Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet 12 vuoden ikäerosta parisuhteessa?
28.01.2018 |
Minä olen syntynyt 1995 ja mieheni 1983.
Meidän tarina on tälläinen... Tutustuimme facebookissa kesäkuussa 2010, kun laitoin tulevalle rakkaalleni viestiä. Olin tuolloin 15v ja mies 27v, aloimme juttelemaan enemmän ja meistä tuli hyvät ystävät, pelastin mieheni itsemurhalta, hän on entinen narkomaani ja oli tuolloin retkahtanut käyttämään taas huumeita ja olotila oli sellainen ettei jaksa enää, tuin häntä ja ohjasin hänet hoitoon...
Kun olin 18v ja mieheni 30v aloimme seurustelemaan elokuussa 2013. Tässä vaiheessa mieheni oli ollut kuivilla huumeista ja rikollisesta elämäntavasta 3v, se oli pitkin aika kuivilla oloa siihen mennessä ja nykyään mieheni on pysynyt kaidalla polulla jo 7v.
Puoli vuotta seurusteltuamme mies muutti luokseni kerrostalo yksiöön.
Vuoden oltuamme yhdessä aloimme yrittämään vauvaa.
Tulin raskaaksi tammikuussa 2015.
Naimisiin maistraatissa toukokuussa 2015.
Elokuussa muutettiin isompaan kotiin.
Poika syntyi lokakuussa. Minusta tuli äiti 20-vuotiaana ja miehestä isä 32-vuotiaana.
Toisen lapsemme laskettu aika on heinäkuussa 2018.
Kotiäitinä olen ollut esikoisen syntymästä ja aion luultavasti olla 26-vuotiaaksi saakka, mies tuo sillä välin leivän pöytään.
Elän unelmaani.
Kommentit (30)
Porvoolainen rakkaustarina?
Itse ikäero on kyllä ihan ok, muu ei sitten ehkä ihan niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäerosta en ajattele yhtään mitään jos kyseessä on aikuiset ihmiset. Tuo huumejuttu on se mikä tuossa epäilyttää.
Mitäpä tuota ajattelmaan. Ilahduttavaa tietysti, jos jokukokee olevansa onnellinen. Ei se, toisen onni ja ilo ole minulta pois. - Mutta, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä enemmän ikä ero on vain viitearvo siitä, että (minulla) saattaisi olla sen tai tuon ikäisen kanssa helpommin löydettävissä jotain yhteistä ja puolin ja toisin jaettavaa. Olen toisaalta sen verran puusilmä, että en usklataisi kovinkaan hanakasti lyömään vetoa siitä, että osaisin arvioida naisten (tai miesten) iän oikein. - Selkeästi alaikäiset uskaltaisin kuitenkin sanoa erottavani.
Vierailija kirjoitti:
Minusta itseäni 12 vuotta nuorempi tyttöystävä olisi todella iljettävä ja kauhean pelottava ajatus.
Terveisin 22v mies
Kaikessa kannattaa muistaa kohtuus. Eihän 10-vuotiaat edes vielä seurustele. Mutta 32-vuotiaana sulla saattaakin hyvin olla 20-vuotias tyttöystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäerosta en ajattele yhtään mitään jos kyseessä on aikuiset ihmiset. Tuo huumejuttu on se mikä tuossa epäilyttää.
Mielestäni ei ole oikein rangaista ketään ikuisuutta virheistä, paitsi jos ne virheet on niin törkeitä tekoja kuin tappo, murha, raiskaus. Mieheni oli 14v alkaessaan käyttämään huumeita, aika lapsi siis vielä, ei monikaan 14v mieti missä on kymmenen vuoden kuluttua vaan elää hetkessä... Pääasia on että mieheni tajusi itsekkin tietyssä vaiheessa ettei halua elää enää näin ja kykeni tekemään parannuksen.
Ikäero ei olisi muuten paha, jos olisi aikuisista ihmisistä kyse. Mutta se, että lähes kolmikymppinen rikollinen huumeveikko on käyttänyt 15-vuotiasta teinityttöä kainalosauvanaan ja pelastajanaan on väärin. 15-vuotias on vielä lapsi ja sulta vietiin tilaisuus kasvaa omaksi aikuiseksi persoonaksi ennen kuin aikuinen mies tuli siihen jo etsimään sinusta itselleen huolehtijaa. Noin ei kunnon mies tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään ongelmaa kunhan ovat molemmat yli parikymppisiä
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä tuota ajattelmaan. Ilahduttavaa tietysti, jos jokukokee olevansa onnellinen. Ei se, toisen onni ja ilo ole minulta pois. - Mutta, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä enemmän ikä ero on vain viitearvo siitä, että (minulla) saattaisi olla sen tai tuon ikäisen kanssa helpommin löydettävissä jotain yhteistä ja puolin ja toisin jaettavaa. Olen toisaalta sen verran puusilmä, että en usklataisi kovinkaan hanakasti lyömään vetoa siitä, että osaisin arvioida naisten (tai miesten) iän oikein. - Selkeästi alaikäiset uskaltaisin kuitenkin sanoa erottavani.
Meillä ei oikeastaan tuo ikäero näy mitenkään häiritsevästi, koska meidän luonteissa on paljon samanlaisia piirteitä ja siksi sovitaan täydellisesti yhteen. Tykätään myös molemmat matkailusta, bilettämisestä ja taiteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäero ei olisi muuten paha, jos olisi aikuisista ihmisistä kyse. Mutta se, että lähes kolmikymppinen rikollinen huumeveikko on käyttänyt 15-vuotiasta teinityttöä kainalosauvanaan ja pelastajanaan on väärin. 15-vuotias on vielä lapsi ja sulta vietiin tilaisuus kasvaa omaksi aikuiseksi persoonaksi ennen kuin aikuinen mies tuli siihen jo etsimään sinusta itselleen huolehtijaa. Noin ei kunnon mies tekisi.
Oon saanut kasvaa ihan rauhassa aikuiseksi ihmiseksi ja mulla on oma persoona, olen lähtenyt aikuistumaan jo nuorena omasta tahdostani, muutin 16v kotoa pois ja menin oppisopimuksella töihin. Otin itsestäni vastuun, mitä moni pentu ei kykenisi tuossa iässä vielä tekemään. Eikä mieheni ole mua hyväksikäyttänyt, mulla on niin vahva tempperamentti ettei sellanen edes onnistuisi ja huom. minä otin mieheen ensimmäiseksi yhteyttä, minä tarjosin omasta tahdostani apua ja jos se olisi käynyt mulle liian raskaaksi niin olisin osannut sanoa ei. Eikä ystävyys katso ikää, voi olla monen ikäisten ystävä ja niin toteaa vanha viisas sananlaskukin.
Tuohan on pieni ikäero. Saulilla ja jennillä aika rapsakasti suurempi ikäero. Voi olla että jennillä on kohta kaksi keille pitää vaihtaa vaipat. Vauva ja seniili vanhus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on pieni ikäero. Saulilla ja jennillä aika rapsakasti suurempi ikäero. Voi olla että jennillä on kohta kaksi keille pitää vaihtaa vaipat. Vauva ja seniili vanhus.
Kukin taplaa tyylillään. Mutta joo, en itsekkään alkaisi parisuhteeseen miehen kanssa joka voisi ikänsä puolesta olla mun isä, ei tuntuisi oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään, koska asia ei minulle kuulu.
Sitä ihmettelen aina kun valitetaan jos ikäeroa on enemmän, että miten kamalaa on joutua ehkä hoitamaan puolisoaan. Mikä tekee ihmisestä noin kylmäsydämisen, jos rakastat jotakin ihmistä niin ei kai hänen auttamisensa pitäisi tuntua taakalta, koska on päivänselvä asia että ihmiset joita rakastat niin haluat että he voivat hyvin, eikö sellanen tuo myös itselle iloa? jos minun kumppani vaikka halvaantuisi nyt ja joutuisi pyörätuoliin, en todellakaan jättäisi häntä. Taakalta tuntuisi sellainen ei niin tärkeän ihmisen auttaminen, jota ei kiinostais yhtään auttaa.
Mieheni on minua melkein 12 vuotta nuorempi, ja ollaan oltu naimisissa kohta 20 vuotta. Ikäero ei näy suhteessamme mitenkään, emme edes muista koko asiaa.
En ajattele mitään, koska meilläkin ikäeroa saman verran ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mies täyttää 38 ja minä olen 26v.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on minua melkein 12 vuotta nuorempi, ja ollaan oltu naimisissa kohta 20 vuotta. Ikäero ei näy suhteessamme mitenkään, emme edes muista koko asiaa.
Onko teilläkin yhteisiä lapsia? :)
Toi 12v. on ehkä just maximi ikäero.En voi kuvitella itselleni taas yli 10v. ikäerollisesti vanhempaa miestä.
Minusta itseäni 12 vuotta nuorempi tyttöystävä olisi todella iljettävä ja kauhean pelottava ajatus.
Terveisin 22v mies