En halua lastani hoitoon..miksi se on ongelma?

Noh isän "hoitoon". Puoliso tekee pitkiä työpäiviä joten luonnollisesti minä kotiäitinä olen ns.hoitovastuussa enemmän. Kukin tietysti tyylillään ja tavallaan :)

Olen itse lapseton, mutta lähipiirissäni on paljon alle 5v. lapsia. Ei lapset menossa mukana haittaa, mutta jos ikinä ei voida viettää aikaa kaverin kanssa ihan aikuisten kesken, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa tympiä. Välillä on mukavaa voida keskittyä täysin siihen ystävän kanssa seurusteluun ja jutella ilman, että kaverilla on oltava silmät selässä ja vastattava jokaiseen "äiiiitiii" huuteluun. Toki kun olemme lasten parissa niin leikitän lapsia ja puuhastelen heidän kanssaan, jotta äitikin voi hörppiä kahvinsa kuumana. Joillain ystävilläni on erityislapsia, ikä puolestaan kyllä mutkistaa asioita.

Sitä vain meinasin, että vietä edes joskus kaksin aikaa kaverisi kanssa. Ei tarvitse aina hylätä lasta mummolaan tms., mutta toisinaan on hyvä näyttää kaverillekin, että hän on edelleen yhtä tärkeä ja ansaitsee myös sitä samaa 100%:sta, jakamatonta huomiota mitä lapsesikin.

En näet usko siihen, että jonkun ihmisen on oltava tärkeämpi kuin muiden, vaan että elämässä voi olla monta yhtä tärkeää ihmistä. Eli lapset ja ystävät voivat molemmat kuulua äidin "perhepiiriin" yhtä tärkeinä, eikätarvitse tehdä mitään valintaa niiden välillä.

Olet ystäviesi mielestä tylsä, koska käyt mieluummin ravintolassa lapsesi kanssa kuin heidän kanssaan. Ei sun ole mikään pakko jättää lastasi hoitoon, mutta et voi myöskään olettaa, että ystäväsi haluaisivat aina viettää aikaansa myös lapsesi kanssa. 

Eihän sitä lasta tarvitse hoitoon antaa sitä varten, että käy moikkaamassa kavereita. Järjestää tapaamisen sellaiseen aikaan, että lapsen isä on kotona niin lapsi jatkaa ihan normaalia päiväänsä.

Kyllä luulisi kavereiden joustavan siinä, että aikuisten tapaamiset olisi vasta ilta-aikaan kun isä on kotona niin, ettei lasta tarvitse laittaa hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä lasta tarvitse hoitoon antaa sitä varten, että käy moikkaamassa kavereita. Järjestää tapaamisen sellaiseen aikaan, että lapsen isä on kotona niin lapsi jatkaa ihan normaalia päiväänsä.

Kyllä luulisi kavereiden joustavan siinä, että aikuisten tapaamiset olisi vasta ilta-aikaan kun isä on kotona niin, ettei lasta tarvitse laittaa hoitoon.

Eikä tarvi aina edes joustaa. Itse kun on päivät töissä, arkena tapaamisia ei oikein voi järjestääkään muuten kuin ilta-aikaan.

1-vuotias on tietysti vielä aika pieni, mutta noin yleisesti lapsen on hyvä tottua vieraiden ihmisten hoitoon asteittain. Mummola on usein turvallinen paikka harjoitella omista vanhemmista erossa oloa. Meinaan vaan, että voi lapselle tulla kauheana shokkina, jos ei ole ollut tuntiakaan mammastaan erossa ja sitten kolmivuotiaana lykätään päivähoitoon koko työpäivän ajaksi.

Vauvajuttuhin on helppo höpsähtää niin, että koko elämä pyörii vauvan ympärillä ja minuus kutistuu äidin rooliin. Aivan oikeasti, käy joskus kahvilla kavereiden kanssa ilman lasta, mene leffaan, harrasta aikuisen ihmisen asioita aikuisseurassa. Tekee hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä olen käynyt silloin lapsen isä oli kotona hoitamassa, sekä ruokakaupassa. Hmm..niin hyvä pointti tuo et ystävyyssuhteistakin tulee pitää huolta..jotenkin vaan harmittaa se ystävien päivittely asiasta..esikoinen kuitenkin vielä niin pieni. / ap

Myös isälle on tärkeää luoda hyvä suhde lapseen. Ei isää saa jättää ulkopuolelle. Parhaiten isä-lapsi-suhde syvenee, kun viettävät aikaa kahdestaan.

Lapselle ja isälle tulisi antaa sitä tilaa olla yhdessä ilman, että äiti on ohjaamassa ja säätelemässä koko aikaa. Siksi äitin olisi hyvä ottaa myös sitä omaa aikaa, eikä omia sitä lasta itselleen.

Tuntuu, kuin nämä äidit joiden lapset eivät ole koskaan missään muualla hoidossa luulevat omistavansa lapset kuten kotieläin omistetaan. He ovat hurmoksellisen vakuuttuneita, että he ja vain he tietävät, mikä heidän lapselleen on hyväksi.Usein kyse on silkasta itsekkyydestä. Lapsesta tehdään oman egon jatko, jonka avulla aikuinen voi päteä. Lapset pitäisi kasvattaa osaksi yhteisöä, johon kuuluu isovanhemmat, suku, jne ei äidin tärkeydentunteen välikappaleena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä olen käynyt silloin lapsen isä oli kotona hoitamassa, sekä ruokakaupassa. Hmm..niin hyvä pointti tuo et ystävyyssuhteistakin tulee pitää huolta..jotenkin vaan harmittaa se ystävien päivittely asiasta..esikoinen kuitenkin vielä niin pieni. / ap

Myös isälle on tärkeää luoda hyvä suhde lapseen. Ei isää saa jättää ulkopuolelle. Parhaiten isä-lapsi-suhde syvenee, kun viettävät aikaa kahdestaan.

Lapselle ja isälle tulisi antaa sitä tilaa olla yhdessä ilman, että äiti on ohjaamassa ja säätelemässä koko aikaa. Siksi äitin olisi hyvä ottaa myös sitä omaa aikaa, eikä omia sitä lasta itselleen.

Vähän sama, jos halutaan että lapsella on myös suhde niihin isovanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä olen käynyt silloin lapsen isä oli kotona hoitamassa, sekä ruokakaupassa. Hmm..niin hyvä pointti tuo et ystävyyssuhteistakin tulee pitää huolta..jotenkin vaan harmittaa se ystävien päivittely asiasta..esikoinen kuitenkin vielä niin pieni. / ap

Myös isälle on tärkeää luoda hyvä suhde lapseen. Ei isää saa jättää ulkopuolelle. Parhaiten isä-lapsi-suhde syvenee, kun viettävät aikaa kahdestaan.

Lapselle ja isälle tulisi antaa sitä tilaa olla yhdessä ilman, että äiti on ohjaamassa ja säätelemässä koko aikaa. Siksi äitin olisi hyvä ottaa myös sitä omaa aikaa, eikä omia sitä lasta itselleen.

Vähän sama, jos halutaan että lapsella on myös suhde niihin isovanhempiin.

Mielestäni ei, isovanhemmat eivät ole lapsen huoltajia, eikä heidän tarvitse osata hoitaa lasta tai ottaa vastuuta lapsesta. Isovanhemman ja lapsen suhde voi olla hyvä vaikkei lapsi koskaan olisi hoidossa isovanhemmillaan.

Isällään lapsi taas ei voi olla hoidossa koska sehän on ihan sitä perus huoltajan hoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hammaslääkärissä olen käynyt silloin lapsen isä oli kotona hoitamassa, sekä ruokakaupassa. Hmm..niin hyvä pointti tuo et ystävyyssuhteistakin tulee pitää huolta..jotenkin vaan harmittaa se ystävien päivittely asiasta..esikoinen kuitenkin vielä niin pieni. / ap

Myös isälle on tärkeää luoda hyvä suhde lapseen. Ei isää saa jättää ulkopuolelle. Parhaiten isä-lapsi-suhde syvenee, kun viettävät aikaa kahdestaan.

Lapselle ja isälle tulisi antaa sitä tilaa olla yhdessä ilman, että äiti on ohjaamassa ja säätelemässä koko aikaa. Siksi äitin olisi hyvä ottaa myös sitä omaa aikaa, eikä omia sitä lasta itselleen.

Vähän sama, jos halutaan että lapsella on myös suhde niihin isovanhempiin.

Mielestäni ei, isovanhemmat eivät ole lapsen huoltajia, eikä heidän tarvitse osata hoitaa lasta tai ottaa vastuuta lapsesta. Isovanhemman ja lapsen suhde voi olla hyvä vaikkei lapsi koskaan olisi hoidossa isovanhemmillaan.

Isällään lapsi taas ei voi olla hoidossa koska sehän on ihan sitä perus huoltajan hoivaa.

Niin, voihan se olla hyvä, mutta kyllä siitä tulee tiettyä läheisyyttä, kun hoitaa lasta. Lapselle on vain etua siitä, että hänellä on muitakin läheisiä aikuisia kuin vanhemmat. Esim. mulla on nyt teini-ikäinen kummipoika, jota hoidin tosi paljon silloin, kun hän oli pieni. Ei nähdä nykyään kovin usein, mutta sellainen läheisyys on säilynyt.

Ystävät ovat sinun kavereitasi, eivät lapsesi. Nuo kyselyt ovat hienovaraisia vihjauksia siitä, että tuolla menolla välit sinuun etääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen lähisukulaiset haluavat yleensä myös muodostaa oman suhteensa lapseen. Jos äiti on aina mukana, suhde muotoutuu etäisemmäksi. Lapsi ei myöskään opi itse hoitamaan yhteydenpitoa sukuun, vaan se jää äidille. Näin tämä tulee yleensä menemään lapsen aikuistuttuakin.

Tämä ei itseasiassa aina päde, olen täysin eri mieltä. Meillä lapset eivät ole ikinä olleet mummolassa hoidossa ilman meitä aikuisia. Syitä en nyt tähän ala luettelemaan. Ovat todella läheisiä ja tämä mummo on lapsille läheisin ja rakkain sukulainen perheemme ulkopuolelta. Läheisempi ja rakkaampi kuin toinen mummo, jonka kanssa ovat olleet muutamia tunteja itekseenkin.

Sekin ratkaisee kuinka paljon on tekemisissä, olemme todella paljon tekemisissä tämän läheisemmän kanssa, vaikka emme asunedes samassa kaupungissa. Yhtä pitkä matka kumpaankin mummolaan.

Lapset ovat ihan itse pienestä pitäen halunneet laitella mummolle kuulumisia jne. Wa:n ääniviesteillä ja puheluilla aluksi, sitten kirjoittamalla ja omalla puhelimella kun sellaiset saivat.

Tuon ikäinen oli meillä hoidossa vain jos haluttiin miehen kanssa käydä leffassa tai muuta sellaista, sitten toki mies sai hoitaa lasta jolloin kävin kavereiden kanssa syömässä. Suurin osa menoista oli sellaisia, että lapsi mahtui mukaan ja yön yli en vielä ollut missään.

Oletko isän kanssa yhdessä, annatko hänen hoitaa? En minäkään noin pientä mummolle jättäisi ikeareissun vuoksi, mutta isälle kyllä. Ymmärrän siis sinua, lapsesi on vielä pieni eikä hyödy perheen ulkopuolisesta hoidosta jos sille ei ole tarvetta. Mutta jos vanhempi tarvitsee taukoa, niin lapsikin hyötyy kun vanhempi sen saa. Se kannattaa muistaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lapseton, mutta lähipiirissäni on paljon alle 5v. lapsia. Ei lapset menossa mukana haittaa, mutta jos ikinä ei voida viettää aikaa kaverin kanssa ihan aikuisten kesken, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa tympiä. Välillä on mukavaa voida keskittyä täysin siihen ystävän kanssa seurusteluun ja jutella ilman, että kaverilla on oltava silmät selässä ja vastattava jokaiseen "äiiiitiii" huuteluun. Toki kun olemme lasten parissa niin leikitän lapsia ja puuhastelen heidän kanssaan, jotta äitikin voi hörppiä kahvinsa kuumana. Joillain ystävilläni on erityislapsia, ikä puolestaan kyllä mutkistaa asioita.

Sitä vain meinasin, että vietä edes joskus kaksin aikaa kaverisi kanssa. Ei tarvitse aina hylätä lasta mummolaan tms., mutta toisinaan on hyvä näyttää kaverillekin, että hän on edelleen yhtä tärkeä ja ansaitsee myös sitä samaa 100%:sta, jakamatonta huomiota mitä lapsesikin.

En näet usko siihen, että jonkun ihmisen on oltava tärkeämpi kuin muiden, vaan että elämässä voi olla monta yhtä tärkeää ihmistä. Eli lapset ja ystävät voivat molemmat kuulua äidin "perhepiiriin" yhtä tärkeinä, eikätarvitse tehdä mitään valintaa niiden välillä.

Muuten hyvä, mutta kyllä lapset tuppaa tärkeysjärjestyksessä useimmiten menemään ystävien ohi... Vaikka tärkeitä ystäviä minullakin on ja tapaan heitä ilman lapsiani useimmiten, eli tästä ei nyt ole kyse. Huomaa että kommentti on ihmiseltä, jolla ei lapsia ole.

Lapsesi on tosi pieni!Tottakai saat olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluat! Tärkeintä on ilmaista kavereille että haluat olla ystävä, kutsu kylään, viestittele. Mennä ehtii myöhemminkin!

Itse olen teinien äiti enkä ole mielelläni heistä yötä erossa vaikka isä on heidän kanssaan. En myöskään halua matkalle ilman heitä, aina mietin miten hekin tykkäisivät matkasta. Ystäviäni olen kuitenkin tavannut ja pitänyt paljon yhteyttä.

nimim. ex-äitihöpsähtänyt kirjoitti:

1-vuotias on tietysti vielä aika pieni, mutta noin yleisesti lapsen on hyvä tottua vieraiden ihmisten hoitoon asteittain. Mummola on usein turvallinen paikka harjoitella omista vanhemmista erossa oloa. Meinaan vaan, että voi lapselle tulla kauheana shokkina, jos ei ole ollut tuntiakaan mammastaan erossa ja sitten kolmivuotiaana lykätään päivähoitoon koko työpäivän ajaksi.

Vauvajuttuhin on helppo höpsähtää niin, että koko elämä pyörii vauvan ympärillä ja minuus kutistuu äidin rooliin. Aivan oikeasti, käy joskus kahvilla kavereiden kanssa ilman lasta, mene leffaan, harrasta aikuisen ihmisen asioita aikuisseurassa. Tekee hyvää.

Ihan totta tuokin, paitsi ei kaikille mummola ole turvallisin paikka olla hoidossa, ei vaikka mummoon hyvät suhteet luotaisiinkin. Toivottavasti kaikilla on kuitenkin joku turvallinen läheinen, johon turvautua joskus, ja jota nähdään lapsen näkökulmasta usein ja joka ennen kaikkea jaksaa hoitaa lasta.

Mutta ei ap:n jutun ongelma ole minun mielestä lainkaan se että lapsi ei ole vielä kodin ulkopuolisessa hoidossa, vaan se ettei lapsi ole isänsä kanssa kahden ilmeisesti kovinkaan(?) Isän rooli on hurja kun lähestytään kahden vuoden ikää ja äidin ja lapsen symbioosi alkaa rikkoutumaan. Isä on se lasta vetävä voima äidistä poispäin, jonka kanssa turvallisesti otetaan itsenäistymisen askelia. Jokaisen äidin pitäisi vastuuttaa isää. Ei isän täydy hoitaa 50-50 noin pientä lasta, mutta isä ja lapsi tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa ihan lapsen psyykkisenkin kehityksen vuoksi.

Tavallaan muut ihmiset, mummot, tädit ja kummit, ovat korvattavissa lapsen kehityksen näkökulmasta viimeistään silloin kun lapsi menee päivähoitoon. Mutta isällä on väliä kuten äidilläkin, vaikka rooli onkin erilainen.