Onko Kadonneen jäljillä ohjelma käsikirjoitettu?

Luulis että niillä on jotain tietoa, kun matkustavat välillä tosi kauas.

Tietenkin on

Varmistetaanko siinä ohjelmassa millään tavalla, että tämä etsittävänä oleva "kadonnut" itsekin haluaa tulla löydetyksi ja tarinan mediaan reposteltavaksi?

Tietenkin on. Miten muuten ne serkut ja velipuolet yms aina sattuvatkin olemaan kylässä just silloin kun kauan sitten kadonnut isä tapaa lapsensa ensimmäistä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmistetaanko siinä ohjelmassa millään tavalla, että tämä etsittävänä oleva "kadonnut" itsekin haluaa tulla löydetyksi ja tarinan mediaan reposteltavaksi?

No tietysti varmistetaan. :)

Esim tuo jakso missä Teemun isää haetiin Englannista ja Pohjois-Irlannista vaikutti siltä, että Suomen kautta kontakti oli jo selvillä, mutta sitä ei haluttu käyttää ennen kuin oli käyty muka parissa paikkaa pyörimässä. Belfastiin kuitenki ajauduttiin ja sieltä isä löyty sitte lähettyviltä.

Eikö ne tarkotuksella anna niissä virastoissa tarvittavia tietoja, joilla kadonnut löytys vai käsketäänkö virkailijatki mukaan samaan juoneen, jotta löytymistä saadaan viivytettyä?

Pakko noista on monesta tarinasta tehä mutkikkaampia löytymisiä kuin onkaan. Ei niissä olis muuten potentiaalia tehdä tv-ohjelmaa. Vaikka sinänsä ärsyttää tuommonen sumuttamienn.

Musta tää Suomen versio on kuitenki kivempi, ku joku Jenkkien versio, jota seurasin pari jaksoa vuosia sitten. Suomen versiossa pyöritään kentällä etsimässä, mutta tuossa jenkkiversiossa kerrottiin vaan tutkintalinjojen etenemisestä, ja lopussa kerrotaan kadonneen löytyneen ja järkätään itkumärsytapaaminen jossain niityllä puun alla.

Täytyyhän sen olla. En usko sekuntiakaan että he lentelevät ympäri maailmaa ja oikeasti alkavat siellä vasta selvitellä ohikulkijoilta ja kaupan kassoilta että moi, oletko nähnyt tätä tyyppiä, hän katosi 20 vuotta sitten ja saattoi asua tällä alueella.

En epäile hetkeäkään etteikö ole mahdollista järjestää näyttelijää esittämään virkailijaa joka hakee koneelta tietoa, ja paljastaa sitten puhelinnumeron ja osoitteen tms. Ensin kuvataan ulkokohtaus oikean viraston edessä, sitten mennään studioon rakennettuun "toimistoon" jossa sitten esitetään se varsinainen jännitysnäytelmä "löydetäänköhän me mitään täältä, onkohan niillä mitään tietoa".

Tuossa viimeisimmässä isä löytyi googlella. Ei olisi tarvittu mitään rekisterivirastoja jne. vaan nimen eri versioiden näpyttelyä yhdistettynä syntymäpaikkakuntaan ja kas, sieltähän se löytyi.

Eiköhän kaikki vanhanpolven suomalaiset tiedä, että Karl ja Carl lausutaan sen verran samalla tavalla, että niiden kirjoitusasu voi mennä sekaisin.

Pakkohan on olla tietoa ja suunnitelmat etukäteen. Ei tv-tuotantoa niin voi tehdä, että ilman aikataulua ja rajattomalla budjetilla lenneltäisiin ees taas. Varmaan kadonnutta etsivä saattaa olla jonkinlaisessa tietopimennossa, jotta reaktiot olisivat aitoja, mutta muut tietävät, missä mennään.

Juu ihanasti vanhanajan tyyliin vaikka nykyaikainen tiedonvälitys toisi helpotuksen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa viimeisimmässä isä löytyi googlella. Ei olisi tarvittu mitään rekisterivirastoja jne. vaan nimen eri versioiden näpyttelyä yhdistettynä syntymäpaikkakuntaan ja kas, sieltähän se löytyi.

Eiköhän kaikki vanhanpolven suomalaiset tiedä, että Karl ja Carl lausutaan sen verran samalla tavalla, että niiden kirjoitusasu voi mennä sekaisin.

Joo eiköhän tuo googlettelu ollu tehty jo Suomessa ja hoksattu se Karlsson jo aikoja ennen ku oltiin jo isän asuinkaupungissa.

Vois käsikirjoittaa sitten Ellenin kadonneen tyylintajun etsimisen. Löytysköhän?

Kyllä nuo alkukantasimmissa paikoissa olevat ja elävät sukulaiset varmaan onkin ollut enemmän kiven takana, mutta tuskin niistäkään moni niin paljon kuin ohjelmasta saa kuvan.

Pöhköt! Tuohan on viihdeohjelma. Niinkuin lähes kaikki muukin "dokumentit". Toki asiaan kuuluu dramatisointia ja lavastuksia, eihän se muuten kiinnostaisi ketään.

Kyllä joissain vanhoissa ohjelmissa ainakin on ollut sellainenkin tunne minulla, että ei aina se löydetty ole kovin iloinen. Tai siis on vaivaaantunut kun mennään hänen elämäänsä! Varsinkin kun ei tiedä onko se alkukertomus totta.

Esimerkiksi nainen kertoo, että on ollut rakkaussuhde ja suunniteltu sitä ja tätä.

Tosiasiassa on ollut lyhyt tutustuminen ilman yhteisen tulevaisuuden suunnittelua.

Kummallekin ollut esimerkiksi lomaromanssi ja sitten jatkettu kumpikin elämäänsä.

Joskus tulee kiusaantunut olo. Tietysti jokaisen tulisi huolehtia ehkäisystä ja jos ei ole varmaa, niin tarkistaa onko tullut vanhemmaksi jollekin lapselle.

Mutta vaikeaahan se on jos ei edes tiedä toisen nimeä.