te, joiden pienet lapset liikkuvat pyörällä, eivät rattailla

Vaunut on vauvalla ja jo 2,5 v liikkui pyörällä. Tällöin tietysti kävelin itse työntäen vaunuja. Isompi lapsi pyöräili ja ei sen ikäinen nyt älyttömän kovaa pyöräile ja lisäski olemme opetelleet, että kun huudan, että pysähdy, niin hän pysähtyy.

Meilläpäin on hyvät pyörätiet.



Nyt meillä ei ole enää vauvaa ja nuorin on 3v. Hän pyöräilee sujuvasti. Usein kävelen itse ja lapset pyöräilevät huutomatkan etäisyydellä, osaavat pysähtyä aina ennen suojatietä esim. Mutkan taakse ei saa hävitä jne. Ja he pysähtyvät, kun huudan.

Joskus myös itse pyöräilen, mutta en vielä hirveän milellään, koska pienin jää apupyöristään helposti esim. katukivetyksiin kiinni ja on helpompi auttaa, kun ei ole omaa pyörää tiellä.



Me pyöräilemme keksustaankin. Meiltä sinne on ehkä 3,5 km ja sitten takaisin.

vain silloin kun ollaan jossain lähistöllä, julkisilla ei liikuta.

ja aikuiset viuhtovat sata kilometriä tunnissa ohi molemmin puolin ja teinit kurvailevat skoottreilla ohi. Ja kun huutaa, lapsihan kääntyy sitten välittömästi takaa kaahaavan aikuise pyöräilijän eteen. ap

Meillä täällä "maaseudulla" voi ihan rauhassa liikkua pyörillä, tosin meillä tytöt eivät ole pyöräilystä koskaan innostuneet, mutta onnistuisi kyllä hyvin.

ei pyöräteillä varsinaisia ruuhkia ole!

Ja jos mopon pärinää kuuluu nuorin hyppää pyörältä pois ja seisoo tien sivussa. Pelkää vähän niitä.



Keskustassa lapset ovat sitten ihan minun vieressäni. Nuorin tarunta etäisyydellä. -2-

pyöräteillä pystyi ihan rauhassa lasten kanssa pyöräilemään. Pysähtyivät aina sekä huudettaessa että risteykseen. Tietä eivät saaneet ylittää ilman että aikuinen antoi luvan "nyt saa mennä", ja mun lapset olivat tottelevaista sorttia eivätkä koskaan menneet sen tien yli ilman lupaa.

Meidän 2v7kk poika ei suostu kuin istahtamaan pyörän päälle - ei siis todellakaan vielä pyöräile itse. Että melko pienten lasten kanssa onnistutte liikkumaan pyörillä!

Ovat tottelevaista sorttia ja jos ollaan autolla liikenteessä niin jaksavat kävellä siinä missä aikuinenkin (ovat tottuneet myös kävelemään).

ei kertakaikkiaan innostu pyöräilystä :( Yritetty kyllä on, mutta hyvä jos sata metriä pyöräilee yhdellä kertaa..

Me asutaan helsingissä, ei toki keskustassa. Lapsen ollessa noin 2½ vuotias alettiin kulkemaan pyörällä. Lapsi pyöräili ja minä kävelin. Ei ton ikäinen polje niin kovaa ettei aikuinen perässä pysy. Lapsi opetettiin pysähtymään tien reunaan ja käskystä.

Minä kannoin kauppaostokset repussa jos kaupassa käytiin, kauppakeskuksiin mentiin bussilla ei pyörällä.



Talvella tietenkään ei sitten menty fillarilla vaan pulkalla.

Meidän lapset ovat nyt 7,5v ja 3,5v eikä rattaita olla käytetty aikoihin.



Me asumme isossa eurooppalaisessa suurkaupungissa, jossa lapset saavat pyöräillä jalkakäytävällä alle 20'' pyörällä. Isommalla on just sen kokoinen fillari ja pienemmällä vasta 12''. Pieni pyörä on meille strateginen valinta sillä se on helpompi hallita vaikeissa paikoissa.



Jos itse lähden pyörällä, pienempi kulkee tarakalla. Tässä liikenteessä ei voi ajatellakaan että apupyörällinen fillaroisi itsekseen.

Meidän 4,5 v osaa ajaa, mutta en ole uskaltanut tielle lähteä sen kanssa niin että pyöräilisi. En voi täysin luottaa että ei lähtisikin ajamaan hurjaa vauhtia, niin en vaan uskalla.

Vantaalla Myyrmäessä, ja täällä on onneksi niin hyvin kaikki kevyen liikenteen väylät, ettei autoteitä tarvitse juurikaan ylitellä kun kulkee lasten kanssa.



Meillä on pieni vauva rattaissa ja 2,5-vuotias ja 5-vuotias pyöräilevät. meillä myös lapset kyllä tottelevat puhetta, eivätkä lähde kaahailemaan päättömästi. Eivät mene omine lupineen autotielle, ja varsinkin sen pienemmän lähellä pyrin itse jatkuvasti kävelemään, ainakin jos on autotie lähellä.

Kyllä meillä on lapset opetettu liikkumaan nätisti liikenteessä eikä juoksemaan tai pyöräilemään kuin päättömät kanat ympäriinsä. Reilu 3 vuotias pyöräilee ihan rauhallisesti vieressä tai edessä kun lykin pienempää rattaissa.

että hiukan jännittää aina kun näkee pieniä pyöräilijöitä, jotka helposti kääntyvät juuri takaa tulevan pyöräilijän eteen.

liikkumaan liikenteessä, joten osaavat liikkua pyörällä, ettei perässä tarvitse juosta. Nyt 2v5kk vanhakin on ruvennut kulkemaan pyörällä kauppareissut 2km suuntaansa. itse työnnän vaunuissa kaksosia, joten rattaista oli jokatapauksessa luovuttava. Koskaan ei ole mitään meinannutkaan sattua, tuo reilu 2vee polkee vieressä, 3v5kk vanha hieman edellä, ja isommat edellä tai perässä. JA hyvin menee.

Tampere ei ole kovin suuri kaupunki, asutaan keskustan ulkopuolella ja ihan hyvät pyörätiet löytyy.



Meillä tenavat on oppinu pari vuotiaina polkeen.

Pahin tilanne oli jonkun aikaa sitten kun tuli alamäki eikä pienin; tänä kesänä pyöräileen oppinu 2- vuotiaamme ei osannut jarruttaa ja siinä raskaana ollessa sain lapsen juostua kiinni.. ;)



Itse otan toiset huomioon liikenteessä, oletan että normaalijärkinen aikuinen rajottaa liikkumistaan lapsia nähdessään sen verran että varoo kohdalla, soittaa kelloa jne. ja katsoo miten toiset väistyy.



Minusta on kummallista jos liikkumiseen vaikuttaa niin suuri pelko tapaturmasta ettei voi liikkua!



2-3- vuotiaat on toki riski pyörällä, mutta siinähän sitä oppii kun kulkee vieressä ja pikkuhiljaa opettaa! Uudestaan riski on kun lapsi oppii ajamaan ja alkaa tekeen temppuja, ei kai sillonkaan pyöräilyä lopeteta?



Nyt meidän 2- vuotias osaa jarrutellakin, parin päivän teho-opetus ja joka lenkillä kertaaminen vaikka osaakin.



Lapset ei meillä polje niin kovaa ettei niitä saa kiinni jos ei sattuisi kuulemaan, itse taas arvioin toisten liikkumista ja olen itse valppaana kun muita tulee lähelle.



Reppuun mahtuu tavaraa jos kaupassa piipahdetaan pyörillä, mutta jos vaaratilanne tulee niin kyllä kauppakassit lentää ojaan -oli lapsi isompi tai vanhempi!