Miten eroon vauvakuumeesta?
Kysymys otsikossa.
Olemme mieheni kanssa olleet jo pidempään yhdessä, ja mies haluaa lapsen, muttei vielä. Hän on hyvä mies, puhuu ja pussaa, ei ravaa baareissa vaan nauttii kotona olemisesta, käy töissä ja muutenkin kaikin puolin kunnollinen. Itselleni on iskenyt kamala lapsen kaipuu, mies haluaa vielä odottaa.
Suhteemme on kunnossa ja miehellä vakityöpaikka. En todellakaan alennu painostamaan tai jätä ehkäisyä pois selän takana, ja pelkään, että miestä alkaa jo kiukuttamaan mun jatkuva vauvoista hössöttäminen. Miten mä pääsen eroon tästä kamalasta tunteesta, tai saisin edes peitettyä vauvakuumeen mieheltä? Ja tahtoisin järkeviä vastauksia, eikä sitä perinteistä "hoida kumminserkunkaiman koliikkivauvaa". Olisiko joku harrastus, joka veisi paljon aikaa? Vauvakuume on päässyt jo niin pahaksi, että välillä itken silmät päästäni asian vuoksi. Mies tietää mistä paha olo johtuu ja luonnollisesti lohduttaa, mutten haluaisi itkeä asian vuoksi, koska tunnen senkin olevan eräänlaista painostamista.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aattelet vaan, että jos nyt hankitte lapsen niin mies ei ole sitoutunut ja innostunut, koska on vaan taipunut ennen oman tunnemaailman kypsymistä sinun haluihisi. Ei ole hyvän perheen ainekset siinä. Lapsi kärsii ja mies.
Tai ehkäpä tämä on sinulle jo selvää, mutta jos se kuume sillä hellittäisi, että se on haitallinen just nyt sille tulevalle lapsellenne.
Ei tämäkään ole oikein hyvä neuvo tai ainakaan totuus, sillä tiedän useita miehiä, jotka ovat vahingossa tulleet isiksi ja ovat todella loistavia isiä sekä edelleen hyvässä parisuhteessa. Vastaavasti tiedän monia, jotka odottivat ja odottivat eivätkä koskaan oikein innostuneet lapsista, eivätkä edelleenkään ole kovin hyviä isiä.
No, jos nyt tulee "vahingossa" lapsi, niin miehellä on kaikki aseet käsissään jos ei kiinnosta. Aina voi vedota, että "mä en ees halunnut". Kun taas silloin, kun lapsi tehdään yhteisestä sopimuksesta, niin ainakin kunnon ihmiset hoitaa velvollisuutensa, vaikka lapsi ei "innostaisi":
Hanki joku muu "projekti". Uusi työpaikka, muutto vähäksi aikaa ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle, uusi paljon aikaa vievä harrastus jne.
Tunnistin itse, että itselleni vauvakuumeessa oli ainakin osittain kyse tällaisen vähän pidempiaikaisen muutoksen kaipuusta. Kun elämä oli jonkin aikaa mennyt samoilla uomillaan, niin kaipasi elämään jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käykää katsomassa ja haistelemassa, kun joku tuttunne vaihtaa korvat hajottaen rääkyvältä muksultaan sinsapintäytteiset vaipat. Istuskelkaa siellä vähän aikaa kuuntelemassa sitä vaikeilevan mukulan rääkymistä. Veikkaan, että tällä kaikkoaa vauvakuume aika äkkiä.
Mä en tajua. Mulla ei ole lapsia enkä edes haluaisi, mutta miksi monelle ihmiselle noi kaikkein yksinkertaisimmat pikkujutut on niin luotaantyöntäviä? Kuten vaippa jne? Kyllä mua lapsessa karmaisisi paljon abstraktimmat asiat. Parisuhteen ja oman elämän sekä tilan muutokset, kropan heikentyminen (ei edes ulkonäkö vaan kaikki toiminnalliset vaivat). Perheen tuleva dynamiikka, kaikkien mielenterveys. Ei kaikki perheet ole onnellisia, enemmän tunnen ei-onnellisia perheitä. Jos suurin ongelma on paskavaippa, niin väitän että se perhe-elämä voi olla sitten aika ahdistava ylläri. Vaikka ei tosiaan niitä lapsia ole...
No toki sitä hermoraunio-äitiä voi vilkaista siinä samalla, monella nykyäidillä kun se tuntuu olevan kova paikka myöskin se lapsukaisten hoito ja masennusnappia syödään kuin karkkia.
Mulle ainakin ei mistään ”aattele se huuto/repeemät/seksielämä/sinappikakat selässä” auttanu vaan nimenomaan mulla oli haaveena lapsi: kiljuva, valvottava, pillun pilaava vauva jonka vaippa välillä vuotaa ja josta kasvaa rasittava uhmaikäinen taapero ja lapsi. Eipä siihen kuumeeseen lopulta auttanu kun raskautuminen.
Lemmikkiä suosittelisin sulle ap. Joku sylissä viihtyvä pörröpallo. On myöhemmin lapsillekkin ihan kiva kaveri myöhemmin.
Tee se lapsi niin vauvakuume loppuu.