Minkälaista vessakulttuuria harrastatte miehenne kanssa?

Vessaan mennään kun on siihen tarve, ei vielä koskaan vuosikymmeniä kestäneen liiton aikana hätä iskenyt yhtäaikaa. Emme keskustele oven läpi ,ei ole tullut niin kiireellistä sanottavaa. Pierrään ku pierettää.

Pierrään kilpaa ja paskotaan ovi selällään. Naureskellaan toistemme pieruille ja paskan hajulle.

Oopperaa ja origameja

Ihan reippaasti piereskellään toisen seurasa. Ja paskallaki ähistään ihan häpeilemättä. Sitähän parisuhde on, että voi olla itsensä toisen seurassa.

Vessaan mennään kun on hätä, oven läpi ei huudella. Pieruja ei tarvitse vaimennella jos on vessassa, mutta itse ainakin yritän hoitaa toimituksen mahd. vähin äänin. Mies sen sijaan piereskelee kovaakin vessassa. Vessan ulkopuolella ei piereskellä, paitsi jos vahingossa pieraisee tai esim. unissaan töräyttää. Itse en haluaisi sellaista pierukulttuuria että tosta noin vaan piereskellään toisen kuullen ja haistellaan ja naureskellaan yhdessä niille. Mielestäni tappaa kaiken romantiikan. Pierut kuuluu vessaan, samalla logiikalla kun kuukautisveri kuuluu siteeseen / tampooniin. Ei me sitä veritöhnääkään pällistellä yhdessä.

Kun vaimo syö, vältän vessan käyttöä.

WC:ssä käydään eri aikaan ja ovi kiinni. Molemmat siivoavat jälkensä ja osaavat painaa ilmaraikastimen nappia, kun siihen syytä on. Kirjoittavat kauppalistaan, kun ottavat peilikaapista viimeisen rullan. 

Olemmekohan joten omituisia? Tosi friikkejä?

Vierailija kirjoitti:

WC:ssä käydään eri aikaan ja ovi kiinni. Molemmat siivoavat jälkensä ja osaavat painaa ilmaraikastimen nappia, kun siihen syytä on. Kirjoittavat kauppalistaan, kun ottavat peilikaapista viimeisen rullan. 

Olemmekohan joten omituisia? Tosi friikkejä?

Ette suinkaan friikkejä. Ahdasmielisiä ja estoisia kylläkin.