Kummiperheen kohtalo huolettaa.

Aktiivimalli paljasti karun totuuden työttömistä. Mutta veronmaksajalla on pelko työpaikasta kun on kolme muksua ja taapero. Kommarityylinen elämäntapa istuu syvällä Suomessa, asenne on että ei saakeli saa nyt tuo naapuri kyllä menestyä- ei haittaa kun menee surkeasti kunhan kaikilla menee yhtä surkeasti ja jossain kaukana on joku suuri päällikkö jota voi syyttää. Milloin on suomalainen tyytyväinen? Kun asutaan yhdessä suuressa jurtassa ja purnataan puurosta ja polttopuusta, ois oikein kyllä tälle kansalle oppia yhteisöllisyyttä.

Vaimoni ja minä käydään töissä. Meillä kolme lasta. Lisäksi meillä on elätettävänä toinenkin perhe, tai joku yksittäin ihminen- hän tarvitsee ravintoa ja lämpöä, ehkäpä hän polttaa tupakkaa- saattaapa ottaa naukunkin. Jos laskee veronmaksaja/ työtön suhteella niin meillä onkin viisi lasta ruodittavana ja yksi aikuinen.

Olisi mukava tuntea nuo ihmiset. Ehkä voitaisiin siirtyä arvontamalliin jossa veronmaksajalle arvottaisiin aktiivityötön, parhaassa tapauksessa perheet ystävystyisivät. Vähintään joulukortit vaihdettaisiin tai ainakin aktiivityötön muistaisi kummiperhettään kortilla.

Onneksi vaimolleni ja minulla oli onni ja ilmeinen etuoikeus. Peruskoulun jälkeen kouluttauduimme ja hankimme ammatit, sitten oli asunnon ja lasten aika. Nyt on aika, lasten kasvaessa, harkita uutta asuntoa- rakastetaan kyllä kutuluokkoamme.

Meidän kummitytön perhe saattaa jäädä asunnottomaksi koska harkitaan paikkaa melko kaukaa Suomesta.