masentunut ja yksinäinen olo

Menethän ajoissa nukkumaan tänään ja nuku hyvin, aamulla ehkä näyttää valoisammalta.

Mulla oli päivällä. Jostain syystä nuo vaivaa pahiten päiväsaikaan. Kun ilta pimenee ja "saa" käpertyä vilttiin ja omiin oloihinsa, helpottaa. Vaikka en siis käy missään, enkä tapaa ketään päivälläkään.

Joo. Jumissa oon kotona. Ei ole vuosikausiin ollut ystäviä. Äitiä ja siskoa ei jaksa, ne pitää kohtelusta päätellen minua tyhmänä, vaikka en ole. Lapset ovat ainoa ilo elämässä.

Olen väsynyt ja makaan viltin alla sohvalla, tv kaverina ja te.

Joo, illalla masentaa ja vähän ahdistaa. Ei ole sisältöä elämässä, enkä tiedä mistä hankkisin.

Haluuisin olla chilli ja tahtoisin että kuuppani alkaisi tässtä jo pikkuhiljaa neuralisoitua.

Vierailija kirjoitti:

Menethän ajoissa nukkumaan tänään ja nuku hyvin, aamulla ehkä näyttää valoisammalta.

Jep täällä olen jo nukkumaan menossa. Vielä pitäisi jotenkin rauhottua. Tiedän että puhelin pitäisi ainakin ensimmäisenä laskea käsistä, mitta kyllä se minulla on kuin tuttipullo. Surffailen hömppäsivuilla ja luen kunnes uuvahdsn Ap

Luepa Paavo Väyrysen blogia iltasaduksi ja saat elämänvoimaa!

Muistakaa äänestää eduskuntavaaleissa Paavo Väyrysen kansalaispuoluetta ellei Paavo kuulu vaalipiiriinne !!

Muutoin Suomi tuhoutuu lopullisesti.

Täällä toimen yksinäinen makaa peiton alla ja telkkari on seurana

Päivällä kävin kävelyllä mutta koko päivänä ei ollut ketään puhekaveria

Kun tulis kesä tämä pimeys ahdistaa

Meitä on muitakin hyvää yötä sinulle

Sama juttu. Muutin viime keväänä uudelle paikkakunnalle ja kaikki vähätkin ja vaivalla hankkimani kaverit jäivät sinne. Perhe asuu myös tosi kaukana, joten tapaamme vain pari kertaa vuodessa. Kevät ja kesä meni nopeasti uutta ihanaa asuntoa sisustellessa, matkustelleessa jne mutta syksyllä mulle iski todella alakuloinen olo ja toimintakykyni mureni hetkessä kokonaan. En saa mentyä töihin, en pysty opiskelemaan, en pysty edes ajattelemaan mistä saisin itselleni kavereita tai miten voisin helpottaa oloani. Yksinkertaisetkin hommat ja kaikki "sosiaalisuus" (=kaupan kassan tervehtiminen) uuvuttavat, vaikka samalla olen aivan ypöyksin. Viime viikot ovat menneet oikeasti vain nettiä selatessa, reippaina päivinä olen käynyt kävelyllä ja jumpannut. Liikunnan olen kyllä huomannut auttavan jonkin verran ainakin hetkellisesti pahimpaan oloon.

Koskaan ei pitäisi päästää itseään putoamaan näin alas ilman turvaverkkoja.

Eipä ollut kovin piristävä kommentti tähän ketjuun, mutta siinä ajatuksia samassa tilanteessa olevalta.

Et ole yksin yksinäisyyden kanssa. Meitä on niin monia samoissa oloissa kärventeleviä. Jaksamista ihan meille kaikille joille masennus ei ole vain sana hetken huonolle ololle vaan joille se on päivittäistä taistelua.