin voimakkaasti yhtäkkiä taas ikävöin ja tunnen?? Erosta on jo vuosia ja välillä ollut lähes unohduksissakin.
Miten tästä pääsee eroon? Näistä ajatuksista pitäisi päästä eroon, koska tunne ei taida olla enää molemminpuolinen. Sillä yritin jo ottaa yhteyttä, mutta hän ei halua vastata mitään. Ei siis mitään mahdollisuutta päästä puhumaan ja käsittelemään suhdetta ns. loppuun.
Joten miten mä tästä pääsen eroon? Tämä ikävä raastaa ihan hirveästi.
Kommentit (9)
Sä olet tulossa vanhaaksi ja kaipaat nuoruuttasi.
Help, jalat kiipeää jo portaita vedessä :(
Vierailija kirjoitti:
Sä olet tulossa vanhaaksi ja kaipaat nuoruuttasi.
Nytkö se jo alkaa...
ap.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele jotain mikä ei välttämättä ole edes mahdollista. Ikään kuin pessimistisesti. Itse esimerkiksi epäilen että miehellä on lapsi vaikka ei välttämättä ole. Hän oli tykännyt jostain kuvasta jossa oli lapsi. Lapsen äiti ei laita kuvia isästä, joten vahva epäilys on että tämä on vahinkolapsi. En voi sietää tuota asiaa sitten millään järjen juoksulla. Eli miellän asian noin ja pysyn kaukana koko miehestä. Unohdin ikään kuin ne positiiviset asiat jotka olivat putkilosta katsottuna aika pieniä asioita. Näin olen parempi ihminen. Tässä positiivista on että en tunne vielä kunnolla ihmistä :) Jos puolestaan tunnet ihmisen niin se on vielä helpompaa, olet saanut jo kaiken mitä tarviit. Uusi on oven takana ja triplasti parempana. Älä nyyhkytä ihmisen perään joka ei nää kuin vääriä asioita. Et voi muuttaa häntä etkä hänen ajatusmalliaan. Hän voi joskus joutua märehtimään mutta silloin olet on pidemmällä monessa asiassa.
Minkähän negatiivisen asian mä keksisin, kun on sellainen olo, että mikään negatiivinen ei haittaisi, kunhan vain vielä nähtäisiin ja saisin halata.
ap.
Mä ikävöin myös. Eroon on aina syitä ja ne syyt olisivat luultavasti samat edelleen, jos syystä tai toisesta päätyisimme takaisin yhteen, mutta ikävöin kuitenkin. Ikävöin sitä tunnetta, joka meillä oli. Ikävöin niitä asioita, joita yhdessä teimme ja joista molemmat pidimme. Ikävöin tiettyjä piirteitä hänen luonteessaan ja sitä, että hän teki minusta hieman paremman ihmisen. Erosta on kaksi vuotta ja olen taas parisuhteessa, mutta tästä suhteesta puuttuu kaikki se, mitä tuossa ikävöimässäni suhteessa oli. Aika kuitenkin auttaa, myös sinua ap.
Uskoisin, että sinulla ei ole oikeasti ikävä sitä ihmistä, vaan enemmänkin sitä tunnetta, että on elämässä joku, että on ihastunut /rakastunut jne.
Toisin sanoen yksinäisyyttä ja rakkauden nälkää.
Rakkaus löytää aina kohteen, ja se onkin taitolaji, että mihinkä kohteeseen ne tunteensa suuntaa. Usein ne kohdistunut johonkuhun menneisyyden ihastukseen, jos uutta ei ole näköpiirissä.
Nyt mars treffeille ja uusia ihmisiä tapaamaan!
🇺🇦🇮🇱
Olen kyllä jo naimisissa uuden kanssa, että ei tämä johdu miespuutteesta.
Olen koko liiton ajan aika ajoin ikävöinyt tuota entistä. Nyt taas tosi paljon, vaikka tämän nykyisen miehen kanssa menee ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.
Mutta niin kuin ylempänä joku kirjoittikin, niin minullakin tässä suhteessa puuttuu kaikki mitä siinä edellisessä suhteessa oli. Koskaan en tämän nykyisen miehen kanssa ole tuntenut niitä tunteita, joita tunsin sen toisen kanssa.
Koska nyt kuitenkin olen jo uudessa suhteessa, niin haluaisin vain päästä eroon tästä entisen ikävöimisestä. Miten sen tekee, kun toinen ei edes vastaa viestiin? Ajattelin, että ehkä juttelu tai tapaaminen saisi kaiken haikailun haihtumaan.
ap.
Ajattele jotain mikä ei välttämättä ole edes mahdollista. Ikään kuin pessimistisesti. Itse esimerkiksi epäilen että miehellä on lapsi vaikka ei välttämättä ole. Hän oli tykännyt jostain kuvasta jossa oli lapsi. Lapsen äiti ei laita kuvia isästä, joten vahva epäilys on että tämä on vahinkolapsi. En voi sietää tuota asiaa sitten millään järjen juoksulla. Eli miellän asian noin ja pysyn kaukana koko miehestä. Unohdin ikään kuin ne positiiviset asiat jotka olivat putkilosta katsottuna aika pieniä asioita. Näin olen parempi ihminen. Tässä positiivista on että en tunne vielä kunnolla ihmistä :) Jos puolestaan tunnet ihmisen niin se on vielä helpompaa, olet saanut jo kaiken mitä tarviit. Uusi on oven takana ja triplasti parempana. Älä nyyhkytä ihmisen perään joka ei nää kuin vääriä asioita. Et voi muuttaa häntä etkä hänen ajatusmalliaan. Hän voi joskus joutua märehtimään mutta silloin olet on pidemmällä monessa asiassa.