Kukaan ei aidosti ymmärrä itseinhoani.
Itseinhoni ajaa minut päivittäin suunnittelemaan itsemurhaa. Tästä on puhuttu läheisten ja ammattiauttajien kanssa. Ammsttiauttaja sanoi että "tuo nyt on vaan masentuneen puhetta" ja läheiseni nyökkäävät ja sanovat "joo mustaki tuntuu että näytän välillä ihan hirveältä ku ei ehdi meikata rauhassa" osoittaa selkeästi sen ettei kukaan heistä tunne tai ole tuntenut samaa. Olen masentunut itseinhoni takia eikä toisin päin. Haaveilen tunteja päivästä ja öistä millainen ihminen haluaisin olla. Jos en voi tappaa itseäni lasten takia niin kunhan ovat tarpeeksi vanhoja ja mies on minut jättänyt niin makaan laitoksessa ja elän siellä sitten mielikuvitusmaailmassani rauhassa. Voisinpa vain kuolla pois.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Itseinhoni ajaa minut päivittäin suunnittelemaan itsemurhaa. Tästä on puhuttu läheisten ja ammattiauttajien kanssa. Ammsttiauttaja sanoi että "tuo nyt on vaan masentuneen puhetta" ja läheiseni nyökkäävät ja sanovat "joo mustaki tuntuu että näytän välillä ihan hirveältä ku ei ehdi meikata rauhassa" osoittaa selkeästi sen ettei kukaan heistä tunne tai ole tuntenut samaa. Olen masentunut itseinhoni takia eikä toisin päin. Haaveilen tunteja päivästä ja öistä millainen ihminen haluaisin olla. Jos en voi tappaa itseäni lasten takia niin kunhan ovat tarpeeksi vanhoja ja mies on minut jättänyt niin makaan laitoksessa ja elän siellä sitten mielikuvitusmaailmassani rauhassa. Voisinpa vain kuolla pois.
Lopeta siitä puhuminen ja tee se
Olen masentunut itseinhoni takia, eikä toisin päin. Tässä on varmaan ydin, hyvä, että tiedostat sen itse. Et voisi muuten saada siihen apua.
En käsitä ammattiauttajia, joille ei me tuo lause jakeluun, olet varmaan sanonut sen heille? Että kun ei osata auttaa, niin ei kyetä katsomaan peiliin ja myöntämään sitä, vaan "ta*petaan" potilas vastaanotolle ja syytetään potilasta siitä, ettei "halua parantua". Bullshit!
Haluaisin olla itseeni tyytyväinen. Minussa on sellaisia vikoja joita ei edes leikkauksilla voi korjata. En tule koskaan olemaan sellainen kuin haluaisin joten minun täytyy nyt opetella "tyytymään elämääni näin"
Näytän oksettavalta ja ymmärrän kyllä omaavani vääristyneen minäkuvan mutta olen vienyt kaikki peilit pois. Vain kylpyhuoneessa on että mies voi ajaa partaa ja käyttää peiliä siellä. En voi käydä edes kaupassa ilman järjetöntä ahdistusta siitä että ihmiset katsovat minua inhoten (oikeasti varmaan kukaan ei välitä) olen 25 mutta en ole viimeiseen kolmeen vuoteen käynyt missää muualla kuin lähi ruokakaupassa joskus alan itkemään kassalla mutta ihmiset varmaan luulevat minun olevan väsynyt ja neuvolassa. En tiedä mistä haen apua. Kriisipuhelinkaan ei osannut auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Öö... sulla on mies.
Mies ei yhtään enempää ymmärrä itseinhoani kuin kukaan muukaan. Olen sanonut että saa jonkun paljon paremman ja ymmärrän hyvin kun ymmärtää etten ole sellainen kuin luuli.
Tietääkö kukaan onko pk-seudulla ketään itseinhoon/minäkuvaan perehtynyttä ammsttiauttajaa? Tai kerään joka voisi minua auttaa? Tilanne on jatkunut näin pahana nyt kolmatta vuotta enkä jaksa tätä enää. Itseinhoa olen tuntenut siitä asti kun lapsena aloin hahmottamaan ulkoista olemustani.
Äitini toki auttoi herkässä teini-iässä lohduttamalla että kaikki eivät voi olla missejä ja pimeässä kaikki ovat yhtä kauniita.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan onko pk-seudulla ketään itseinhoon/minäkuvaan perehtynyttä ammsttiauttajaa? Tai kerään joka voisi minua auttaa? Tilanne on jatkunut näin pahana nyt kolmatta vuotta enkä jaksa tätä enää. Itseinhoa olen tuntenut siitä asti kun lapsena aloin hahmottamaan ulkoista olemustani.
Äitini toki auttoi herkässä teini-iässä lohduttamalla että kaikki eivät voi olla missejä ja pimeässä kaikki ovat yhtä kauniita.
Sä tarttisit Rakkautta, kaiken hyväksyvää, ylitsesi vuotavaa Rakkautta, joka ei kuuntele sinua! Vaan rakastaa sinua vaikka miten paljon tahansa vihaisit ja inhoaisit itseäsi, joka murtaisi tuon ilkeän kehän, haarniskan ja epätoivon, jossa sä elät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan onko pk-seudulla ketään itseinhoon/minäkuvaan perehtynyttä ammsttiauttajaa? Tai kerään joka voisi minua auttaa? Tilanne on jatkunut näin pahana nyt kolmatta vuotta enkä jaksa tätä enää. Itseinhoa olen tuntenut siitä asti kun lapsena aloin hahmottamaan ulkoista olemustani.
Äitini toki auttoi herkässä teini-iässä lohduttamalla että kaikki eivät voi olla missejä ja pimeässä kaikki ovat yhtä kauniita.
Sä tarttisit Rakkautta, kaiken hyväksyvää, ylitsesi vuotavaa Rakkautta, joka ei kuuntele sinua! Vaan rakastaa sinua vaikka miten paljon tahansa vihaisit ja inhoaisit itseäsi, joka murtaisi tuon ilkeän kehän, haarniskan ja epätoivon, jossa sä elät.
Mä uskon että mun täytyy vaan itse pakottaa itseni hakemaan apua. En tiedä auttaako mikään rakkaus. Vasta nyt ymmärrän sen kun sanotaan että itseään täytyy rakastaa ensin. Kanssani on varmaan sietämätöntä elää kun olen kuin kynnysmatto jolla on järjetön ruman ihmisen identiteetti..
Ap:lla on mies ja lapset eikä pysty ajattelemaan muuta kuin itseään. Perus av-mamma.
Terveyskeskus > Lähete psykiatriselle poliklinikalle > vähintään 3 kk hoitosuhde siellä > Kelan korvaamaan psykoterapiaan hakemus.
On valtavasti terapeutteja jotka voi auttaa vääristyneen minäkuvan kanssa ja noiden itseinhokelojen, jotka on todellisia ainoastaan sun päässä, ja niitäkin pitää siellä jokin oma asiaan liiaksi erikoistunut paskakomitea. Ja sille komitealle pystyy antamaan kyytiä, been there.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on mies ja lapset eikä pysty ajattelemaan muuta kuin itseään. Perus av-mamma.
Näinpä. Olet varmasti tyytyväinen itseesi kun pystyt noin kevyesti heittämään saman kuin sadat muutkin ihmiset. Onnekas sinä. Hyvää loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskus > Lähete psykiatriselle poliklinikalle > vähintään 3 kk hoitosuhde siellä > Kelan korvaamaan psykoterapiaan hakemus.
On valtavasti terapeutteja jotka voi auttaa vääristyneen minäkuvan kanssa ja noiden itseinhokelojen, jotka on todellisia ainoastaan sun päässä, ja niitäkin pitää siellä jokin oma asiaan liiaksi erikoistunut paskakomitea. Ja sille komitealle pystyy antamaan kyytiä, been there.
Tsemppiä!
Kiitos paljon. Yritän saada soitettua tänään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan onko pk-seudulla ketään itseinhoon/minäkuvaan perehtynyttä ammsttiauttajaa? Tai kerään joka voisi minua auttaa? Tilanne on jatkunut näin pahana nyt kolmatta vuotta enkä jaksa tätä enää. Itseinhoa olen tuntenut siitä asti kun lapsena aloin hahmottamaan ulkoista olemustani.
Äitini toki auttoi herkässä teini-iässä lohduttamalla että kaikki eivät voi olla missejä ja pimeässä kaikki ovat yhtä kauniita.
Sä tarttisit Rakkautta, kaiken hyväksyvää, ylitsesi vuotavaa Rakkautta, joka ei kuuntele sinua! Vaan rakastaa sinua vaikka miten paljon tahansa vihaisit ja inhoaisit itseäsi, joka murtaisi tuon ilkeän kehän, haarniskan ja epätoivon, jossa sä elät.
Mä uskon että mun täytyy vaan itse pakottaa itseni hakemaan apua. En tiedä auttaako mikään rakkaus. Vasta nyt ymmärrän sen kun sanotaan että itseään täytyy rakastaa ensin. Kanssani on varmaan sietämätöntä elää kun olen kuin kynnysmatto jolla on järjetön ruman ihmisen identiteetti..
Teepä se. Soitat vaikka yksityiselle psykiatrille ajan isosta terveystoimijasta, niin pääset eteenpäin ripeämmin. Kelan korvaus psykoterapiaan on kuitenkin sama, hankki sen julkista väylää tai yksityistä pitkin. Ja painotat, millaita osaamista terapeutilla tulee olla etsiessäsi häntä. Tietäisiköhän ne mielenterveyden keskusliitossa mistä voi kysyä itseinhoon erikoistuneita terapeutteja? Vinkkejä, muilla? Tai sitten on olemassa Therapeija psykoterapeuttivälityssäätiö, mutta itse sain sieltä vääränlaisen terapeutin, he eivät osanneet auttaa terapeutin suuntauksen valinnassa lainkaan, otin vain muuten mukavan, ja se ei oikein riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskus > Lähete psykiatriselle poliklinikalle > vähintään 3 kk hoitosuhde siellä > Kelan korvaamaan psykoterapiaan hakemus.
On valtavasti terapeutteja jotka voi auttaa vääristyneen minäkuvan kanssa ja noiden itseinhokelojen, jotka on todellisia ainoastaan sun päässä, ja niitäkin pitää siellä jokin oma asiaan liiaksi erikoistunut paskakomitea. Ja sille komitealle pystyy antamaan kyytiä, been there.
Tsemppiä!
Kiitos paljon. Yritän saada soitettua tänään
Muista, että näissä asioissa pitää olla jämäkkä ja vaatia ja vaikka liioitella (sinun tapauksessasi tuskin edes tarvitsee kun rehellisesti kerrot mitä tuskaa tuo olo on), että saa apua. Mutta sitä saa kyllä, ja terveyskeskuksessa sanoo, että tarvitsee hoitosuhteen psyk. polille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseinhoni ajaa minut päivittäin suunnittelemaan itsemurhaa. Tästä on puhuttu läheisten ja ammattiauttajien kanssa. Ammsttiauttaja sanoi että "tuo nyt on vaan masentuneen puhetta" ja läheiseni nyökkäävät ja sanovat "joo mustaki tuntuu että näytän välillä ihan hirveältä ku ei ehdi meikata rauhassa" osoittaa selkeästi sen ettei kukaan heistä tunne tai ole tuntenut samaa. Olen masentunut itseinhoni takia eikä toisin päin. Haaveilen tunteja päivästä ja öistä millainen ihminen haluaisin olla. Jos en voi tappaa itseäni lasten takia niin kunhan ovat tarpeeksi vanhoja ja mies on minut jättänyt niin makaan laitoksessa ja elän siellä sitten mielikuvitusmaailmassani rauhassa. Voisinpa vain kuolla pois.
Lopeta siitä puhuminen ja tee se
Älä koskaan anna periksi kuolemantoiveillesi se kostautuu. Itse vaan jotenkin katkesin pelkistä sanoista, kun sanoin nyt riittää.Keho naksahti kivun alla. Pidä kiinni asioista joista elät, oli ne paskaa tai ei, jos et aiheuta niillä pahaa kenellekkään. Aika vaikee tilanne. Olet aika luja, kun jaksat.
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut itseinhoni takia, eikä toisin päin. Tässä on varmaan ydin, hyvä, että tiedostat sen itse. Et voisi muuten saada siihen apua.
En käsitä ammattiauttajia, joille ei me tuo lause jakeluun, olet varmaan sanonut sen heille? Että kun ei osata auttaa, niin ei kyetä katsomaan peiliin ja myöntämään sitä, vaan "ta*petaan" potilas vastaanotolle ja syytetään potilasta siitä, ettei "halua parantua". Bullshit!
Kyllä vituttaa, kun sanan ymmärrys paikalle tulee joka tuutis joku helvetin muotisana tiedostaminen.
Loppuviesti onkin puhdasta asiaa potilaan syyllistämisestä ja usein myös sen myöntämisestä, että hoidot mahdollisesti pahensivat asiaa. Lauermalaisuus onkin oma lukunsa.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla itseeni tyytyväinen. Minussa on sellaisia vikoja joita ei edes leikkauksilla voi korjata. En tule koskaan olemaan sellainen kuin haluaisin joten minun täytyy nyt opetella "tyytymään elämääni näin"
Näytän oksettavalta ja ymmärrän kyllä omaavani vääristyneen minäkuvan mutta olen vienyt kaikki peilit pois. Vain kylpyhuoneessa on että mies voi ajaa partaa ja käyttää peiliä siellä. En voi käydä edes kaupassa ilman järjetöntä ahdistusta siitä että ihmiset katsovat minua inhoten (oikeasti varmaan kukaan ei välitä) olen 25 mutta en ole viimeiseen kolmeen vuoteen käynyt missää muualla kuin lähi ruokakaupassa joskus alan itkemään kassalla mutta ihmiset varmaan luulevat minun olevan väsynyt ja neuvolassa. En tiedä mistä haen apua. Kriisipuhelinkaan ei osannut auttaa.
Ei tuo ole itseinhoa vaan pakkoneuroosi, jossa inho kohdistuu omaan ulkonäköön. Etsi terapeutti, joka hallitsee OCD:n. Jos niitä Suomessa on.
Inhoatko itseäsi myös ihmisenä, luonnetta myöten? Mitä ajattelet muista ihmisistä? Läheisistäsi?
Siinä taidat olla harvinaisen oikeassa, että masennus on toissijainen vaiva.
Ammattiauttaja? Psykoterapeutti? Vähempään en nojaisi ainakaan, ja heitäkin on moneen junaan. Kuulostaa pahalta, kyllä sua pitäisi jonkun saada autettua, sun näkövinkkelistä, eik omistaan.