Onko teidän äidit kertoneet teille syntymästänne?

Äitini ei suoraan ole kertonut paljon mitään, mutta hän kirjoitti odotusajastaan eräänlaista päiväkirjaa minulle, jonka minä en kovin kauan aikaa sitten ensimmäistä kertaa luin (ja kirjoitin puhtaaksi sähköiseen muotoon).

Tällainen merkintä löytyi syntymäpäiväni kohdalta.

"Yöllä rupesi supistelemaan 2:n aikaan. Minä halusin pois vatsasta. Minä synnyin klo 5.44. Isi kerkesi olla synnytyksessä mukana n. 15 minuuttia. Kylläpäs minua ihailtiin.

Minut laitettiin äidin vatsan päälle heti, kun minä synnyin. Sitten minut vietiin toiseen huoneeseen, jossa ne punnitsivat ja mittasivat minut ja antoivat jonkin inhottavan piikin. Isi oli äidin luona koko sen ajan. Sitten ne veivät minut äidin ja isin luokse, minun omassa pienessä sängyssä. Hoitaja laittoi minut äidin viereen syömään, mutta en minä syönyt, nukuin vain, kun oli niin rankkaa tuo syntyminen. Isi lähti kertomaan ilouutista sukulaisille. 7:45 hoitaja vei meidät osastolle. Minä jouduin lastenhuoneeseen ja äiti vietiin kuuden hengen huoneeseen. Siellä kolmella oli tyttö ja kolmella poika. 12:lta minut vietiin syömään äidin luokse. Äiti ei oikein vieläkään uskonut sitä todeksi, että sillä on tällainen pieni pojan tössykkä. Isi tuli illalla meitä katsomaan ja on niin onnellinen, kun sillä on oma poika. Minua näytettiin isille lastenhuoneen ikkunan läpi."

Ennen tuon päiväkirjan lukemista, ainoa tietoni syntymästäni oli, että kätilö oli alunperin julistanut minut tytöksi, kunnes olin kusaissut äitini päälle, jolloin kätilö oli huomannut virheensä.

Ei ole koskaan kertonut, vaikka olen kysynytkin (olen itse myös raskaana).

Tiesin kyllä valokuvista, että olen ollut keskoskaapissa joku viikon verran. Lapsena minulle sanottiin, että jouduin kaappiin kasvamaan kun "olin niin pieni". Vasta aikuisiällä olen miettinyt, että eihän aika tarkalleen kolmekiloinen ole edes pieni...

No, rakenneultrasta kun tulin, isälle soitin ja kerroin että poika olisi tulossa, niin se varmaan herkisti muistelemaan minun syntymääni. Meniköhän jotenkin niin, että lähtivät synnytyslaitokselle iltapäivällä ja lääkärit olivat lähdössä kotiin ja laittoivat äitinikin sitten vielä kotiin "kun ei se vielä synny". Seuraavana päivänä uudestaan ja olin sitten jo ilmeisesti kakannutkin sinne ja olin aika heikossa hapessa. Olen siis meinannut ihan kuolla. Parin päivän päästä tehtiinkin sitten jo kaikenlaisia tutkimuksia, mm. aivosähkökäyrää ym. Mitään vikaa ei noissa tutkimuksissa sitten kuitenkaan löytynyt, rankka alku oli vain. Olen kyllä miettinyt, että kyllä siinä joku aivosolu otti nokkiinsa. Tavallaan tuo syntymäni selittää paljonkin asioita ja toisaalta taas ei selitä yhtään. Isä on ollut aina kovin lempeä ja suojelevainen, äiti taas ilkeä ja vain sietänyt minua, koska on ollut pakko.

Isäni potkaisi äitiäni vatsaan. Synnytys käynnistyi. Sairaalassa suppareita yritettiin saada loppumaan. Synnyin rv 32 ja painoin 1600g.

Synnytys oli kuitenkin aika helppo mitä nyt lääkäri teki epparin puukolla tuosta vaan että minun oli helpompi syntyä. Olin melkein 2 kk keskolassa. 

Olin kuitenkin perusterve. Äiti ei saanut hoitaa minua keskolassa vaan henkilökunta hoiti eli siihen aikaan -69 vauvat oli "sairaalan vauvoja" kunnes pääsivät kotiin. Olen (onneksi) ainut lapsi.