Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksan tämän loppukauden?
01.02.2018 |
Käyn 9 luokkaa ja alan olla todella kyllästynyt kaikkiin koululaisiini ja omaan luokkaani.
Olen sellainen hylkiö, yhtäkkiä kaverit alkaneet vältellä ja aina on syrjitty ja puhuttu paskaa selän takana. En vaan jaksa noita tyyppejä enää, onneksi kohta loppuu eikä tarvitse nähdä enää ketään. Jotenkin ahdistaa, kun kaikki välttelevät minua enkä itse tiedä syytä. :/ Tekisi mieli kuolla aina välillä kun ahdistaa niin paljon tämä yksinäisyys, ehkä vielä joskus löydän jonkun joka suhtautuisi minuun normaalisti.
Kommentit (15)
Käyn psykologilla ja eskarista asti olen ollut syrjitty ja yksinäinen. Kaikki tietävät tilanteestani, siksi muutankin toiselle paikkakunnalle ensi vuodeksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jaksat, nyt on jo helmikuu!!!
Ja tosiaan, vaikka tutustuisin uusiin ihmisiin, hekin suhtautuvat minuun jotenkin oudosti.
Tiedän, että minusta liikkuu vaikka mitä juoruja ja olen melko yleinen puheenaihe kai monelle juuri siksi. Ala-asteella oli sellainen whatsapp-ryhmä erikseen minun haukkumista varten. Kuraattori tai kukaan muukaan ei ole ottanut tätä kovin vakavissaan, enkä koe oloani missään turvalliseksi. Olen ehkä jollain tavalla vainoharhainen nykyään ja yritän tietoisesti vältellä muita ihmisiä, koska pelkään heidän kuulleen jotain pahaa puhuttavan minusta ja oletan heidän pitävän minua vastenmielisenä. Voisi jopa sanoa, että minun elämässäni ei eskarin jälkeen ole ollutkaan päivää, jolloin en olisi miettinyt, mitä vikaa minussa on tai miksi edes synnyin.
Koen olevani täysin turha ja oksettava ihminen, josta muut haluavat äkkiä eroon.
Tämä on siis yhtä painajaista, helvettiä. :(
Ap
Niin, yritän kyllä ajatella tuolla tavalla. Kuukaudet tuntuvat uskomattoman pitkiltä jatkuvassa pelossa ja ahdistuksessa. En haluaisi tehdä mitään muuta kuin kuolla, jos minua ei aleta kohdella normaalisti. :(
Ap
Muista että monia on kiusattu koko kouluikä mutta ovat silti menestyneet myöhemmin. Minuakin kiusattiin ja siitä jäi paska fiilis, mutta hyvin selvisin eteenpäin. Onneksi pääset pian pois sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua. Olen tuon saman helvetin läpikäynyt, nyt jo keski-iässä, perheellinen, hyvässä työssä ja ystäviäkin tarpeeksi. Sinussa ei ole vikaa, olet vain joutunut alusta asti jostain syystä silmätikuksi.
En voi oikein muuta kuin lohduttaa että selviät kyllä. Mulla oli silloin kirjat ja elokuvat joiden avulla selvisin. Pääsin pois paikkakunnalta peruskoulun jälkeen ja yllätys yllätys sain heti kaksi hyvää ystävää, jotka ovat tärkeimpiä ihmisiäni edelleen.
Nyt tuntuu varmaan pahalta, mutta parempia aikoja on luvassa, muutama kuukausi ja pääset muihin maisemiin. Suunnittele niitä aikoja, käy koulu kunnolla loppuun ja ravistele nykyisen paikkakunnan tomut jaloistasi. Elämä odottaa.
Yritän ajatella positiivisesti. On kuitenkin hankalaa miettiä sitä syytä, miksi olen syrjitty ja silmätikku aina. Vihaan itseäni ja olen sairastunut jonkinlaiseen bulimiaan, tuota vainoharhaisuutta esiintyy välillä ja ajattelen muiden vakoilevan minua tms. Haluaisin oikeasti olla kuka tahansa muu, tai vaikka kuollut. Jotenkin ihan lohduton olo. Ehkä minua ei vain ole tarkoitettu elämään tänne, jospa synnyin väärään aikaan ja väärään paikkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän ajatella positiivisesti. On kuitenkin hankalaa miettiä sitä syytä, miksi olen syrjitty ja silmätikku aina. Vihaan itseäni ja olen sairastunut jonkinlaiseen bulimiaan, tuota vainoharhaisuutta esiintyy välillä ja ajattelen muiden vakoilevan minua tms. Haluaisin oikeasti olla kuka tahansa muu, tai vaikka kuollut. Jotenkin ihan lohduton olo. Ehkä minua ei vain ole tarkoitettu elämään tänne, jospa synnyin väärään aikaan ja väärään paikkaan.
Ap
Ei niitä syitä kannata miettiä sen syvemmin. Eivät ne kiusaajat ajattele.
Olet paras omana itsenäsi, huomaat sen kyllä sitten myöhemmin. Olisiko sulla joku kenen kanssa nyt jutella puhelimessa ja kertoa ahdistuksesta? Vaikea näin yleisellä palstalla jutella 🙂
Eipä juuri ole juttuseuraa, tuokaan MLL puhelin ei vastaa ikinä. ):
Tiedän, ettei pitäisi miettiä liikaa, mutta on kai luonnollista ihmiselle alkaa etsiä itsestään vikoja, jos on ollut kiusattu jo vuosia ilman mitään järkevää, näkyvää syytä. Olen todella surullinen tästä tilanteesta. Ja myös se mietityttää, että mikä saa _kaikki_ ihmiset kohtelemaan minua niin oudosti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvittele, totta se on. Ja masentavaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut pahasta olosta vanhempiesi kanssa? Älä jää tohon tilanteeseen yksin. Puhu siitä jollekin luotettavalle aikuiselle.