Lue keskustelun säännöt.
Miten KEHTAAT riidellä ihmisten kanssa?
17.04.2006 |
Ihmettelen ihan vilpittömästi. Mikä siinä on niin vaikeaa käyttäytyä? Harvassa on ne ihmiset, joiden kanssa ei tosiaan kukaan tule juttuun. Minusta olisi hirveää tapella työkavereiden, anopin, sukulaisten jne. kanssa. Onko se jotenkin vaikeaa olla korrekti ja hieman epäitsekkäämpi? En nyt tarkoita sitä, että pitäisi kynnysmattona olla - tietenkään. Mutta jos ei tule kertakaikkiaan toimeen jonkun kanssa, niin eikö voisi kunnialla hoitaa kuitenkin pakolliset kuviot??
Kommentit (6)
Kerran tein väärin äitiäni kohtaan ja se riittää. Karkasin kotoa. Siihen loppui riidat. Suvun kanssa ihan hyvin toimeen tullaan.
Mutta työkaverit... ennaltaehkäisen konflikteja töissä niin, että myöntelen ja olen aika vaitonainen omista henk. koht. asioista. Kun en yleensä ole kuin päivästä viikkoon samassa paikassa, turha käydä turhan tuttavalliseksi. Olen kohtelias, avulias ja ystävällinen. Niin siitä helpoiten pääsee. Ja pitää varman, ettei lähde työpaikan keskinäisiin skismoihin mukaan. On vaan täysin puolueeton ja hoitaa työnsä.
Yksityiselämässä tuttaviksi voikin sitten valita juuri ne, keiden kanssa tulee toimeen. Selkäänpuukottajia tai valehtelijoita tms. ei tarvitse sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Monta vuotta otin aina kaiken henkilökohtaisesti, mutta olen kovasti tehnyt työtä sen eteen, että " asiat riitelee ei ihmiset" . Tietenkin yksityiselämässä myös ihmiset riitelee, mutta työpaikalla pitäisi pystyä pitämään asiat asioina.
Jos kerran otat asiat aina henkilökohtaisesti, et osaa silloin " pitää asioita asioina" , itseäsi lainatakseni. Pointti on juuri siinä, että tiukastikin saa ainakin minulle sanoa, enkä silti ota sitä henkilökohtaisesti, jos henkilö perustelee ja puhuu asiaa.
Riitely on tietenkin turhaa, siitä on haittaa kaikille. Mutta mitä eri ihmiset sitten kutsuvat riitelyksi... Minä rakastan keskustelua ja väittelyä, ja olen varma, että te mammat pitäisitte sitä riitelynä, mitä se ei missään nimessä ole!
On vaan pysyttävä yleisellä tasolla, eikä mentävä henkilökohtaisuuksiin. Väitteleminen on taitolaji.
No riitely kuuluu elämään. Huutaminen ja riehuminen on minusta huonompi kuin riita. Riita on mielestäni kahden ihmisen välinen ristiriita.
Ei ole huono asia olla erimieltä ja ilmaista kantansa kuin olla hiljaa ja puhua selän takana tai alistua johonkin mistä ei itse pidä!
Työkaverin kanssa riita on naurettavaa jos se ei liity töihin ja haittaa työtä, työhön liittyvä riita voidaan ratkaista vaikka pomon mielipiteellä.
Olen palkattuna kuitenkin työnantajani vuoksi -en minkään kiukkupussin..
Sukulaisten taas kuuluu ymmärtää vieraampia ihmisiä pidempään. Mikään ei ole niin surullista kuin riitelevät sukulaiset.
Ihmissuhteet on aina semmosia että niistä tarttee huolehtia. Ja kompromisseja ja myönnytyksiä tarttee aina tehdä.
Mieheni kanssa en ole tapellut vuosikausiin mutta riitoja selvitellään harvemmin tosin tulee edes riitoja koska asiat selvitetään heti eikä niiden anneta muhia.
Minusta kuuluu käytöstapoihin olla riitelemättä muiden kuin puolison tai lasten kanssa ja heidänkin kanssaan vain silloin kun oikeasti on aihetta. Jos minulle tulee erimielisyyksiä vieraampien ihmisten kanssa, sanon kyllä mielipiteeni (ja perustelen ne) mutta en ala riitelemään. Joku viisas mummo nimittäin sanoi aikanaan: " kun tyhmä tulee vastaan, viisaampi väistyy" ...
Sitä samaa voi sanoa ihan miehestäkin. Miksi ihmeessä avioliitossa ei tarvisi käyttäytyä? Pitää jotain suodinta päällä siitä, mitä toiselle sanoo. Asiasta sanotaan, mutta asiattomuudet ja toisen roskasankona kaikeen pahaan mieleen käyttäminen on kohtuutonta, vaikka olisi kyse puolisostakin.
Kovin koulu, minkä olen töissä käynyt on se, että asioista sanotaan tiukastikin, muttei oikeasti tapella. Monta vuotta otin aina kaiken henkilökohtaisesti, mutta olen kovasti tehnyt työtä sen eteen, että " asiat riitelee ei ihmiset" . Tietenkin yksityiselämässä myös ihmiset riitelee, mutta työpaikalla pitäisi pystyä pitämään asiat asioina.