Miksi nykyään kaikki elävät kuin rikkaat?

Itsellä ei ole lainaa senttiäkään. Jos jotain haluan, säästän ensin rahat kasaan ja maksan käteisellä sitten. Pysyy talous kurissa. Lisäksi priorisoin hankintoja. Esim. omaa asuntoa/taloa tuskin tulen koskaan saamaan (ellen sitten perinnöksi), mutta lapseni menevät hyviin kouluihin, vaikka se sitten minulle vähän maksaakin.



Ihan sama se minulle on, vaikka kaikki muut pukeutuisivat pelkkiin merkkivaatteisiin ja ostavat vain kalleinta. Mutta lainarahalla eläminen on kovin lyhytnäköistä. Siksi en suostu luottokorttia edes hommaamaan, tahdon koko ajan olla selvillä siitä, miten paljon rahaa minulla on. Laskut maksan samana päivänä, kun ne tulevat.



Toivottavasti ei vielä nähdä perheitä velkaorjuudessa siksi, että piti olla hienompaa kuin naapurilla.

että köyhällä ei ole vara ostaa halpaa. Kerralla kun ostaa ne laadukkaat huonekalut ei tarvitse vuoden päästä päivitellä miten kankaat ovat sohvasta nuhjaantuneet ja venyneet, superlonit painuneet ja jalat länkyttävät. Halvalla ei saa hyvää ja jos ostaa niitä halpoja Sotkan-vermeitä joka vuosi menee rahaa enemmän kuin, että ostaa heti kunnon laadukkaat pelti ja vehkeet.



Häistä taasen sen verran, että jos on iso suku ja suvussa tapana kutsua häihin kaikki (vert. pohjalaiset häät) 200 menee helposti rikki. Sama onko sitä köyhä vai rikas niin häät ovat suuret.



Talosta taas ei ne suorat seinät lisää paljon kustannuksia oli niitä neliöitä sitten 150 vai 200. Jos kerran rakentaa niin en näe syytä pihtailla jossain tilassa ja rakentaa pieniä komero huoneita kun ilman merkittävää kustannusten nousua saa avaraa tilaa. Eriasia sitten jos aletaan tunkemaan erkkeriä joka väliin ja tornia ja viistokulmaa.



Vaatteissa vähän sama kun huonekaluissa, kalliimmaksi se tulee ravata jossain halpaliikkeesä joka pesun jälkeen ostamassa uusia vaatteita kun edelliset veny ja vanu ja saumat vetävät.



Merkkilaukuista sitten, miksi niiden pitäisi olla jotain glamouria? Minua ei ainakaan kiinnosta laukkua ostaessani näyttääkö se glamourilta vai ei vaan se sopiiko sinne ne tavarat mitä kuskaan mukanani, miellyttääkö laukku silmääni ja sopiiko se tyyliini.

hoitoalalla eli palkat eivät ole suuria. Lainoilla on ostettu yhtä sun toista ja talot sisustetaan " erikoisen näyttävästi" .



No itse kuulun tavallaan myös tuohon osaan eli vaikka tulot eivät ole suuret, haluan näyttää kyllä enemmänkin siltä että kahisevaa on. Se johtuu varmasti siitä että omassa lapsuudenperheessäni jossa isä on v 1949 syntynyt, köyhyyttä on pidetty suurena häpeänä. Isä puhuu vieläkin siitä kuinka köyhiä he ovat äidin kanssa vaikka eivät ole köyhyyttä nähneetkään!! Lapsuudenkodissa tosin isälläni oli erityisen köyhät olosuhteet..ehkä siis se häpeä sieltä. Luulen siis että tuo on tarttunut koska molemmat sisarukseni ovat samanlaisia: Eli pitävät köyhyyttä häpeänä eikä sitä haluta näyttää että ei olisi rahaa.



Mutta toisaalta antaa ihmisten elää illuusioitaan jos niiden kautta ovat onnellisempia. Itse koetan pitää kuitenkin järjen päässä vaikka joskus tuntuu että elän yli varojen liian herkästi juuri siksi että " HALUAN" jotain :)

Suomalainen tyyli on aina ollut supervaatimaton ja säästäväinen. Muualla maailmassa on eletty ja oltu, kun vaan varaa on ollut. Kulutus lisää työtä ja kenenkään etu ei ole hautoa rahaa tilillä vuodesta toiseen. Samoin asuntolainoissa Suomessa on eletty aina maltilla, muualla maailmassa otettu roiseja lainoja kerralla. Kumpi parempi? En osaa sanoa, mutta mehän ollaan vain lähentymässä yleis-eurooppalaista käytäntöä.



Ja ihmiset on nykyään oikeasti rikkaampia. Jos vaikka mietin lähipiirin vanhempia, niin jokaisen kotona on 1-2 lasta ja tavisduunareillakin talot ja mökit. Perinnöt kasvavat vaan koko ajan. Tulevaisuudessa 100 000 Euroa ei ole mitään perintönä. Lisäksi monilla vanhemmat avustavat, mikä on suuri " salaisuus" .

Vierailija:

Suomalainen tyyli on aina ollut supervaatimaton ja säästäväinen. Muualla maailmassa on eletty ja oltu, kun vaan varaa on ollut. Kulutus lisää työtä ja kenenkään etu ei ole hautoa rahaa tilillä vuodesta toiseen. Samoin asuntolainoissa Suomessa on eletty aina maltilla, muualla maailmassa otettu roiseja lainoja kerralla. Kumpi parempi? En osaa sanoa, mutta mehän ollaan vain lähentymässä yleis-eurooppalaista käytäntöä.

Ja ihmiset on nykyään oikeasti rikkaampia. Jos vaikka mietin lähipiirin vanhempia, niin jokaisen kotona on 1-2 lasta ja tavisduunareillakin talot ja mökit. Perinnöt kasvavat vaan koko ajan. Tulevaisuudessa 100 000 Euroa ei ole mitään perintönä. Lisäksi monilla vanhemmat avustavat, mikä on suuri " salaisuus" .

Veroja on laskettu mutta ei se köyhää hyödytä. Köyhällä menee sitten tuplasti enemmän kun makselee julkisten kulujen sijaan yksityislääkärin maksuja.

Kansaa ohjataan aina tiettyyn suuntaan, siihen mikä on yhteiskunnalle kullakin hetkellä suotavaa ja nyt ilmeisesti kulutus, kodin laitto ja sitoutuminen Suomeen asumaan on sitä.

musta juuri ns. keskiluokan elämäntyyli on leventynyt. Ei köyhien. Ja keskiluokka on rikkaampaa kuin koskaan... Porukka jakaantuu siinä mielessä, että suurilla massoilla on hyvä elintaso ja mittava varallisuus vanhemmilla. Sitten osa, jotka ei peri eikä pysty tienaamaan kunnolla, tipahtavat. Nämä ihmiset eivät todellakaan rakentele niitä taloja ja osta uusia sohvia.

Tuollaista on ilmassa, kyllä! Hienolla autollakin ajetaan ja autolainaa pidetään aivan luonnollisena ratkaisuna. Vedotaan vaikkapa turvallisuuteen vaikka kysymys olisi jostain aivan muusta.

Luulenpa, että moni nykyään tahtoo kaiken heti mulle nyt. On totuttu vanhempien elintasoon ja nautittu siitä ja nyt kun ollaan omillaan, ei halutakaan aloittaa alusta, vaan halutaan lähteä liikkeelle siitä tilanteesta, että on omistusasunto ja kallis auto ja kalliit harrastukset ja huonekalut. Moni ystävä on valmis laittamaan keittiön verhoihinkin enemmän rahaa kuin minulla on muussa kalustuksessa kiinni (joo joo, liioittelen!) ja samoilla tuloilla ollaan.



Saisihan sitä hienoa jos lainarahalla hakisi, mutta ei minua huvita istua pankin talossa pankin sohvalla ja ajatella, että nämä saan pitää kunhan työpaikka pysyy. Pidän ennemmin nämä huonommat ja köyhemmät oloni, sillä ne minä olen tähän mennessä ansainnut. Isompana lisää, toivon, mutta nyt olen tässä tilanteessa kuin olen. Enkä tasan häpeä huonompia kamojani tai vaatteitani. Auto ottaa joskus päähän:D

Toki tiedän tapauksia, joissa mopo on karannut, mutta pääosin ihmiset on kuitenkin edelleen aika järkeviä. Se, että asuntolainat on isoja ja autolainaakin on, ei vielä tee ihmisistä tuhlareita. Harva kuitenkaan oikeasti sisustaa kämpääänsä viimeisen päälle ja matkustaa luotolla.



Itse kuulun sellaiseen " medium" -sarjaan, asuntolainaa on melkein tasan 100 000 Euroa ja asunnon arvo 170 000. Asunto on kolmio, joka on lapsiperheelle musta ihan minimi! Autolainaa 5000 ja matkustellaan tosi paljon, mutta ihan luototta. Eli eletään aika mukavaa elämää reissaamalla, vaikka lainoja onkin. (voisi maksaa pois matkojen sijaan) Kokonaisuudessaan pitäisi lainamääriämme aika maltillisena kahden hyväpalkkaisen taloudessa.

Vaikutat siltä, että elät kuitenkin varojesi mukaan...! Jos taloudellinen tilanteenne heikkenisi ylläätäen jostakin syystä, niin ette heti olisi " taloudellisissa vaikeuksissa" , koska esim. matkustelua vähentämällä rahaa jäisi " yli" .



En minäkään ajattele että on pahaksi jos on asunto-/autolainaa, mutta kun on ihmisiä joilla on käytännössä KAIKESTA lainaa. Em. lainojen lisäksi on erilaiset kulutuluotot esim. huonekaluja, kodinelektroniikkaa, vaatteita, verhoja, mattoja, astioita, liinavaatteita etc. etc. saa ostettua luotolla, alan liikkeistä/postimyynneistä. Samoin luottokorttia voi vinguttaa...



On eri asia lyhentää esim. asuntolainaa, (ja monelle se on edullisempi vaihtoehto kun vuokran maksaminen, ja järkevää, koska siinä tavallaan " säästää" rahaa joka kuukausi lainanlyhennyksen verran, vuokra vain " katoaa" ) mutta kun monilla on lainoja vähän sinne sun tänne! Eli ostetaan " kaikkea kivaa mitä mieli tekee" ja mikä muka on " tarpeellista" . Ja tottahan se on, että 200e:n tavaraa kun lyhentää 20/kk on se pieni summa, MUTTA jos syystä tai toisesta maksukyky heikkenee, niin mitäs sitten? Joka kuukausi menee iso summa palkasta " erilaisten lainojen" lyhennyksiin. Toki yleensä maksuaikaa saa lisää tarvittaessa, mutta korot=kulut kasvavat.



Tiedän monia (nuoria) ihmisiä, jotka ovat saanee itsensä ongelmiin jo pelkällä Stockmann-kortilla! Jos on pankkikortilla/käteistä X summa ja tarvitsee kengät, niin silloin ostaa sen hintaiset popot, jotka rahalla saa. Mutta kun on luottokortti, voi ostaa ne " maailman ihanimmat kengät jotka tosin oli ihan liian kalliit---" koska ne voi maksaa " sitten joskus" . Kaikki eivät vain valitettavasti ymmärrä, että se MAKSUPÄIVÄ tulee joskus...!!! Eräs tuttuni esim. piilotteli laskuja itseltään, koska tiesi ettei hänellä ollu varaa maksaa niitä... " poissa silmistä, poissa mielistä" .



Suurin osa ihmisistä varmaankin ymmärtää, että velaksikin ostetut tavarat on maksettava joku päivä, mutta kaikki eivät tätä ymmärrä:( Jotenkin tuntuu, että tämä " mulle kaikki heti" -asenne valtaa koko ajan enemmän alaa. Nykyään jos kaveriporukka saa idean lähteä reissuun hiihtolomalla, niin kaikki tahtovat mukaan. Ne joilla ei ole rahaa, lainaavat jostakin, pahimmassa tapauksessa kalliskorkoiseta Ellos-luottoa tmv. Ajatellaan liikaa tätä hetkeä, ei mietitä että yt ei ole varaa, SÄÄSTÄN ja lähden syksyllä, vaan otetaan laina, pidetään kiva ja maksetaan laskut " sitten joskus" .

Minä kun en tunne yhtäkään tuollaista ap:n kuvailemaa perhettä /paria.



Asuntolainaa kyllä ollaan ottamassa miehen kanssa, mutta se ei minusta ole pröystäilyä. Asunnon kokokin tulee olemaan " vain" vaivaiset 90 neliötä. Huonekaluja kyllä ostetaan uusia, lähinnä siksi että meillä molemmilla on sukulaisilta ja tutuilta tulleita romuja (paria poikkeusta lukuunottamatta, joita ei hävitetä).

Autoa ei ole kun ei tarvita, minulla ei itseasiassa ole edes ajokorttia!

Autoa ei siis tarvita.

Matkoilla ei olla käyty. Olin 12 ollessani viimeksi ulkomailla (risteilyitä kai ei lasketa).

Minulle sopii " Hennesin rytkyt" ihan kivasti.

Merkkilaukut ovat minusta älyttömiä. (Kuten ylipäätään merkin hinkuaminen)

Naimisiin maistraatissa, kaksi todistajaa.



Ystäväni ovat suunnilleen samanlaisia. Ainoastaan asuntolainaa on (jos on lainaa). Ehkä valitsen ystäväpiirini samanhenkisistä?



Minulle " rikkaana" elelyä on se luksus ettei minun tarvitse laskea kaupassa sentilleen jokaista tuotetta, jotta pysyn kärryillä siitä onko varaa vai ei. Ja ettei minun tarvitse valita esim. maidon ja makaronin väliltä (" jos otan maidon, en voi ottaa makaronia ja päinvastoin" ).

Kun KAIKKI ei tosiaankaan elä noin.

Köyhät köyhtyy ja heillä ei ole varaa pitää yllä tuommoista kulissia.

Ehkä tuo on sitten keskituloiten meininkiä, mutta ei kaikkien suomalaisten!

Johtuukohan siitä, että kaikki on akateemisia eikä mitään totaalityhjäpäitä, joille vain raha merkitsee.

Näin on. Ihmiset elävät kuin viimeistä päivää, vain paras kelpaa.

resurssit kesta ' kaikkimulleheti' - mentaliteettia. matkailua varmaan rajoitetaan jossain vaiheessa. tiesitteko muuten etta yksi meno-paluu lento new yorkiin tuottaa yhtapaljon CO2 kaasuja kuin keskiverto autoilija yhden vuoden aikana (ja koneessa on n. 300 matkustajaa.) auts!!!

kylläkin sillä erotuksella, että tuntemani juristit ja lääkärit asuvat huomattavasti vaatimattomammin kuin tuntemani alempien yhteiskuntaluokkien perheet...



Tämä kaikkimullenytheti-ilmiö tulee varmasti näkymään surullisina tilastoina lähivuosina.



Tässä vähän aikaa sitten oli lehdessä juttu jostain amerikkalaisesta vaihto-oppilaasta, joka ihmetteli, kun perheellä oli hienot talot ja autot, mutta elämä oli yhtä kituuttelua. Itsekin arvostan enemmän arkipäivän rahankäyttömahdollisuutta, näkyi se sitten ruokapöydässä tai vapaa-ajan huvituksina, kuin omakotitaloa ja isoa autoa.

voihan olla että eri puolella Suomea ja eri porukoissa vähän eri meininki. Täällä pk-seudulla ainakin vastaavaa tapahtuu. Kaikille omakotitalotontti tai ainakin iso rivarinpätkä.... itseä välillä vähän hävettää kun meillä on vain " kerrostalokolmio" ....

Mutta yksi syy siihen on varmasti se että ihmiset ovat nykyään pinnallisia laumasieluja: kun naapurilla/kaverilla on, pitää itselläkin olla, ettei kukaan vaan leimaa köyhäksi. Eli ei uskalleta ajatella omilla aivoilla sitä, onko tämä juuri minun juttuni... Vaikka minulla olisi rahaa miten paljon vain, en usko että muuttaisin elämäntyyliäni juurikaan, olen sinut itseni kanssa ja tiedän, mistä tykkään ja mistä en.

Joita ei haluta kuulla ja vastaanottaa juuri nyt.



Itseruoskinnan aika tulee myöhemmin. Tai sitten ihmiset ei enää välitä, ihmiset elävät kuin viimeistä päivää.

suomalainen on tyhmä pässi joka ei joustoa tunne.