Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää toistuvia masennusjaksoja
03.02.2018 |
Oon käynyt tosi pitkän terapian, josta on ollut iso apu. Olen pyrkinyt hoitamaan itseäni ja motivaatio siihen on ollut hyvä. Olen aloittanut opiskelut ja muutenkin yrittänyt tehdä elämästäni mielekästä. Silti, muutaman kerran vuodessa tulee näitä pätkiä, jolloin mikään ei kiinnosta, haluaisin eristäytyä. Ja välillä mietin että jos sittenkin vaan riistän itseltäni hengen, kun en jaksa näitä oloja, vaikka kuinka yritän. Ihan helvetin turhauttavaa.
Kommentit (45)
Heh. Jokseenkin karua, että kukaan ei kommentoinut tännekään kun jonnekin uskalsin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain samantapaista täälläkin, vähintään kerran vuodessa täytyy tulla sen vaiheen kun hermot ei kestä töissä tai muuallakaan ihmisten kanssa ollenkaan, kädet alkaa vapista siitä henkisestä tuskasta, tuijottelen tyhjyyteen ja haluaisin olla vaan yksin. En sentään itseni lopettamista ole miettinyt, mutta haaveilen vaan siitä, kun saisi olla rauhassa eikä tarvitsisi käydä missään ihmisten ilmoilla (töissä). Mutta kun sen jotenkin kituuttelee läpi, niin taas mennään suht normaalisti.
Mä oon samassa veneessä. Toistuva masennus, nyt keskivaikea masennusjakso. Olen yrittänyt opiskella, tehdä töitä sen verran kuin kuntoutustuella saa. Mistään ei tule mitään. Kolme kertaa olen päätynyt osastohoitoon kun olen yrittänyt tehdä liikaa. Mulle on tehty psykologiset laajat testit ja niiden tulos oli se, että masennus on vaikuttanut muistiin, keskittymiskykyyn ja aiheuttanut muutoksia kognitiivisissa kyvyissä. Tää on nyt seitsemäs vuosi tätä paskaa. Alkaa olla melko epätoivoinen olo. Olen siis 33 vuotias ja tässä tilanteessa.
En voi toivottaa kuin tsemppiä sulle ❤️ Onko sulla mikä lääkitys?
Samat fiilikset. Nyt tuntuu että viimeset pari viikkoa ollut taas vähän synkempi jakso. Nukun todella paljon, mikään ei tuo mielihyvää ja mielessä pyörii vaan se, miten haluaisin olla kuollut. Ei kuitenkaan itsetuhoisia ajatuksia, mutta kuolemaa mietin silti.
Kuulostaapa tutulta, kaikki teidän kommentit. Samassa veneessä minäkin, ja nyt sen verran väsynyt että en jaksa ajatella kirjoittaakseni tarkemmin. Onhan tämä väsyttävää. Nyt jotenkin silti taas parempi päivä, aurinko auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kannattaa kyllä puhua muille, ja tehdä siitä puhumisesta arkista ja normaalia. Se onnistuu kyllä kun siihen totuttelee. Yllättävän moni kokee masennusta ja uupumusta, ja avoimuus kaikkien kesken helpottaa olemista.
Ja sitten taas kannattaa puhua muistakin asioista elämässä. Liiallinen vellominen masennuspuheissa ei tee hyvää vaikka asian purkaminen onkin tärkeää. Se vie helposti vain takaisin ja alemmas.
Tai näin olen omalla kohdallani havainnut. Aloittajalle ja kaikille muillekin jaksamista ja valoisampia päiviä toivottaen nro 6.
Täällä. Tänään mietin, että kävelen avantoon. En kävellyt, mutta en tajua miks tää tuska ei helpota ikinä.
Ja mä olen ollut äärimmäisen motivoitunut ja sitoutunut hoitoon. Miks mulla ei auta terapia? Tai joo on se auttanut, mutta ei poistanut kokonaan tätä oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos nuo masennusjaksot kerran toistuu, niin miksi ette tee elämänmuutosta? Silloin kun on parempi jakso meneillään ja kykenee toimimaan, niin kaikki omaisuus myyntiin ja jonnekin halpaan maahan elostelemaan. Katsomaan tuleeko se masennus sillä? Joihinkin ulkomaan vapaaehtoistöihin otetaan työskentelemään ylläpitoa vastaan. Eli ei tarvitse olla muuta kuin lentoliput. Jos vaihtoehto on joku itsari, niin miksette kokeile tätä? Odotatte sen sijaan vaan kiltisti milloin se seuraava masennuskausi taas napsahtaa?
Vierailija kirjoitti:
No jos nuo masennusjaksot kerran toistuu, niin miksi ette tee elämänmuutosta? Silloin kun on parempi jakso meneillään ja kykenee toimimaan, niin kaikki omaisuus myyntiin ja jonnekin halpaan maahan elostelemaan. Katsomaan tuleeko se masennus sillä? Joihinkin ulkomaan vapaaehtoistöihin otetaan työskentelemään ylläpitoa vastaan. Eli ei tarvitse olla muuta kuin lentoliput. Jos vaihtoehto on joku itsari, niin miksette kokeile tätä? Odotatte sen sijaan vaan kiltisti milloin se seuraava masennuskausi taas napsahtaa?
Heh heh. No ensinnäkin, olen todella sitoutunut terapiaan ja käynyt monta vuotta. Siitä on ollut valtava apu lähtökohtiin nähden ja mun itsetuntemus on tosi hyvä. Tunnistan eri puolet itsessäni jne. Pystyin käymään ylipäänsä viime vuonna ensimmäisen kerran ulkomailla, koska sairastin aiemmin vaikeaa paniikkihäiriötä. Sekin selätetty. Olen myynyt aiemmin kaiken, osan menetin homeen myötä. Olen aloittanut opiskelut oman jaksamisen mukaan. Hyvinä aikoina se on todella tärkeä ja mielekäs. Töitä teen jaksamisen mukaan. Yritän tehdä mielekkäitä asioita. Tutkia itseäni tai jatkaa kovana eteenpäin. Mutta omaa päätä ei pääse karkuun, ei edes ulkomailla. Terapiassa ja puolisolle puhun,mutta ystäville en juurikaan. Tai saatan sanoa että on huono olla, mutta eivät he käsitä mitä sillä oikeasti tarkoitan. Ja mulla on muksuja. Ei tästä ulkomaille muuteta.
Lääkkeitä en enää syö. Väitän että nekin on vaikuttaneet todella paljon omaan muistiin ja pystymiseen. Olin ennen hyvä koulussa, nyt muistini on olematon. Jätin lääkkeet vuosi sitten ja olin todella, todella ylpeä. Kova minä on lääkkeitä vastaan. Järkevä minä ei tiedä mitä tehdä. Minulla ei siis ole mitään persoonallisuushäiriötä, mutta kaikilla meillä on puolemme. Vaikka mä olen muuttanut elämääni, uskonut että nämä olot on päihitetty ja yrittänyt olla kiitollinen niin aina tämä saatana tulee jostain nurkan takaa. Kestäisin mieluummin vaikka ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mulla on valtava elämänhalu. Toivo ja uteliaisuus elämää ja sitä kaikkea kohtaan mitä elämä voi tarjota. Mutta näiden olojen myötä itsetunto menee jostain syystä aivan pohjamutiin ja se tuska on niin valtava, että välillä tekisi mieli luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
No jos nuo masennusjaksot kerran toistuu, niin miksi ette tee elämänmuutosta? Silloin kun on parempi jakso meneillään ja kykenee toimimaan, niin kaikki omaisuus myyntiin ja jonnekin halpaan maahan elostelemaan. Katsomaan tuleeko se masennus sillä? Joihinkin ulkomaan vapaaehtoistöihin otetaan työskentelemään ylläpitoa vastaan. Eli ei tarvitse olla muuta kuin lentoliput. Jos vaihtoehto on joku itsari, niin miksette kokeile tätä? Odotatte sen sijaan vaan kiltisti milloin se seuraava masennuskausi taas napsahtaa?
Ja se elostelu jossain halvassa maassako helpottaisi masennusta? Hahaha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otappa monivitamiinia, d-vitamiinia ja kalaöljyä. Auttaa.....
Mä en vello tässä. Sehän yksi ongelma varmaan onkin. Olen hirveän ankara itseäni kohtaan. Pahinta on se, että kun aikanaan olin todella huonossa kunnossa ja aloitin terapian, olin samaan aikaan todella toiveikas. Nyt kun vuosien taistelun, terapian ja muun jälkeen näitä tulee edelleen on olo välillä toivoton. Kun mikään ei auta vaikka kuinka yrittäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otappa monivitamiinia, d-vitamiinia ja kalaöljyä. Auttaa.....
Nämä on käytössä. Samoin moni superfood. En käytä juurikaan alkoa, tupakoinninkin lopetin.
mulla kevät lisää aggressioita, tulee semmoinen irrationaalinen tapporaivo ja tuskainen olo vuorotellen
Vierailija kirjoitti:
Otappa monivitamiinia, d-vitamiinia ja kalaöljyä. Auttaa.....
Täällä yksi lääkeresistenttiä keskivaikeaa masennusta sairastava. Käytän näitä lisäravinteita eikä vaikuta mielialaan. Kokeilin myös sitä ulkomaille lähtöä, tosin en juuri elostellut. Masentunut olin sielläkin.
Kiitän vielä kaikkia kommenteista ja vastailen :) <3
Mikäköhän mua vaivaa, kun en edes halua parantua vaikeasta masennuksestani vai onko se vain yksi sen oire? Tuntuu itsestäkin jotenkin oudolta enkä osaa sanoa syytä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon samassa veneessä. Toistuva masennus, nyt keskivaikea masennusjakso. Olen yrittänyt opiskella, tehdä töitä sen verran kuin kuntoutustuella saa. Mistään ei tule mitään. Kolme kertaa olen päätynyt osastohoitoon kun olen yrittänyt tehdä liikaa. Mulle on tehty psykologiset laajat testit ja niiden tulos oli se, että masennus on vaikuttanut muistiin, keskittymiskykyyn ja aiheuttanut muutoksia kognitiivisissa kyvyissä. Tää on nyt seitsemäs vuosi tätä paskaa. Alkaa olla melko epätoivoinen olo. Olen siis 33 vuotias ja tässä tilanteessa.
En voi toivottaa kuin tsemppiä sulle ❤️ Onko sulla mikä lääkitys?
Kiitos, samoin sulle
Muille en juuri halua puhua. En usko että siitä koituu hyvää.