Mielipiteesi seuraavista kasvatukseen liittyvistä asioista...

jos on liian raskasta, niin voi vastata vaan noista yhteenkin ;D

1. Nolottaa, tein tätä eli esitin suuttunutta joskus pienenä, kun halusin huomiota. Eli jos lapsi ei suostu kertomaan mistä on suuttunut (ei välttämättä mistään), niin pitää varmaan antaa huomiota, ottaa tunteet huomioon jne., ettei lapsi koe tarvetta tällaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kerro oma näkemyksesi, eli miten toimisit oman lapsen kasvatuksen kannalta seuraavissa tilanteissa:

1. Lapsi kertoo olevansa suuttunut sinulle, muttei kysyttäessä kerro syytä

2. Lapsi tekee jotain luvatonta, eikä usko kun kiellät

3. Lapsi sanoo että ruoka on pahaa ja ei suostu syömään, vaikkei ole edes maistanu ruokaansa...

4. Lapsi on kylässä ja nousee ruokapöydästä muiden ollessa vielä syömässä

5. Lapsi tahtoo jälkiruokaa, vaikkei ole syönyt kunnolla pääruokaansa

Ja sanotaan nyt vaikka lapsen iäksi 5v. Niin vastaukset ovat verrattavissa.

1. Kysyn, jos ei kerro jätän rauhaan. Kertoo varmaan myöhemmin.

2. Käsken mennä omaan huoneeseensa

3. Rohkaisen maistamaan, saatan sanoa että syö kolme lusikallista ja kaikki perunat niin voit mennä tms. Kunhan jotain syö, en enää pilaa omaa ruokailuani taistelemalla näistä.

4. Menköön, saan syödä rauhassa. Pyydän kiittämään jos ei kiitä oma-aloitteisesti.

5. Sama kuin kohdassa 3.

1. Annan aikalisän ja sitten vasta kyselen tarkemmin, mikä painaa mieltä.

2. Riippuu vähän tilanteesta, onko uhkaksi itselle/ muille?

3. Sanon että ruokaa pitää maistaa, ei muuten voi sanoa onko pahaa.

4. Voi nousta aiemmin pöydästä, kunhan muistaa kiittää.

5. Otan jälkiruoan sivuun ja sanon että ensin on syötävä pääruoka.

1. Sanon että olisi tärkeää että tiedän miksi on suuttunut, niin asiasta voitaisiin keskustella ja minulla olisi mahdollisuus pyytää anteeksi jos olen tehnyt jotain väärin. Jos kiukuttelu jatkuu niin sanon että keskustellaan sitten kun hän on valmis, ja jatkaisin normaalia elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

2. Estän tekemisen jatkumisen. Tätä on vähän vaikea kommentoida kun ei tiedä mistä on kyse.

3. Kehoitan edes haistamaan ruokaa, ja sanon ettei ole pakko maistaa, mutta maistamatta ei millään voi tietää onko ruoka hyvää vai pahaa. Puhumme mitä ruuassa on, miltä se näyttää, ja mistä se on tullut jne.

4. Kysyn onko lapsi lopettanut syömisen, ja kehoitan kiittämään ruuasta sekä kysymään isäntäväeltä että sopiiko heille jos lapsi nousee pöydästä.

5. Jos kaikki syövät jälkiruokaa niin lapsikin saa, kunhan hän ei varsinaisesti ole käyttäytynyt huonosti.

Ei mulla ollu mitään noista.

Jälkiruoka tuli joskus myöhemmin, ei heti ruoan jälkeen.

1. Vastaan, että sehän on ikävää. Olen varmasti tehnyt jotain kurjaa, koska olet suuttunut. - lapset yleensä kertovat syyn, kun sitä ei kysele

2. Lapsi kyllä uskoo, kun kiellän, koska olen samantien vieressä ja estän luvattoman tekemisen. Meillä kielltään vain kerran ja lapset tietävät sen.

3. Totean lapselle, että jaha, meillä on nyt ruokana tätä ja hän voi valita pöydästä, mitä ottaa. Meillä on todella harvoin vain yhtä ruokaa tyyliin risotto, joten pöydästä löytyy salaattia, tuoretta leipää, kasviksia tms., joita voi syödä. Ja jos nekin ovat pahoja, sanon, että sitten voit kiittää ruuasta ja mennä leikkimään.

4. Varmistan, että lapsi on syönyt, kehotan kiittämään ruuasta ja muistutan käsienpesusta. Sitten kysyn kyläpaikan väeltä, että onko OK, että lapsi poistuu ruokapöydästä.

5. Lapsi syö jälkiruokaa, jos sitä haluaa. Ei se ole palkinto eikä rangaistus eikä kiitos, se on pelkkää jälkiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro oma näkemyksesi, eli miten toimisit oman lapsen kasvatuksen kannalta seuraavissa tilanteissa:

1. Lapsi kertoo olevansa suuttunut sinulle, muttei kysyttäessä kerro syytä

2. Lapsi tekee jotain luvatonta, eikä usko kun kiellät

3. Lapsi sanoo että ruoka on pahaa ja ei suostu syömään, vaikkei ole edes maistanu ruokaansa...

4. Lapsi on kylässä ja nousee ruokapöydästä muiden ollessa vielä syömässä

5. Lapsi tahtoo jälkiruokaa, vaikkei ole syönyt kunnolla pääruokaansa

Ja sanotaan nyt vaikka lapsen iäksi 5v. Niin vastaukset ovat verrattavissa.

1) Sanon, että suuttumista usein helpottaa kun kertoo toiselle mistä on vihainen. Kysyn haluaako syliin tms. ja jos ei niin asia ok, jatkan omia hommia. Välillä saatan tarkistaa, haluaako puhua asiasta, mutta en ala jankuttamaan asiasta.

2)Riippuu tilanteesta, mutta jos kyseessä on mielestäni todellakin kielletty asia, niin estän sen - viime kädessä poistamalla lapsen tilanteesta. Joissain tilanteissa teen kompromissin, mutta vaikea sanoa tarkasti kun noita tulee eteen alle kouluikäisten kanssa milloin mistäkin.

3) Annan olla, mutta jos olisi päivittäistä niin silloin alettaisiin harjoittelemaan maistamista vaikka alkuun ihan kielen päällä.

4) Riippuu kyläpaikasta ja ruokailun kestosta. En odota 5-vuotiaan istuvan ruokapöydässä esim tuntia. Melko todennäköisesti päästä leikkimään siis. Ravintolat ja juhlat erikseen.

5) Annan määrän kuinka monta haarukallista pitää vielä syödä että saa jälkiruokaa.