Miten te ihmiset pysyitte järjissänne ennen kun internet tuli? Olisin kuollut tylsyyteen
Esim. 80- ja 90-luvun aluilla? Mitä teitte kylässä? Junassa? Bussipysäkillä kun seuraavaan bussin tuloon oli aikaa puoli tuntia?
Kommentit (45)
Olen jo kuusikymppinen ja perspektiiviä asiaan. Älykkö on ollut mukana vasta kymmenisen vuotta.
Olen niin tottunut olemaan omissa ajatuksissa, katselemaan ihmisiä ja liikennettä ihan muuten vain. En pahalla enkä hyvällä.
En juuri ota puhelinta esiin julkisilla paikoilla. Ei mitään tarvetta. Tuntuu varmaan kummalliselta näistä niska kenossa joka hetki somessa oleville.
Näin vain on minulla ja varmaan monella muullakin ikäpolveni ihmisellä. Omat ajatukset riittävät virikkeeksi.
Outoa?
Olen elänyt sitä aikakautta ettei ollut vielä kännyköitäkään saati sitten internettiä ja hyvin pärjättiin, ja joo en ole fossiili vaan naftin alle 50v.. Johtuu varmaan ehkä tuostakin etten edes halua mitään älypuhelimia vaan pärjään näillä "yksinkertaisilla malleilla". Sitä olenkin muille naureskellut että
yksinkertaiselle samanlainen riittää, mutta se oikeasti myös riittää siihen mitä puhelimelta tarvitsen.
Voi sitä lellipenskojen mielikuvitusta.Internet ei ole montaa vuosikymmentä ollut olemassa.
Minkä ikäinen olet?
Ainakin mun lapsuudessa ja nuoruudessa internetin käyttö oli suht vähäistä koska modeemit oli hitaita ja omaa vuoroa piti odottaa. Kännykässä ei ollut nettiä ja kun oli, ne oli tosi hitaita ja kalliita. Eli niitä ei tullut käytettyä.
Tekstiviesteissä oli tunnelmaa. Ne oli kalliita eikä niitä lähetetty kuin vähän.
Lapsena soitettiin lankapuhelimella kaverille tai sovittiin koulun jälkeen joku yhteinen tapaamispaikja. Jos kaveria ei näkynyt, lähdettiin kotiin eikä edes harmiteltu vaan kysyttiin koulussa että miksei tullut. Usein toinen oli unohtanut ja sovittiin uusi aika.
Joskus mentiin kotia asti kysymään kaveria leikkeihin. Jos ei voinu olla, mentiin takas kotia. Matkaa saattoi olla useita km.
Käytiin kirjastossa, keksittiin itse tekemistä. Jos ei keksinyt, pyydettiin äitiä keksimään tekemistä. Oltiin paljon ulkona, välillä tuli haavereitakin ja sitten kotona käytiin hakemassa laastari. Yleensäkin lapsiin luotettiin eikä seurattu sovelluksilla.. ja niin me opittiin selviämään ilman nettiä ym.
Wautsi wau.
Matkustaessa en yhä edelleenkään tuijota puhelinta - koska ei minulla edes ole puhelimessa nettiä! En halua pilata niskaani ja peukaloitani, tai törmätä vastaantulijoihin täysin turhan tiedon selaamisen takia. Käytän toki nettiä paljon, mutta vain silloin kun olen yksin kotona. Ulkona liikkuessani katselen ympärilleni, mietin asioita tai elän vain siinä hetkessä. N35
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Ainakin mun lapsuudessa ja nuoruudessa internetin käyttö oli suht vähäistä koska modeemit oli hitaita ja omaa vuoroa piti odottaa. Kännykässä ei ollut nettiä ja kun oli, ne oli tosi hitaita ja kalliita. Eli niitä ei tullut käytettyä.
Tekstiviesteissä oli tunnelmaa. Ne oli kalliita eikä niitä lähetetty kuin vähän.
Lapsena soitettiin lankapuhelimella kaverille tai sovittiin koulun jälkeen joku yhteinen tapaamispaikja. Jos kaveria ei näkynyt, lähdettiin kotiin eikä edes harmiteltu vaan kysyttiin koulussa että miksei tullut. Usein toinen oli unohtanut ja sovittiin uusi aika.
Joskus mentiin kotia asti kysymään kaveria leikkeihin. Jos ei voinu olla, mentiin takas kotia. Matkaa saattoi olla useita km.
Käytiin kirjastossa, keksittiin itse tekemistä. Jos ei keksinyt, pyydettiin äitiä keksimään tekemistä. Oltiin paljon ulkona, välillä tuli haavereitakin ja sitten kotona käytiin hakemassa laastari. Yleensäkin lapsiin luotettiin eikä seurattu sovelluksilla.. ja niin me opittiin selviämään ilman nettiä ym.
Wautsi wau.
T. 28v (lapsuus 90-luvulla ja teini-ikän 2000-luvulla)
No ainakin mun kämppä oli siistimpi ennen internettiä. Ehti siivoomaan useammin ja perusteellisemmin. Sitä mä vaan ihmettelen, että kuin mulla on kuitenkin aikaa sotkea näin internet -aikakaudellakin.
Junassa nukuin tai luin lehteä/kirjaa. Kylässä sitä mitä nykyäänkin, eli juttelen muiden siellä olevien kanssa. En koskaan ollut bussipysäkillä 30 min ennen bussin saapumista, mutta jos olisin ollu niin silloin olisin varmaankin istuskellut jossain penkillä ja miettinyt jotain turhanpäiväistä.
Kyllä se tylsyys on tullut vasta internetin jälkeen.
Internet on tehnyt ihmisistä riippuvaisia muttei riippuvuus terveyttä tarkoita.
Ennen internetttiä muistan kuunnelleeni enemmän musiikkia. lukeneeni enemmän, käyneeni enemmän elokuvissa, syömässä ulkona. Puhuin myös enemmän puhelimessa ihmisten kanssa.
Enemmän myös harrastin mutta se nyt liittyi ehkä muutoinkin ikäkauteen.
Nykyään ei enää tavallaan pärjää ilman nettiä mutta jos saisin valita niin valitsisin aikakauden ilman nettiä.
En kyllä nykyäänkään käytä nettiä kylässä, junassa tai bussipysäkillä.
Ei mulla muuta. Jatkakaa.
Ennen nettiä luin kirjoja tai tein käsitöitä, toisin sanoen käytin joutoaikani hyödyllisesti. Nykyään aika hävettävän usein tuntuu ikään kuin valuvan hukkaan. Aiemmin oli harvoin tällaista oloa. Toisaalta varsinaisia tylsiä hetkiä on vähemmän, kun esimerkiksi turhat odotteluajat voi hyödyntää vaikka lehtien lukemiseen tai pankkiasioiden hoitamiseen.
Mitä tulee kyläilyyn, onneksi olen sitä sukupolvea, että kun aikaa vietetään ystävien kanssa, keskitytään yhdessäoloon eikä olla puhelimilla. Olemme oppineet aidon vuorovaikutuksen lapsena ja nuorena. Käy sääliksi nykyajan nuoria, jotka yhdessä hengaillessaan näyttävät olevan kiinnostuneempia puhelimestaan kuin toistensa seurasta.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin mun kämppä oli siistimpi ennen internettiä. Ehti siivoomaan useammin ja perusteellisemmin. Sitä mä vaan ihmettelen, että kuin mulla on kuitenkin aikaa sotkea näin internet -aikakaudellakin.
Junassa nukuin tai luin lehteä/kirjaa. Kylässä sitä mitä nykyäänkin, eli juttelen muiden siellä olevien kanssa. En koskaan ollut bussipysäkillä 30 min ennen bussin saapumista, mutta jos olisin ollu niin silloin olisin varmaankin istuskellut jossain penkillä ja miettinyt jotain turhanpäiväistä.
Niin ja aikaa tuntui olevan paljon enemmän. Ei elämä ollut tylsää, pikemminkin päinvastoin se tuntui tosi merkitykselliseltä. Ihmissuhteisiin panostettiin ehkä enemmän, nykyään on helppo jättää ystävyyskin some-tasolle ja kasvotusten tapaamiset jää usein välistä.
Eli ap, sanoisin että netin tuoma kehitys ei ole ollut pelkästään myönteinen. Kuinka moni meistä osaa nykyisin rentoutua ja keskittyä? Edes aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Bussivuoroja oli kyllä ennen tiheämässä. Entiseen kotikyläänikin pääsi naapurikaupungista viikonloppuisin kolmella vuorolla. Nyt lauantaisin yhdellä ja sunnuntaisin ei yhdelläkään. Asun nykyänä kaupungissa, jossa minulla oli sukua. Täällä ei julkinen liikenne kulje kuin arkisin kerran tunnisa ja viikonloppuisin muutaman kerran päivässä. Silloin kun kävin sukulaisten luona, arkisin puolen tunnin välein ja la-su tunnin välein aamusta iltaan.
Nykyänä? Siis nykyisin?
Vierailija kirjoitti:
No ainakin mun kämppä oli siistimpi ennen internettiä. Ehti siivoomaan useammin ja perusteellisemmin. Sitä mä vaan ihmettelen, että kuin mulla on kuitenkin aikaa sotkea näin internet -aikakaudellakin.
Sotkeminen ei vaadi aikaa eikä energiaa. Riittää, että laskee tavarat käsistään väärään paikkaan.
Ennen internettia istuin junassa Helsingistä pohjoiseen koko kahdeksan tuntia tekemättä mitään. Katselin vain maisemia.
Julkisissa luin kirjaa, nykyään luen puhelimella kirjaa tai jotain muuta tai katson vaikka youtube-videoita.
Toisaalta joutava nettiselailu on lähinnä ajanhukkaa, kirjoja lukemalla (oli ne sitten paperisia tai sähköisiä) lukemalla oppii paljon enemmän.
Nykyaika on paras.
Elämä oli sata kertaa parempaa ennen nettiä.
Lapsena kylässä luettiin usein Aku Ankkoja paksuista keltaisista Akkarikansioista.
Mulla ei ole koskaan tylsää, koska luen niin paljon kirjoja ja lehtiä.
Vika on siinä että käytätte nettiä väärin. Minulla ei ole esim. puhelimessa edes selainta, mutta navigaattori, spotify, ym. on silti hyödyllisiä ja youtube kahvitaukoja varten.
Bussivuoroja oli kyllä ennen tiheämässä. Entiseen kotikyläänikin pääsi naapurikaupungista viikonloppuisin kolmella vuorolla. Nyt lauantaisin yhdellä ja sunnuntaisin ei yhdelläkään. Asun nykyänä kaupungissa, jossa minulla oli sukua. Täällä ei julkinen liikenne kulje kuin arkisin kerran tunnisa ja viikonloppuisin muutaman kerran päivässä. Silloin kun kävin sukulaisten luona, arkisin puolen tunnin välein ja la-su tunnin välein aamusta iltaan.