Esineellistäminen, itsetunto ja #metoo

Olen parisuhteessa naisia voimakkaasti esineellistävän miehen kanssa. Aluksi se ei haitannut. Pidin itseäni vahvana naisena ja ajattelin, ettei se hetkauta minua ja koin sen kai imartelevaksikin. Vasta hiljattain olen käsittänyt, että olen pikkuhiljaa omaksunut tämän hänen näkemyksen itsestäni ja se on alkanut pilata suhdettamme ja itsetuntoani. Olen alkanut nähdä itseni miehen silmin ja hyvin kriittisessä sävyssä. Pidän itseäni rumana. Olen lakannut nauttimasta seksielämästä, koen olevani sängyssä kuin kolmiuloitteinen kuva, pala lihaa, enkä ole siinä enää itse läsnä. Olen muuttunut haluttomaksi. Koen jopa jossain määrin olevani miehen omaisuutta, niinhän esine onkin, toisin kuin ihminen. Esineellistäminen sivuuttaa todellisen ihmisen. Olen alkanut uskoa miehen määritelmään minusta esim. tyhmähkönä tyyppinä.

Enpä tiedä onko tästä purkauksesta kenelkekään hyötyä. Toivottavasti joku tajuaa sen myötä, mitä naisten esineellistäminen saa aikaan yhteiskunnassa. Ehkä joku tajuaa välttää ryhtymästä suhteeseen siten ajattelevan miehen kanssa. Ja kun nyt on tuo metoo-keskustelukin, niin minusta tämä näkökulma pitäisi liittää siihen olennaisena. Naisen esineellistäminenhän on koko ahdistelun mahdollistava perusta.