Vierailija

Häpeän kaikkea: elämäntilannettani, ulkonäköäni, menneisyyttäni, nykyisyyttäni, lapsuuden asioita, teini-iän asioita, sanomisiani, tekemisiäni. Pelkään ihmisten kohtaamista ja puhelimessa puhumista. Pientenkin asioiden hoitaminen tuntuu vaikealta - jännitän hirveästi esimerkiksi isännöitsijälle soittamista. Pelkään nolatuksi tulemista, ja päässäni pyörivät erilaiset katastrofiskenaariot.

Tässä ei ole enää mitään järkeä. Onko muilla samaa?

  • ylös 51
  • alas 1

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Olet siis aivan normaali suomalainen. Suomalaiset on kasvatettu häpeään, se kuuluu meille.

  • ylös 35
  • alas 5
Vierailija

Ihan sama. Ei kellään ole aikaa ajatella sun menneisyyttä tai elämäntilannetta kun niillä on omassa elämässäänkin tarpeeksi kärsimystä. Ei tässä muillakaan mene hyvin, joten et ole yksin.

  • ylös 34
  • alas 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vähän tuota samaa ollut, vanhemmiten jotenkin helppottunut,

en enää jännitä joka tilannetta, myös menneisyys on asia jota

en suuremmin halua ajatella, vaikken mitään pahoja tehnytkään,

mutta nolottaa monet tilanteet näin jälkikäteen ajateltuna.

Monet asiat on tuttua mitä tuossa yllä kirjoittelit.

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Mulla samaa.. Joka ikinen ilta nukahtaminen on tuskaa kun päässä pyörii kuvailemasi asiat ..

  • ylös 22
  • alas 1
Vierailija

Olet hullu. En tarkoita haukkua sinua, totean vaan tosiasian. Tarvitset apua tuohon, ja ei, et ole normaali. Hae sitä apua niin maailma kirkastuu ja elämä muuttuu kivemmaksi.

t. toinen hullu

  • ylös 12
  • alas 8
Vierailija

Sinua taitaa vaivata masennus ja/tai ahdistus, jos nuo kuvailemasi oireet ja ajatukset haittaavat usein jokapäiväistä elämääsi. Kannatraisi piipahtaa puhumassa lääkärille, mieluiten jollekin hyvälle psykiatrille. Tosin sellaista voi olla heti vaikea löytää, jos et tiedä ketään entuudestaan.

Puhun syvällä kokemuksella. Löysin itse samoihin vaivoihin erittäin hyvän, tehokkaan, ystävällisen ja inhimillisen psykiatrin, ja nyt voin melko hyvin.

  • ylös 17
  • alas 6
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet siis aivan normaali suomalainen. Suomalaiset on kasvatettu häpeään, se kuuluu meille.

Tiedän. Mutta miksi noin on? Miksi suomalaiset kasvatetaan häpeään, ja millaiset asiat kasvatuksessa aiheuttavat häpeää? Miten tämä kierre lopetetaan?

- ap

  • ylös 16
  • alas 2
Vierailija

Itse en kyennyt käsittelemään elämäntilanteestani johtuvaa häpeää, enkä myöskään jaksanut valehdella ihmisille päivittäin.

Päätin siis syrjäytyä.

Nyt en käy missään, en tapaa ketään, en harrasta kuin yksinäisiä juttuja, en pidä keneenkään yhteyttä, enkä oikeastaan ole edes olemassa.

Paljon helpompaa.

Toki joskus itken itseni uneen, mutta sehän on melko normaalia?

  • ylös 29
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse en kyennyt käsittelemään elämäntilanteestani johtuvaa häpeää, enkä myöskään jaksanut valehdella ihmisille päivittäin.

Päätin siis syrjäytyä.

Nyt en käy missään, en tapaa ketään, en harrasta kuin yksinäisiä juttuja, en pidä keneenkään yhteyttä, enkä oikeastaan ole edes olemassa.

Paljon helpompaa.

Toki joskus itken itseni uneen, mutta sehän on melko normaalia?

Olen osittain samassa tilanteessa kuin sinä ja eristäydyn usein. Toisaalta kuitenkin silloin tällöin yllätyn ihmisten ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta... Sain äsken hoidettua erään mieltäni painaneen asian ystävällisten ihmisten avustuksella. Ehkä tästä saan uutta energiaa muihinkin asioihin. 

Onko sinulla yhtään ystävää? Toivotan sinulle hyvää viikonloppua. 

- ap

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyennyt käsittelemään elämäntilanteestani johtuvaa häpeää, enkä myöskään jaksanut valehdella ihmisille päivittäin.

Päätin siis syrjäytyä.

Nyt en käy missään, en tapaa ketään, en harrasta kuin yksinäisiä juttuja, en pidä keneenkään yhteyttä, enkä oikeastaan ole edes olemassa.

Paljon helpompaa.

Toki joskus itken itseni uneen, mutta sehän on melko normaalia?

Olen osittain samassa tilanteessa kuin sinä ja eristäydyn usein. Toisaalta kuitenkin silloin tällöin yllätyn ihmisten ystävällisyydestä ja hyväntahtoisuudesta... Sain äsken hoidettua erään mieltäni painaneen asian ystävällisten ihmisten avustuksella. Ehkä tästä saan uutta energiaa muihinkin asioihin. 

Onko sinulla yhtään ystävää? Toivotan sinulle hyvää viikonloppua. 

- ap


Sanoisin että mulla on tuttuja. Tuttuja jotka iän myötä ovat perustaneet perheitä ja siirtyneet omiin piireihinsä. Näemme joskus, mutta vain heidän ehdoillaan. Toisaalta haluaisin enemmän sosiaalisuutta elämään, mutta toisaalta myös tiedän, että se johtaisi vain valehteluun ja häpeän peittelyyn.

Hyvää viikendiä sinnekin!

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Ei ne muut sen parempia ole. Jokainen mokaa. Anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi virheinesi päivineen.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Hieman suhteellisuudentajua. Sadan vuoden päästä kukaan ei muista häpeäänne, eikä se ole lähelläkään ikuisuutta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hieman suhteellisuudentajua. Sadan vuoden päästä kukaan ei muista häpeäänne, eikä se ole lähelläkään ikuisuutta.

Valitettavasti häpeä ei muodostu tyhjiössä, eikä se ole vain subjektiivinen kokemus. Häpeä muodostuu myös ympäröivän maailman ja ihmisten käytöksestä. Häpeä on yllättävän usein myös rationaalinen järkeily elämisen historiasta ja kokemuksista.

  • ylös 14
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olet siis aivan normaali suomalainen. Suomalaiset on kasvatettu häpeään, se kuuluu meille.

Paitsi jos olet Cheek

Visautta

[

Tätä asiaahan on käsitelty jo Vanhassa Testamentissa. Kun Juhmala ajoi ihmiset pois Sodomosta ja Gomorrosta, jotka olivat oikeita synnin pesiä ja joissa paikoissa oli harjoitettu kaikkea pahetta, jota ei myöhemmin parane muistella, hän kehotti: juoskaa pois , älkääkä katsoko taaksenne. Lootin vaimokin kuuli tuon kehotuksen ja kiellon. Hän kuuli juostessaan takansa tulen rätinää ym . ja aisti kuumuuden, eikä malttanut olla vilkaisematta taakseen. Siitä paikasta Jumala muutti hänet suolapatsaaksi ilman elonmerkkiäkään. Eikö tämä ole merkki meille muillekin. Eläkää eteenpäin elämäännä, älkääkä katsoko taaksenne. Se estää teitä elämästä.

Vierailija

Kuulostaa yleistyneeltä ahdistuneisuushäiriöltä. Mene lääkäriin, vaiva on hoidettavissa eikä edes kovin vaikeaa. Syöt Ketipinoria ja opettelet olemaan vellomatta huonoissa fiiliksissä.
Been there, seen that.

Vierailija

Tiedän tunteen. Ite oon vähän sosiaalisesti urpo et joskus puhun ennen ku ajattelen ja sit saa myöhemmin hävetä sanomisia. Joskus kaukaisetkin nolot asiat tulee ajatuksiin ja sit niitäkin kans hävetä:D Etenkin ku tulee joku kiinnostava mies niin tietää miten käy ku puhun...

Vierailija

Kyllähän Suomessa häpeää vaalitaan oikein kunnolla.
Suomalaisen kuuluu hävetä silloinkin kun joku toinen "mokaa", vaikka ei edes mokaisi. Silloinkin pitää hävetä jos on eri mieltä kuin joku toinen.
"ymmärtääköhän se edes hävetä" on hyvin tyypillinen lausahdus, jos joku pukeutuu "väärin" tai vaikka pitää "vääränlaisesta" ruoasta.

Varmaan moni on kasvatettu ohjeella, että "pitää miettiä mitä muut ajattelevat". Ainakin minulle sitä haettiin paljon, vaikka olin jo valmiiksi hajuton,mauton ja näkymätön, arka ja pelokas lapsi.

Vierailija

Minulla on sama. Häpeän suurinpiirtein jokaista asiaa minkä teen, mitä mulle tapahtuu, mitä joku minulle sanoo. Itsetunto on kyllä nollissa mutta häpeän tunne tulee todella kivuliaasti. Se oikeasti sattuu ja kiljun/mölisen kotonani kun flashbackkeja tulee, jotta en ajattelisi niitä.

Esimerkki: kävin erikoisliikkeessä jonka aiheesta en paljoa tiedä. Toin mallin mukanani ja sanoin tälläisen tarvisin. Tiskillä useampi myyjä, asennevammaisen oloisia (ei aspahenkisiä) ja hyvin vähäsanaisesti sain sen hemmetin tavaran itselleni. Myyjät vaikutti närkästyneeltä kun tulin ostoksille. (tarinaa muuteltu lieventävään suuntaan tunnistusten välttämiseksi) Tunsin hirveää häpeää kun en tiennyt tavarasta lisätietoja joita minulta kysyttiin. Jouduin vain sanomaan en tiedä.

Oletin että myyjät katsovat automaattisesti mallista,  kuten monessa muussa liikkeessä katsotaan, jolloin ei tarvisi kysymyksiä esitellä. Yritin jälkikäteen ajatella että urpo myyjä, ei mun vika todellakaan, heidän työtään. Ei paljoa auttanut, tilanne kaupassa oli jotenkin niin nolo. Sirkat vaan sirkutti.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla