Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet 12 vuoden ikäerosta parisuhteessa?
28.01.2018 |
Minä olen syntynyt 1995 ja mieheni 1983.
Meidän tarina on tälläinen... Tutustuimme facebookissa kesäkuussa 2010, kun laitoin tulevalle rakkaalleni viestiä. Olin tuolloin 15v ja mies 27v, aloimme juttelemaan enemmän ja meistä tuli hyvät ystävät, pelastin mieheni itsemurhalta, hän on entinen narkomaani ja oli tuolloin retkahtanut käyttämään taas huumeita ja olotila oli sellainen ettei jaksa enää, tuin häntä ja ohjasin hänet hoitoon...
Kun olin 18v ja mieheni 30v aloimme seurustelemaan elokuussa 2013. Tässä vaiheessa mieheni oli ollut kuivilla huumeista ja rikollisesta elämäntavasta 3v, se oli pitkin aika kuivilla oloa siihen mennessä ja nykyään mieheni on pysynyt kaidalla polulla jo 7v.
Puoli vuotta seurusteltuamme mies muutti luokseni kerrostalo yksiöön.
Vuoden oltuamme yhdessä aloimme yrittämään vauvaa.
Tulin raskaaksi tammikuussa 2015.
Naimisiin maistraatissa toukokuussa 2015.
Elokuussa muutettiin isompaan kotiin.
Poika syntyi lokakuussa. Minusta tuli äiti 20-vuotiaana ja miehestä isä 32-vuotiaana.
Toisen lapsemme laskettu aika on heinäkuussa 2018.
Kotiäitinä olen ollut esikoisen syntymästä ja aion luultavasti olla 26-vuotiaaksi saakka, mies tuo sillä välin leivän pöytään.
Elän unelmaani.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
En ajattele mitään, koska meilläkin ikäeroa saman verran ja ensimmäinen lapsi tulossa. Mies täyttää 38 ja minä olen 26v.
Onnea!! mielestäni suhteessa ikäeron kuuluukin olla näin päin, että mies vanhempi iältään. Jotenkin siitä tulee tunne että mies on vahvempi ja useat naiset haluaa vahvan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta itseäni 12 vuotta nuorempi tyttöystävä olisi todella iljettävä ja kauhean pelottava ajatus.
Terveisin 22v mies
TIUKKAA TAVARAAPAS
Öö tota niinku en haluis silleen seurustella viel nii nuoren kanssa 11v oon
Vierailija kirjoitti:
Toi 12v. on ehkä just maximi ikäero.En voi kuvitella itselleni taas yli 10v. ikäerollisesti vanhempaa miestä.
Mulla maximi on itseäni 15v vanhempi kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Öö tota niinku en haluis silleen seurustella viel nii nuoren kanssa 11v oon
Ala-aste ikäisille seurustelu ei edes kuulu. Seurustelu ja seksi on teinien ja aikuisten juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö tota niinku en haluis silleen seurustella viel nii nuoren kanssa 11v oon
Ala-aste ikäisille seurustelu ei edes kuulu. Seurustelu ja seksi on teinien ja aikuisten juttuja.
Odota siis vielä pari vuotta.
Joskus tuntuu että jotkut kommentit tälläseen normista poikkeavaan parisuhteeseen on todella napakoita ja niitä vastaan ei pysty puolustautumaan mitenkään järkevästi ja sellasista tulee helposti surullinen mieli, mutta rakkaus onkin tunnepitoinen asia ja sitä ei voikkaan järjellä perustella. Pääasia että lain puitteissa toimitaan ja niinhän me miehen kanssa tehtiinkin, aloitettiin suhde vasta ollessani täysikänen ja tämä oli miehen oma tahto, joten ei häntä ainakaan pedariksi voi haukkua!
Eikä ole väärin tykätä nuorista naisista, aika moni mies tahtoo kumppanikseen nuoren ja näyttävän naisen, koen myös että meillä tuo ikäero on juurikin sopiva, tulen aina olemaan sopivasti miestä nuorempi ja sen takia hänen ei tarvitse koskaan katsella vieraisiin pöytiin, ei mistään syystä.
Jos miestäni alkaisi kiinnostamaan muut naiset enemmän, katsoisin peiliin ja syyttäisin itseäni että mikä minussa on vikana ulkonäöllisesti tai luonteellisesti.
K*sipäinen käytös on sitten asia erikseen, joskus pelkästään toisessa voi olla vika ja kumppani ei ole voinut vaikuttaa siihen mitenkään.
Sitä on hirmu vaikea muille selittää miten jokin asia tuntuu niin ihanalle ja oikealle, niin kuin meidän parisuhde tuntuu meille juuri siltä oikealta, ollaan sielunkumppanit, se onkin varmasti täysin mahdottomuus saada muut tuntemaan mitä me tunnetaan, siksi eivät voi ymmärtää ja jos tekee jotain valtavirrasta poikkeavaa niin siitä tulee yleensä tuomituksi ja silmätikuksi, näin se tässä elämässä vaan menee, vaikka ei kuuluis mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli jo ala-aste ikäisenä toive tulla parikymppisenä äidiksi ja se on toteutunut. Koen että äitiys nuorena on minua varten ja se oikea juttu mulle.
En usko että se olisi toteutunut oman ikäisen miehen kanssa, erittäin harva parikymppinen mies on valmis isäksi. Monilla heillä suhtautuminen vanhemmuutta ja lasta kohtaan on lapsellinen ja halveksuva. Tollanen on ällöttävää.
Ollaan vaan huolissaan siitä miten naisen kroppa muuttuu äitiyden myötä. Ei noin toimi kypsä mies, kypsä mies ymmärtää että naisen vartalo vähän muuttuu raskauksien ja synnytysten seurauksena, rakastaa silti vaimoaan ja on ylpeä vaimostaan, kun on synnyttänyt hälle jälkeläisen. Lapsen kuuluisi olla myös isälle maailman tärkein asia vaimon lisäksi.
Jokaiselle jotakin, siksi meitä ihmisiä on niin monenlaisia jotta jokainen löytäisi itselleen sen oikean ja jokainen meistä tekee myös virheitä, heittäköön se kiven ensimmäisenä kuka on täysin synnitön.
Olisin toki voinut väkisin rakastuttaa itseni oman ikäiseen mieheen ja jättää haaveet toteuttamatta nuoresta äitiydestä ja monesta muustakin asiasta, mutta en näe sellaisessa mitään järkeä?
Ihmisen täytyy kulkea niitä asioita kohti jotka tuo itselle nautintoa.
Eikä mulla ole ikikuuna päivänä haluja perua minun ja miehen suhdetta, mitään en tekisi toisin.
Enkä ole mielenvikainen, olen vain erikoinen persoona ja mulla on oikeus olla tälläinen kun olen, koska ketään en ilkeydellä halua satuttaa. Olen siis hyvä ihminen, aidosti hyvä ihminen.
On, yksi.