Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole voimavaroja hankkia lasta, mies ei ymmärrä.
02.02.2018 |
Mies haluaisi kovasti lapsen ja niin minäkin, mutta realistisesti ajateltuna en ehkä tulisi selviämään siitä.
Olen sairastanut aikoinani masennusta ja ahdistusta, ollut joitakin jaksoja täysin toimintakyvytön. Nyt tilanne on ollut aisoissa jo muutaman vuoden, mutta joudun jatkuvasti tarkkailemaan jaksamistani, jotta tilanne pysyy tasapainossa. Unentarpeeni on valtava ja uuvun ehkä hieman helpommin kuin muut. Yritän elää mahdollisimman stressittömästi, huolehtia hyvästä ravinnosta ja riittävästä unesta. Jos ote lipsuu, oireet alkavat nostaa heti päätään.
Olen myös vaihtamassa alaa ja aloitin juuri opinnot yliopistolla kuntoutusrahalla. Töitä teen jaksamisen mukaan. Itseni takia minun on pakko myös elää itsekkäästi ja vointini ehdoilla, lapsen kanssa se ei olisi mahdollista. Lisäksi pelkään synnytyksen jälkeistä masennusta, ja että lapsi olisi vaativa ja väsyisin totaalisesti.
Mies ei ymmärrä, miksi niinkin normaali asia kuin lapsen saaminen olisi riski ja ahdistavaa. Ja miten muka en pystyisi siihen. Olisihan hän siinä myös ja muutkin selviävät. Olen yrittänyt selittää, mutta ei sitä ehkä pysty täysin ymmärtämään jos ei ole itse vastaavaa kokenut. Olen pettynyt itseeni, kun en jaksa niin paljon ja suhtaudun asiaan pelokkaasti. Pelkään tulevani jätetyksi jos en suostu lapseen.
Haluaisin kyllä itsekin lapsen sitten, kun olen varmasti terve ja jaksava. Ikää tosin on jo lähemmäs 35 ja toipuminen tapahtuu omassa tahdissaan. Lapsettomuuskin huolettaa.
Onko tähän mitään ratkaisua:(
Kommentit (31)
Älä tee lasta miehen mieliksi! Vaan ainoastaan silloin jos itsekin haluat sitä aidosti. Jos mies välttämättä haluaa lapsen ja sinä et, eikö silloin ole parempikin antaa hänen mennä? Etkö olisi itsekin onnellisempi jonkun kanssa, joka haaveilee samanlaisesta elämästä kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeää on että hän ymmärtää, ettet ehkä koskaan hanki lapsia. Tämä keskustelu on käytävä avoimesti, eikä kerta riitä, jos jäätte yhteen niin asia pitää ottaa esille vielä uudestaan ettei hänelle jää käsitys, että tilanne on väliaikainen.
Yhtä lailla kuin sinulla on oikeus olla niitä tekemättä, hänellä on oikeus erota ja pyrkiä suhteeseen jossa lapsia olisi.
Ei kannata enää kovin kauan miettiä tai sitten jäätte ihan sovinnolla lapsettomaksi pariksi.
Mulla on samat taudit ja olisin halunnut lapsen, mies ei. Lopulta päädyin hylkäämään haaveet lapsesta koska mies olisi kuitenkin lähtenyt läpyttään jossain vaiheessa. Ei voi tietää olisiko sellainen mies löytynyt joka olisi lapsesta huolehtinut jos/kun itse en olisi jaksanut. Sulla mies varmaan jossain vaiheessa vaihtaa naiseen joka haluaa lapsen. Mutta vaikka tekisit sen lapsen, sulla ei oo mitään takuita että mies ei jättäis sua silti. Tai muuten vaan eroaisitte. Älä suostu. Tunnet itse voimavarasi.
Vaihda miestä jos ei noin selvää suomea ymmärrä. Hankkikoon lapsen keskenään. Tsemppiä, olet hyvä ja vastuullinen ihminen. Parane!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen on helppo haluta lasta ja ”ihmetellä” miksei ap muka selviydy äitiydestä. Mies selvästi sjattelee että lapsi on äidin päävastuulla ja mues sit vaan auttelee. Jos ap uupuisi niin mies ei taatusti ottaisi päävastuuta lapsesta. Se olisi miehelle liian raskasta, ja mies lähtisi litomaan. Silloin vain uupunut ap ja vauva enää kuviossa. Miestä jos ei ole niin pakko jaksaa itse.
En suosittele lastenhankintas jos ei ole 110% voimissaan. Aina pitäävolla voimia siihenkin skenaarioon että mies ei jaksakaan ja homma pitää hoitaa yksin.
Mitä miehesi sanoo siihen, että jos sinä romahdat vauvan saamisen jälkeen niin kykeneekö hän ottamaan päävastuun lapsesta sekä kodista? Ja vaikka hän sanoo että hän on siinä sitten, niin jo pelkkä tuo ajatus että muutkin selviää, kuulostaa siltä että sinunkin on selviydyttävä vauvan hoidosta eikä hän ymmärrä sitä jos et sitten selviäkään. Sinuna en tekisi lasta, koska ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu ja mitä jos se mies ei olekaan siinä? Annat heti lapsen huostaan kun et selviä yksin? Mielestäni lapsi pitää tehdä tehdä sen mukaan jaksaako pahimmassa tapauksessa hoitaa asiat yksin, se mies on siinä hieno bonus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tulevani jätetyksi jos en suostu lapseen.
Ehkä huonoin syy ikinä hankkia lapsi.
Sä tulet jätetyksi sen lapsen kanssa 99% varmasti, koska sun miehellä ei ole realismia mukana sen haaveissa, sitten se järkyttyy lapsen tultua ja jättää sut yksin sen kanssa, koska miehet voi vaan kävellä ulos, kun ne ei jaksa enää, sä et voi.
Viisaasti pohdit. Lapsi vaatii jaksamista PALJON, eikä koskaan voi tietää, onko lapsi esim. terve tai temperamentiltaan ns. helppo. Toiseksi, lapsi on varsinkin ensimmäisinä ikävuosina lähes aina enemmän naisen vastuulla. Nainen imettää, valvoo jne. Toki miestä voi paljon osallistaa, mutta täysin tasa-arvoiseksi tilannetta on hankala saada, puhumattakaan siitä että jos mies joutuisi kantamaan vastuuta sekä pienestä lapsesta että masentuneesta vaimosta jonkun vuoden. Kuitenkin hitaasti parantuvista sairauksista puhutaan. Siihen tarvitaan jo todella poikkeuksellinen mies.
Et ole mielestäni millään tavalla itsekäs vaan ihminen joka tuntee itsensä ja osaa arvioida jaksamistaan realistisesti. Et sinä ulkopuolisten patistelusta saa yhtään lisää voimavaroja. Jo se että osaat pohtia asiaa näin monipuolisesti vaatii rohkeutta.
Parasta on sanoa miehelle suoraan miten asiat ovat: te voitte EHKÄ yrittää lasta myöhemmin jos sinusta siltä tuntuu, tai sitten jäätte vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Nämä ovat vaihtoehdot jotka hänen on hyväksyttävä, tai sitten ette ole yhteensopivia. Se tuntuu kipeältä, mutta se on siinä tapauksessa totta ja on pitkällä tähtäimellä molemmille parempi ettette jatka yhdessä.
Pahinta mitä voit tehdä on vääntää lapsi jota et itse halua täysillä tilanteessa jossa jaksamisesi on hyvästä syystä epävarmaa. Siitä kärsii lapsi, siitä kärsit sinä ja kyllä siitä mieskin kärsii jos kaikki kaatuu hänen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tulevani jätetyksi jos en suostu lapseen.
Ehkä huonoin syy ikinä hankkia lapsi.
Sä tulet jätetyksi sen lapsen kanssa 99% varmasti, koska sun miehellä ei ole realismia mukana sen haaveissa, sitten se järkyttyy lapsen tultua ja jättää sut yksin sen kanssa, koska miehet voi vaan kävellä ulos, kun ne ei jaksa enää, sä et voi.
Miksi mies voi, mutta nainen ei? Molempien lapsihan se on. Jos nainen jättää vaan lapsen isälleen.
Miksi aina naisen on oltava se, joka varautuu hoitamaan kaiken tarvittaessa yksin ja ottaa lopullisen vastuun ja uhraa ja venyy? Mua uuvuttaa jo ajatuskin moisista paineista vaikka oon ihan terve. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tulevani jätetyksi jos en suostu lapseen.
Ehkä huonoin syy ikinä hankkia lapsi.
Sä tulet jätetyksi sen lapsen kanssa 99% varmasti, koska sun miehellä ei ole realismia mukana sen haaveissa, sitten se järkyttyy lapsen tultua ja jättää sut yksin sen kanssa, koska miehet voi vaan kävellä ulos, kun ne ei jaksa enää, sä et voi.
Miksi mies voi, mutta nainen ei? Molempien lapsihan se on. Jos nainen jättää vaan lapsen isälleen.
Miksi aina naisen on oltava se, joka varautuu hoitamaan kaiken tarvittaessa yksin ja ottaa lopullisen vastuun ja uhraa ja venyy? Mua uuvuttaa jo ajatuskin moisista paineista vaikka oon ihan terve. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
En tiedä, mutta noinhan se aina melkein menee.
Naiset hoitaa sitten yksin ne lapset, muuten ne olisi täysin heitteillä jossain laitoksissa.
Kamalaa ja epäoikeudenmukaista, itse en suostuisi ikinä hankkimaan lasta, lasten hankkiminen on naisille ihan liian raskasta alkaen jo fyysisistä vammoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele niin että jos vointisi tulee tarpeeksi paranemaan niin lapsia sitten ehkä, muuten ei. On vastuullista olla hankkimatta lapsia jos oma henkinen vointi ei sitä salli.
Vierailija kirjoitti:
Viisaasti pohdit. Lapsi vaatii jaksamista PALJON, eikä koskaan voi tietää, onko lapsi esim. terve tai temperamentiltaan ns. helppo. Toiseksi, lapsi on varsinkin ensimmäisinä ikävuosina lähes aina enemmän naisen vastuulla. Nainen imettää, valvoo jne. Toki miestä voi paljon osallistaa, mutta täysin tasa-arvoiseksi tilannetta on hankala saada, puhumattakaan siitä että jos mies joutuisi kantamaan vastuuta sekä pienestä lapsesta että masentuneesta vaimosta jonkun vuoden. Kuitenkin hitaasti parantuvista sairauksista puhutaan. Siihen tarvitaan jo todella poikkeuksellinen mies.
Päävastuun ottamiseen lapsesta ja masentuneesta vaimosta vaaditaan todella poikkeuksellinen mies. Masentuneesta miehestä ja pienestä lapsesta huolehtiva nainen taas on vain ihan normaali, joskin raskas tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisaasti pohdit. Lapsi vaatii jaksamista PALJON, eikä koskaan voi tietää, onko lapsi esim. terve tai temperamentiltaan ns. helppo. Toiseksi, lapsi on varsinkin ensimmäisinä ikävuosina lähes aina enemmän naisen vastuulla. Nainen imettää, valvoo jne. Toki miestä voi paljon osallistaa, mutta täysin tasa-arvoiseksi tilannetta on hankala saada, puhumattakaan siitä että jos mies joutuisi kantamaan vastuuta sekä pienestä lapsesta että masentuneesta vaimosta jonkun vuoden. Kuitenkin hitaasti parantuvista sairauksista puhutaan. Siihen tarvitaan jo todella poikkeuksellinen mies.
Päävastuun ottamiseen lapsesta ja masentuneesta vaimosta vaaditaan todella poikkeuksellinen mies. Masentuneesta miehestä ja pienestä lapsesta huolehtiva nainen taas on vain ihan normaali, joskin raskas tilanne.
Tuota on tutkittukin, että miehet usein vain jättää sairaan puolison.
Toisin päin se on harvinaista.
Kannattaa ottaa tuo huomioon, että se mies harvoin jää tilanteeseen, jossa vaimo sairastuu, varsinkaan ap miehen kaltainen mies, joka elelee ns. kodak momenteissa lapsen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Miehen on helppo haluta lasta ja ”ihmetellä” miksei ap muka selviydy äitiydestä. Mies selvästi sjattelee että lapsi on äidin päävastuulla ja mues sit vaan auttelee. Jos ap uupuisi niin mies ei taatusti ottaisi päävastuuta lapsesta. Se olisi miehelle liian raskasta, ja mies lähtisi litomaan. Silloin vain uupunut ap ja vauva enää kuviossa. Miestä jos ei ole niin pakko jaksaa itse.
En suosittele lastenhankintas jos ei ole 110% voimissaan. Aina pitäävolla voimia siihenkin skenaarioon että mies ei jaksakaan ja homma pitää hoitaa yksin.
Tätä minäkin ajattelin. Ja Ap, kuullostat hyvin fiksulta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tulevani jätetyksi jos en suostu lapseen.
Ehkä huonoin syy ikinä hankkia lapsi.
Sä tulet jätetyksi sen lapsen kanssa 99% varmasti, koska sun miehellä ei ole realismia mukana sen haaveissa, sitten se järkyttyy lapsen tultua ja jättää sut yksin sen kanssa, koska miehet voi vaan kävellä ulos, kun ne ei jaksa enää, sä et voi.
Miksi mies voi, mutta nainen ei? Molempien lapsihan se on. Jos nainen jättää vaan lapsen isälleen.
Miksi aina naisen on oltava se, joka varautuu hoitamaan kaiken tarvittaessa yksin ja ottaa lopullisen vastuun ja uhraa ja venyy? Mua uuvuttaa jo ajatuskin moisista paineista vaikka oon ihan terve. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
En tiedä, mutta noinhan se aina melkein menee.
Naiset hoitaa sitten yksin ne lapset, muuten ne olisi täysin heitteillä jossain laitoksissa.
Kamalaa ja epäoikeudenmukaista, itse en suostuisi ikinä hankkimaan lasta, lasten hankkiminen on naisille ihan liian raskasta alkaen jo fyysisistä vammoista.
Jos lapset ilman sitä naista jäävät täysin heitteille johonkin laitokseen, niin en sanoisi, että isällä on silloin kaikki kunnossa.
Ehkä elän kuplassa, mutta omassa lähipiirissäni on useampikin yh-isä, jotka ovat ottaneet päävastuun lapsistaan vaikka eron sattuessa. Toisaalta myös perheitä, joissa isä on ihan yhtälailla vastuussa lapsista ja heidän asioistaan, ei vain äidin apukäsi ja lasten leikittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään tulevani jätetyksi jos en suostu lapseen.
Ehkä huonoin syy ikinä hankkia lapsi.
Sä tulet jätetyksi sen lapsen kanssa 99% varmasti, koska sun miehellä ei ole realismia mukana sen haaveissa, sitten se järkyttyy lapsen tultua ja jättää sut yksin sen kanssa, koska miehet voi vaan kävellä ulos, kun ne ei jaksa enää, sä et voi.
Miksi mies voi, mutta nainen ei? Molempien lapsihan se on. Jos nainen jättää vaan lapsen isälleen.
Miksi aina naisen on oltava se, joka varautuu hoitamaan kaiken tarvittaessa yksin ja ottaa lopullisen vastuun ja uhraa ja venyy? Mua uuvuttaa jo ajatuskin moisista paineista vaikka oon ihan terve. Ei ihme, että syntyvyys laskee.
En tiedä, mutta noinhan se aina melkein menee.
Naiset hoitaa sitten yksin ne lapset, muuten ne olisi täysin heitteillä jossain laitoksissa.
Kamalaa ja epäoikeudenmukaista, itse en suostuisi ikinä hankkimaan lasta, lasten hankkiminen on naisille ihan liian raskasta alkaen jo fyysisistä vammoista.
Jos lapset ilman sitä naista jäävät täysin heitteille johonkin laitokseen, niin en sanoisi, että isällä on silloin kaikki kunnossa.
Ehkä elän kuplassa, mutta omassa lähipiirissäni on useampikin yh-isä, jotka ovat ottaneet päävastuun lapsistaan vaikka eron sattuessa. Toisaalta myös perheitä, joissa isä on ihan yhtälailla vastuussa lapsista ja heidän asioistaan, ei vain äidin apukäsi ja lasten leikittäjä.
Itsellänikin on isä, joka on aina hoitanut meitä lapsia tasapuolisesti jne.
Mutta nuo on yksittäistapauksia.
Voit katsoa tilastoista, kuinka moni isä ottaa lapset eron jälkeen, hoitaa niitä tai edes näkee niitä, ei kovin moni, ja siinä ei ole sun tai mun kokemilla yksittäistapauksilla mitään merkitystä.
Yleisesti ottaen miehet vain lähtevät, jos niillä huvittaa ja se on yhteiskunnalle ok.
Eihän se reilua ole että nainen joutuu kantamaan päävastuun lapsesta, ja jos yksinhuoltajuus tulee, se napsahtaa todennäköisemmin naiselle.
Niin se kuitenkin usein menee.
Joten kun lastenhankinnasta puhutaan, niin nimenomaan naisen pitää olla 110% päätöksen takana, omaan jaksamiseen täytyy olla luja luottamus ja nykyään naisen pitää myös jollain tasolla olla varautunut siihen että hänestä voi tulla yksinhuoltaja vaikka parisuhde olisi ennen lasta ollut miten hyvä.
Miehen on helpompi haluta koska miehen osa lapsiperheessä on kuitenkin helpompi, lapsi vaikuttaa miehen elämään vähemmän (yhtään vaikutusta vähättelemättä) ja halutessaan miehen on helpompi perääntyä koko perheestä ja todeta että sori ei tää nyt olekaan mun juttu. Yleensä äiti on se jonka on vaan pakko jaksaa vaikka jaksamista ei olisikaan. Lapsen osaksi tässä kuviossa tulee kärsiminen ja hylätyksi tulemisen tunteet.
Tämä ei ole yhtään reilua, mutta nämä on ne realiteetit. Moni kieltää ne viimeiseen asti, ap sen sijaan on niitä aivan liian harvinaisia vastuullisia ihmisiä jotka miettii etukäteen kriittisesti omaa jaksamistaan ja motiivejaan. Se mikä minuun sattui ap:n viestissä on, että hänkin ajattelee että nämä järkevät pohdinnat ja halu elää todellisten voimavarojensa mukaan, olisi jonkinlaista itsekkyyttä. Ei todellakaan ole, vaan sen tason vastuullisuutta jota ei löydy läheskään kaikilta raskaaksi hankkiutuneilta.
Onko mies tietoinen, että jos hankitte lapsen, hän saattaa joutua jossain vaiheessa huolehtimaan kaikesta ihan yksin. Hänen pitää tietää, milloin lapsi tarvitsee ruokaa, ja millaista ruokaa, ja huolehtia sen hankkimisesta. Milloin pitää vaihtaa vaippaa, milloin pestä, milloin laittaa nukkumaan. Hänen pitää tietää, milloin lapsi on kipeä, ja pitääkö silloin lähteä lääkäriin vai pärjätäänkö kotona. Ynnä muuta ynnä muuta. Siihen lisäksi kaikki normaalit kotityöt. Ja tähän hän joutuu ihan yksin, jos sinä jostain syystä joudut "pois pelistä" vaikka lyhyeksikin ajaksi.
Eli avaa hänelle hiukan reaaliteetteja.
Hyviä mietit. Tilanteenne ei ole helppo koska haluatte eri asioita. Kannattaa puhua näistä asioista yhdessä mahdollisimman kiihkottomasti. Voit sanoa että juuri tällä hetkellä et pysty hankkimaan lasta vointisi takia, joten jos hänellä asia on ehdottoman ajankohtainen, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero. Jos hän taas haluaa olla kanssasi, pitää hänen hyväksyä se että vointisi kohentuminen voi kestää aikaa ja pahimmassa tapauksessa ette saa yhdessä lasta.
Lapset ovat niin iso asia että näistä asioista pitää olla avoin suhteessa. Ehkei puolisosi ymmärrä realistisesti vointiasi tai tilannettasi mutta ei hänen tarvitsekaan kunhan hän vain hyväksyy kantasi asiaan. Tämän jälkeen hän voi miettiä mikä olisi hänen mielestään paras ratkaisu.