Vierailija

Oon käynyt tosi pitkän terapian, josta on ollut iso apu. Olen pyrkinyt hoitamaan itseäni ja motivaatio siihen on ollut hyvä. Olen aloittanut opiskelut ja muutenkin yrittänyt tehdä elämästäni mielekästä. Silti, muutaman kerran vuodessa tulee näitä pätkiä, jolloin mikään ei kiinnosta, haluaisin eristäytyä. Ja välillä mietin että jos sittenkin vaan riistän itseltäni hengen, kun en jaksa näitä oloja, vaikka kuinka yritän. Ihan helvetin turhauttavaa.

  • ylös 65
  • alas 1

Sivut

Kommentit (44)

Vierailija

Heh. Jokseenkin karua, että kukaan ei kommentoinut tännekään kun jonnekin uskalsin kertoa.

  • ylös 20
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jotain samantapaista täälläkin, vähintään kerran vuodessa täytyy tulla sen vaiheen kun hermot ei kestä töissä tai muuallakaan ihmisten kanssa ollenkaan, kädet alkaa vapista siitä henkisestä tuskasta, tuijottelen tyhjyyteen ja haluaisin olla vaan yksin. En sentään itseni lopettamista ole miettinyt, mutta haaveilen vaan siitä, kun saisi olla rauhassa eikä tarvitsisi käydä missään ihmisten ilmoilla (töissä). Mutta kun sen jotenkin kituuttelee läpi, niin taas mennään suht normaalisti.

  • ylös 41
  • alas 0
Vierailija

Mä oon samassa veneessä. Toistuva masennus, nyt keskivaikea masennusjakso. Olen yrittänyt opiskella, tehdä töitä sen verran kuin kuntoutustuella saa. Mistään ei tule mitään. Kolme kertaa olen päätynyt osastohoitoon kun olen yrittänyt tehdä liikaa. Mulle on tehty psykologiset laajat testit ja niiden tulos oli se, että masennus on vaikuttanut muistiin, keskittymiskykyyn ja aiheuttanut muutoksia kognitiivisissa kyvyissä. Tää on nyt seitsemäs vuosi tätä paskaa. Alkaa olla melko epätoivoinen olo. Olen siis 33 vuotias ja tässä tilanteessa.
En voi toivottaa kuin tsemppiä sulle ❤️ Onko sulla mikä lääkitys?

  • ylös 44
  • alas 0
Vierailija

Samat fiilikset. Nyt tuntuu että viimeset pari viikkoa ollut taas vähän synkempi jakso. Nukun todella paljon, mikään ei tuo mielihyvää ja mielessä pyörii vaan se, miten haluaisin olla kuollut. Ei kuitenkaan itsetuhoisia ajatuksia, mutta kuolemaa mietin silti.

  • ylös 30
  • alas 0
Vierailija

Kuulostaapa tutulta, kaikki teidän kommentit. Samassa veneessä minäkin, ja nyt sen verran väsynyt että en jaksa ajatella kirjoittaakseni tarkemmin. Onhan tämä väsyttävää. Nyt jotenkin silti taas parempi päivä, aurinko auttaa.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Niin, kannattaa kyllä puhua muille, ja tehdä siitä puhumisesta arkista ja normaalia. Se onnistuu kyllä kun siihen totuttelee. Yllättävän moni kokee masennusta ja uupumusta, ja avoimuus kaikkien kesken helpottaa olemista.

Ja sitten taas kannattaa puhua muistakin asioista elämässä. Liiallinen vellominen masennuspuheissa ei tee hyvää vaikka asian purkaminen onkin tärkeää. Se vie helposti vain takaisin ja alemmas.

Tai näin olen omalla kohdallani havainnut. Aloittajalle ja kaikille muillekin jaksamista ja valoisampia päiviä toivottaen nro 6.

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija

Täällä. Tänään mietin, että kävelen avantoon. En kävellyt, mutta en tajua miks tää tuska ei helpota ikinä.
Ja mä olen ollut äärimmäisen motivoitunut ja sitoutunut hoitoon. Miks mulla ei auta terapia? Tai joo on se auttanut, mutta ei poistanut kokonaan tätä oloa.

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

No jos nuo masennusjaksot kerran toistuu, niin miksi ette tee elämänmuutosta? Silloin kun on parempi jakso meneillään ja kykenee toimimaan, niin kaikki omaisuus myyntiin ja jonnekin halpaan maahan elostelemaan. Katsomaan tuleeko se masennus sillä? Joihinkin ulkomaan vapaaehtoistöihin otetaan työskentelemään ylläpitoa vastaan. Eli ei tarvitse olla muuta kuin lentoliput. Jos vaihtoehto on joku itsari, niin miksette kokeile tätä? Odotatte sen sijaan vaan kiltisti milloin se seuraava masennuskausi taas napsahtaa?

  • ylös 7
  • alas 63
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No jos nuo masennusjaksot kerran toistuu, niin miksi ette tee elämänmuutosta? Silloin kun on parempi jakso meneillään ja kykenee toimimaan, niin kaikki omaisuus myyntiin ja jonnekin halpaan maahan elostelemaan. Katsomaan tuleeko se masennus sillä? Joihinkin ulkomaan vapaaehtoistöihin otetaan työskentelemään ylläpitoa vastaan. Eli ei tarvitse olla muuta kuin lentoliput. Jos vaihtoehto on joku itsari, niin miksette kokeile tätä? Odotatte sen sijaan vaan kiltisti milloin se seuraava masennuskausi taas napsahtaa?

Heh heh. No ensinnäkin, olen todella sitoutunut terapiaan ja käynyt monta vuotta. Siitä on ollut valtava apu lähtökohtiin nähden ja mun itsetuntemus on tosi hyvä. Tunnistan eri puolet itsessäni jne. Pystyin käymään ylipäänsä viime vuonna ensimmäisen kerran ulkomailla, koska sairastin aiemmin vaikeaa paniikkihäiriötä. Sekin selätetty. Olen myynyt aiemmin kaiken, osan menetin homeen myötä. Olen aloittanut opiskelut oman jaksamisen mukaan. Hyvinä aikoina se on todella tärkeä ja mielekäs. Töitä teen jaksamisen mukaan. Yritän tehdä mielekkäitä asioita. Tutkia itseäni tai jatkaa kovana eteenpäin. Mutta omaa päätä ei pääse karkuun, ei edes ulkomailla. Terapiassa ja puolisolle puhun,mutta ystäville en juurikaan. Tai saatan sanoa että on huono olla, mutta eivät he käsitä mitä sillä oikeasti tarkoitan. Ja mulla on muksuja. Ei tästä ulkomaille muuteta.

Lääkkeitä en enää syö. Väitän että nekin on vaikuttaneet todella paljon omaan muistiin ja pystymiseen. Olin ennen hyvä koulussa, nyt muistini on olematon. Jätin lääkkeet vuosi sitten ja olin todella, todella ylpeä. Kova minä on lääkkeitä vastaan. Järkevä minä ei tiedä mitä tehdä. Minulla ei siis ole mitään persoonallisuushäiriötä, mutta kaikilla meillä on puolemme. Vaikka mä olen muuttanut elämääni, uskonut että nämä olot on päihitetty ja yrittänyt olla kiitollinen niin aina tämä saatana tulee jostain nurkan takaa. Kestäisin mieluummin vaikka ahdistusta.

  • ylös 30
  • alas 4
Vierailija

Ja mulla on valtava elämänhalu. Toivo ja uteliaisuus elämää ja sitä kaikkea kohtaan mitä elämä voi tarjota. Mutta näiden olojen myötä itsetunto menee jostain syystä aivan pohjamutiin ja se tuska on niin valtava, että välillä tekisi mieli luovuttaa.

  • ylös 30
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No jos nuo masennusjaksot kerran toistuu, niin miksi ette tee elämänmuutosta? Silloin kun on parempi jakso meneillään ja kykenee toimimaan, niin kaikki omaisuus myyntiin ja jonnekin halpaan maahan elostelemaan. Katsomaan tuleeko se masennus sillä? Joihinkin ulkomaan vapaaehtoistöihin otetaan työskentelemään ylläpitoa vastaan. Eli ei tarvitse olla muuta kuin lentoliput. Jos vaihtoehto on joku itsari, niin miksette kokeile tätä? Odotatte sen sijaan vaan kiltisti milloin se seuraava masennuskausi taas napsahtaa?

Ja se elostelu jossain halvassa maassako helpottaisi masennusta? Hahaha.

  • ylös 38
  • alas 3
Vierailija

Mä en vello tässä. Sehän yksi ongelma varmaan onkin. Olen hirveän ankara itseäni kohtaan. Pahinta on se, että kun aikanaan olin todella huonossa kunnossa ja aloitin terapian, olin samaan aikaan todella toiveikas. Nyt kun vuosien taistelun, terapian ja muun jälkeen näitä tulee edelleen on olo välillä toivoton. Kun mikään ei auta vaikka kuinka yrittäisi.

  • ylös 30
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Otappa monivitamiinia, d-vitamiinia ja kalaöljyä. Auttaa.....

Nämä on käytössä. Samoin moni superfood. En käytä juurikaan alkoa, tupakoinninkin lopetin.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

mulla kevät lisää aggressioita, tulee semmoinen irrationaalinen tapporaivo ja tuskainen olo vuorotellen

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Otappa monivitamiinia, d-vitamiinia ja kalaöljyä. Auttaa.....

Täällä yksi lääkeresistenttiä keskivaikeaa masennusta sairastava. Käytän näitä lisäravinteita eikä vaikuta mielialaan. Kokeilin myös sitä ulkomaille lähtöä, tosin en juuri elostellut. Masentunut olin sielläkin.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Mikäköhän mua vaivaa, kun en edes halua parantua vaikeasta masennuksestani vai onko se vain yksi sen oire? Tuntuu itsestäkin jotenkin oudolta enkä osaa sanoa syytä siihen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä oon samassa veneessä. Toistuva masennus, nyt keskivaikea masennusjakso. Olen yrittänyt opiskella, tehdä töitä sen verran kuin kuntoutustuella saa. Mistään ei tule mitään. Kolme kertaa olen päätynyt osastohoitoon kun olen yrittänyt tehdä liikaa. Mulle on tehty psykologiset laajat testit ja niiden tulos oli se, että masennus on vaikuttanut muistiin, keskittymiskykyyn ja aiheuttanut muutoksia kognitiivisissa kyvyissä. Tää on nyt seitsemäs vuosi tätä paskaa. Alkaa olla melko epätoivoinen olo. Olen siis 33 vuotias ja tässä tilanteessa.
En voi toivottaa kuin tsemppiä sulle ❤️ Onko sulla mikä lääkitys?

Kiitos, samoin sulle <3 Noista lääkkeistä kirjoitinkin. Mulla meni 8 vuotta Sepram. Pahimpina aikoina aloitin aamut Diapamilla, jotta pääsin ylös ja selvisin arjesta. Lapset oli tuolloin pieniä, toinen ihan vauva. Sairastuin vasta lasten syntymän jälkeen. Tai oireilin kyllä jo pienenä, mulla on takana traumaattinen lapsuus. Oma äitini teki itsemurhan silmieni edessä. Miten ironista, että samaan aikaan kun ajattelen äitini jättäneen minulle karmean perinnön, oma pää pyörittää samoja ajatuksia. Vasta lasten syntymän jälkeen olo heikkeni niin että tajusin tilani. Lapset tietenkin oireilleet ja leijonaemona olen hakenut heille apua aktiivisesti. Ei helppo yhtälö tämäkään. Teini on onneksi jo hieno, nuori mies ja hyvässä kunnossa. Ehkä hänen kohdallaan onnistuttiin katkaisemaan sukupolvien jatkumo. Toivoisin että ihmiset ymmärtäisi sen, että me ollaan ihan tavallisia ihmisiä. Me ei ryvetä, juopotella tai eletä muuten huonosti. Me ei olla laiskoja tai mukavuudenhaluisia. Me ollaan niin kuin muutkin, mutta jostain syystä mieliala on välillä tällainen. Aika usein tulee näitä alentavia kommentteja. Ihan kuin me oltaisiin tyhmiä eikä vaan tajuta muuttaa elämäntapoja. On myös inhottavaa että tämä sairaus ja lääkkeet tyhmentää. Ihan oikeasti. Muisti menee huonoksi, samoin kognitiiviset kyvyt jne. Ihan niin kuin kerroitkin. Oletteko muuten olleet vertaistukiryhmissä? Se on varmaan ainoa juttu, jota en ole oikeastaan vielä kokeillut.

  • ylös 28
  • alas 1

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla