9v tytön käytös. Muilla tällaista?

Olkoon vaan alkavaa murkkuikää. Ei murkuiltakaan tarvitse sietää huonoa käytöstä. Minua on jo vuosia ihmetyttänyt tuo murkkujen paapominen. Sanotaan, ettei se voi / jaksa / pysty jne. koska murkkuikä. Kyllä niiltäkin saa ja pitääkin vaatia asiallista käytöstä ja asioittensa hoitamista. Mutta nykyään tuntuu, että niin vanhemmat kuin koulukin on varpaillaan murkkujen edessä, ettei vaan tapahtuisi räjähdystä.

Kova tai tiukka kuri ei muuten ole sama kuin hyvä kasvatus.

Keskustele, keskustele. Kun tyttö on hyvällä tuulella, niin jutelkaa, syyttelemättä, tilanteesta.

Ja ap ja moni muukin mainitsee rangaistukset, mutta missä on kehuminen?

Yritä vahvistaa hyvää käytöstä, kehu, ole positiivinen ja huomioi pienetkin hyvät asiat. Anna tytölle aikaa, ota häntä huomioon, tehkää kivoja asioita yhdessä. Rakasta ja näytä se, huonoinakin hetkinä.

Tuo ikä on vähän hankala, lapsi ei ole enää pieni muttei isokaan, aiheuttaa hämmennystä kun keho ja mieli muuttuu.

Oisko teillä liian tiukkaa ja tyttö ei osaa ilmaista kasvuaan rakentavasti? Jos lasten kanssa ei ole keskusteltu, niin eivät he itsestään osaa alkaa "ottaa asioita puheeksi" ja kertoa toiveitaan, huoliaan ja tunteitaan. Halatkaa.

Kohta poksahtaa paksuksi jollekin Ahmedille. Tuleva teinimamma ja sossun asiakas.

Kuulostaa siltä että tyttö kaipaisi huomiota mutta ei oikein osaa sanoittaa sitä. Yllä olikin hyviä neuvoja keskusteluun ja yhdessäoloon. Vältä liikaa "komentamista" ja vastakkainasettelua, hyödynnä hyvät hetket. Aseta rajat ystävällisesti ja jämäkästi. Minä en lähtisi heti rangaistuksilla liikkeelle vaan pyrkisin selvittämään, mikä mielen on pahoittanut ja mistä käytös juontuu. Kaikelle on aina syy.  Onko kaveripiirissä ollut muutoksia, voisiko tyttö kopioida jonkun ihailemansa käytöstä? Teettekö tarpeeksi asioita yhdessä? 

Kuulostaa neurologiselle ongelmalle mikäli ei kasvatuksesta kyse eli kouluöääkärin kautta lähetettä hakemaan jatkotutkimuksiin ennen kuin tilanne hankaloituu ja tule teini sekoilu mukaan.

Silloin tälläiset lapset helposti sortuu sekoilu päihteitten ym kera.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa neurologiselle ongelmalle mikäli ei kasvatuksesta kyse eli kouluöääkärin kautta lähetettä hakemaan jatkotutkimuksiin ennen kuin tilanne hankaloituu ja tule teini sekoilu mukaan.

Silloin tälläiset lapset helposti sortuu sekoilu päihteitten ym kera.

Miksi alapeukkuja?

Tälläiset lapset hyvin usein on adhd tai add jne ja hyötyvät lääkityksestä.

Kokemusta on paljon samanlaisten lasten kanssa työskentelystä.

Meillä oli 8v tytöllä samanlaista. Monien jutteluiden jälkeen taustalta selvisi koulukiusaamista ja yksinäisyyden tunne koulussa :( asiaan puututtiin, kiusaaminen loppui ja käytös oli taas normaalia.

Jos käytös on muuttunut yhtäkkiä en epäilisi neurologisia ongelmia, joita muuten voisi epäillä.

Siksi suosittelen vähän samaa kuin muutkin: Hellyyttää, huomiota, kyselyä, kahdestaan tytön kanssa juttelua, asioiden selvittely-ä

Lisäksi jos on murrosikää niin myös huumoria (Ota syliin ja höpötä jotain, että "mitä sä nyt niin kauheasti kiukuttelet, menee korvat ja hermot, päläpälä), mutta älä kuitenkaan tee naurunalaiseksi. Ja ota kiukut vakavasti: kysy mikä siinä ruuassa on vikana, onko ehdottaa jotain parempaa? Miksi tuntuu, että sisarukset on paskoja, ja mitä ajattelee, että sisaruksita tuntuu kun niin sanoo.

Huh, ihan kuin mun elämästä.

Meillä 9v just purki eilen siivotun vaatekaapin sisällön raivoissaan kun eilisiltana valmiiksi katsotut vaatteet ei olleetkaan sopivat.

Kriisit syntyvät erityisesti vaatteista.

Aina on ollut hankala, nyt todella hankala.

Minua kohtaan todella ilkeä.

Joka asiassa näkee ongelman, kaikessa väittää vastaan.

Mikään ei hoidu ilman sataa muistutusta. Tänään tuli puhelinkielto, muissakaan asioissa en anna periksi.

Onko kaikki lapset tällaisia ?

Olen todella väsynyt..

Tyttö purkaa jostain sinua koskevasta asiasta pettymystään sinuun. Jos tytön isä ei ole jokapäivä läsnä, tyttö voi syyttää siitä sinua. On pettynyt ja se korostuu, kun kaveripiirissä kehutaan omia isiä.

Meillä ei lapsen isä ole ollenkaan elämässä mukana. Hänellä on kuitenkin muita lapsia, joille on isä, meidän yhteisen lapsen on hylännyt jo tämän ollessa vauva.

Olemme olleet lapsen kanssa aina kahden.

Nyt minulla on miesystävä, joka viettää melko usein meillä aikaa. Ehkä sekin osaltaan korostaa huonoa käytöstä (mustasukkaisuus?) tosin huonoa käytöstä oli jo ennen kun aloin seurustella.

Luultavasti viestit tajuamattasi kaikin mahdollisin tavoin, että hänen mielipiteensä menee kaiken edelle, aina ja kaikessa. Valitettavasti sellainen ei voi olla korruptoimatta ihmistä. Ei kukaan kestä sellaista muuttumatta hirviöksi.

Laita viesti opettajalle, kuraattorille, terveydenhoitajalle, koulupsykologille ja erityisopettajalle. Kerro millaisia ongelmia kotona on ja pyydä koulua puuttumaan myöhästelyihin ja muihin koulunkäyntiin liittyviin ongelmiin. Toisin sanoen, ulkoista koulu-asiat koululle. Yksi asia vähemmän mistä sinun tarvii lapsen kanssa tapella. Kerro lapselle, että jatkossa nämä ongelmat hoidetaan koulun kanssa. Harva 9-vuotias haluaa ehdoin tahdoin antaa itsestään huonon kuvan omalle opettajalle. Pyydä myös, että em. henkilöt pohtisivat lapsen tilannetta ja tarjoaisivat lapselle asiaankuuluvaa apua. Viestin laittaminen monelle taholle takaa, että jonkun on otettava asia hoitaakseen. Jos oikeasti epäilet, että lapsella saattaisi olla jotain neuropsykologista ongelmaa, hoituu senkin alkuselvittely koulun puolesta.

Muutoin oletkin saanut hyviä neuvoja keskustelemisesta lapsen kanssa. Mikäli keskustelu ei auta, on parasta ottaa yhteyttä perheneuvolaan (tai vastaavaan tahoon joka paikkakunnallanne hoitaa kouluikäisten ongelmakäyttäytymistä).