Ovayko kotiäidit todella laiskoja työnvieruksujia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tuollaiseen. Usein kotiäitejä paheksuvat työssä käyvät äidit, mikä on erikoista. Monillehan se työssä käynti on suorastaan helpotus kotiäitiyteen verrattuna. Monen mielenterveys ei kestäisi montaa kotona vietettyä vuotta, vaan halu aikuisten seuraan on kova.

Ehkä se paheksunta johtuu juuri tuosta? Tulee jonkinlainen alemmuuden tunne äitiyden suhteen, kun joku toinen jaksaakin hoitaa itse lapsensa ja vielä pitää siitä? Joskus paheksunnan syynä voi olla toki myös kateus: ärsyttää, kun itse joutuu menemään töihin, että saa lainan maksettua ja jollain toisella on varaa olla kotona lasten kanssa.

Töitä kyllä riittää, ei kotivanhemmuus todellakaan mitään laiskottelua ole! Ainakaan, jos haluaa pitää kodin siistinä ja tehdä itse terveellistä ruokaa lapsilleen ja siinä samassa vielä viihdyttää lapsia ja harrastaa heidän kanssaan.

Niin onhan se kotiäitiys vähemmän älykkäillä ja kyvykkäille otollinen tilaisuus jäädä oikein luvan kanssa loisimaan kotiin. Sitten ollaan niin rasitettuja ja kovan työn tekijöitä. Itse arvostan enemmän naisia, jotka saavat hoidettua työnsä, lapsensa ja kotinsa ihan uhriutumatta.

Olipa sairasta ja katkeraa tekstiä. Etkä pidä itseäsi uhriutujana? Kuulostat todella tyytymättömältä ja ilkeältä, ei tuollaista puhetta voi tosissaan ottaa.

Moni kotiäiti on kylläkin älykäs ja kyvykäs, mutta haluaa kasvattaa itse lapsensa. Pidätkö päiväkodin lastenhoitajiakin tyhminä ja laiskoina? Ja annat sellaisten hoitaa/kasvattaa lapsiasi?

En pidä itseäni uhriutujana ja ainakaan en ole täällä kitisemässä rahojen vähyyttä ja työn raskautta. Yhdessä miehen kanssa on niin koti kuin lapsetkin hoidettu. Apua siivoojan ja lapsenkaitsijan muodossa on ollut vara palkata jne. En kyllä pidä kovinkaan älykkäänä ratkaisuna pudottautua työelämästä useiksi vuoksi pois. Lastentarhanopettajat tekevät tietenkin arvokasta työtä, mutta ei sinne koulutukseen mitään järjen jättiläisiä lähde. Yleensä ovat herttaista ihmisiä, jotka parhaansa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt tuollaiseen. Usein kotiäitejä paheksuvat työssä käyvät äidit, mikä on erikoista. Monillehan se työssä käynti on suorastaan helpotus kotiäitiyteen verrattuna. Monen mielenterveys ei kestäisi montaa kotona vietettyä vuotta, vaan halu aikuisten seuraan on kova.

Ehkä se paheksunta johtuu juuri tuosta? Tulee jonkinlainen alemmuuden tunne äitiyden suhteen, kun joku toinen jaksaakin hoitaa itse lapsensa ja vielä pitää siitä? Joskus paheksunnan syynä voi olla toki myös kateus: ärsyttää, kun itse joutuu menemään töihin, että saa lainan maksettua ja jollain toisella on varaa olla kotona lasten kanssa.

Töitä kyllä riittää, ei kotivanhemmuus todellakaan mitään laiskottelua ole! Ainakaan, jos haluaa pitää kodin siistinä ja tehdä itse terveellistä ruokaa lapsilleen ja siinä samassa vielä viihdyttää lapsia ja harrastaa heidän kanssaan.

Niin onhan se kotiäitiys vähemmän älykkäillä ja kyvykkäille otollinen tilaisuus jäädä oikein luvan kanssa loisimaan kotiin. Sitten ollaan niin rasitettuja ja kovan työn tekijöitä. Itse arvostan enemmän naisia, jotka saavat hoidettua työnsä, lapsensa ja kotinsa ihan uhriutumatta.

Olipa sairasta ja katkeraa tekstiä. Etkä pidä itseäsi uhriutujana? Kuulostat todella tyytymättömältä ja ilkeältä, ei tuollaista puhetta voi tosissaan ottaa.

Moni kotiäiti on kylläkin älykäs ja kyvykäs, mutta haluaa kasvattaa itse lapsensa. Pidätkö päiväkodin lastenhoitajiakin tyhminä ja laiskoina? Ja annat sellaisten hoitaa/kasvattaa lapsiasi?

En pidä itseäni uhriutujana ja ainakaan en ole täällä kitisemässä rahojen vähyyttä ja työn raskautta. Yhdessä miehen kanssa on niin koti kuin lapsetkin hoidettu. Apua siivoojan ja lapsenkaitsijan muodossa on ollut vara palkata jne. En kyllä pidä kovinkaan älykkäänä ratkaisuna pudottautua työelämästä useiksi vuoksi pois. Lastentarhanopettajat tekevät tietenkin arvokasta työtä, mutta ei sinne koulutukseen mitään järjen jättiläisiä lähde. Yleensä ovat herttaista ihmisiä, jotka parhaansa yrittää.

Et kai itse ikinä valita mistään? Eihän sullakaan siihen oikeutta sitten ole, kun itse valintasi teit. En ole edes huomannut, että ne rahan vähyydestä valittajat olisivat yleensä juuri kotiäitejä. Eivätkä valita yleensä työn raskaudestakaan, vaan oikovat käsityksiä lähinnä väitetystä sohvalla makaamisesta.

Ja mieti: kaikki eivät edes ole lastentarhanopettajia, pahimmillaan amistasoisen koulutuksen omaavia. Miten uskallat jättää lapsesi tällaisten kasvatettavaksi, et taida heistä kovinkaan paljoa välittää?!

Hehee, sun on pakko olla trolli tai matalan äo:n omaava yksilö :D työssä käynti ei suojaa edes tyhmyydeltä.

Miksi työssäkäyvät naiset eivät yleensä paheksu koti-isejä, vaan ainoastaan äitejä?

Miten taas työssäkäyvät miehet suhtautuvat yleensä koti-isiin? Onko havaittavissa samanlaista herjaamista ja väheksyntää kuin naisten kesken, vai ovatko miehet erilaisia tässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi työssäkäyvät naiset eivät yleensä paheksu koti-isejä, vaan ainoastaan äitejä?

Miten taas työssäkäyvät miehet suhtautuvat yleensä koti-isiin? Onko havaittavissa samanlaista herjaamista ja väheksyntää kuin naisten kesken, vai ovatko miehet erilaisia tässä suhteessa?

Vähän vaihtelee. Vähättelyä kuulee yleensä eniten lapsettomilta tai niiltä joilla on vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kotiäidit ovat yhteiskunnan loisia siinä missä työttömät ja muutkin verorahojen imijät.

Ai, en minä saa yhteiskunnalta yhtään mitään. Miten se kotona oleminen tekee minusta loisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiäidit ovat yhteiskunnan loisia siinä missä työttömät ja muutkin verorahojen imijät.

Ai, en minä saa yhteiskunnalta yhtään mitään. Miten se kotona oleminen tekee minusta loisen?

Kaikki saavat yhteiskunnalta jotain.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kait millainen kotiäiti on kyseessä. Ennen vanhaan oli usein tapana, että vaimo hoitaa kodin siivouksen, ruoanlaiton ja lasten hoidon. Mies taas hoiti rahat talouteen ja piti auton ja talotekniikan kunnossa. Näitä ei taida kovin paljon olla enää.

Esimerkki oikeasta elämästä: Mies menee kotiin töiden jälkeen. Vaimo sanoo miehelle, että "sinun vuorosi hoitaa lapset nyt"

Joo tosi julmaa vaatia isää muutamaksi tunniksi viettämään aikaa omien lastensa kanssa. Kyllähän nyt viikonloppuisin ehtii osallistua....

Pyrin arvioimaan ihmiset yksilöinä.

Ex-vaimoni oli juuri tällainen laiska työnvieroksuja loinen, mutta ei se saanut minua kavahtamaan kotiäitiyttä/isyyttä.

Kotiäitiys/isyys tosiaankin voi olla puhdas arvovalinta ja mielestäni alle 3-vuotiaan lapsen paikka todellakin on kotona.

Onneksi olin kotiäiti 15 vuotta sitten, enkä nykyisen arvomaailman vallitessa. Kun päätimme mieheni kanssa tehdä lapsia, oli selkeä yhteinen päätös että hoidetaan heidät kotona 3-vuotiaaksi. Ei ollut tarkoitus tehdä lapsia nähdäkseen heidät herätessä ja nukkumaan mennessä ja kokeakseen 10 tunnin hoitopäivät matkoineen, sillä työn lisäksi on vielä huomioitava matkat.

Päiväkotivuosina ehti kyllä polttaa itsensä tarpeeksi piippuun yhdistellessä töitä, harrastuksia ja kotitöitä ja parisuhdekin kärsi.

Lasten kanssa kotona olo ei ollut mitään lorvimista. Ulkolimme, liikuimme, kävimme kerhoissa, puistoissa, ja touhusime kotona. Tapasimme paljon isovanhempia ja ystäviä. Lapsilla onkin hyvin läheiset suhteet isovanhempiin. Tietysti myös kotityöt ottivat aikaa päivästä. Kun perheen isä tuli kotiin töistä, oli kotityöt pääosin tehty ja meillä oli aikaa vietettäväksi yhdessä perheenä, ja usein äitikin pääsi hengähtämään hetken yksin.

Koko perhe ja parisuhde voi noina aikoina loistavasti. Rahat oli toki tiukilla kun elimme miehen palkalla, mutta meistä molemmista se oli täysin sen arvoista. Mieheni ei koskaan syyllistänyt tai kyseenalaistanut. On varmasti heitäkin jotka lorvivat eivätkä huolehdi lapsista eikä kodista, mutta turha yleistää. Tutustuin moniin kotiäiteihin, eikä heistä kukaan ollut töitä vieroksuva lorvija.

Varmaan kärsin eläkkeessä, mutta en vaihtaisi noita vuosia mihinkään. Kaikkea ei voi mitata rahassa, ja hyvinvointiin liittyy paljon muutakin.

No onhan näitä. Yksikin kotiäiti, jonka nuorinkin lapsi on jo kolmosella. Miestä ei ole eikä vissiinkään työt maistu.

Itse olen ollut kotiäitinä yhteensä 6 vuotta kahdessa pätkässä. Kolme lasta.

Ennen ekaa kotiäitiyttä olin kymmenen vuotta ollut töissä, ensin opintojen ohella, sittemmin määräaikaisena ja vakituisena.

Kotiäitiyden jälkeen oli minun aikani keskittyä uraan, vaihdoin työpaikkaa aika pian töihin paluun jälkeen. Silloin isä otti vetovastuun perheestä, hän alkoi tehdä lyhyempää työviikkoa ja hoiti noin 80% sairasteluista

N37

Vierailija kirjoitti:

Kotiäidit ovat yhteiskunnan loisia siinä missä työttömät ja muutkin verorahojen imijät.

En kyllä tunne itseäni YHTEISKUNNAN loiseksi. Yhteiskunnan tukia en nosta, lapsilisiä lukuunottamatta. Elän mieheni tienaamilla rahoilla. Lapset kaikki teinejä. Pienten lasten äidit ovat tosi kovilla, minulla sen sijaan joutoaikaa riittää, varsinkin kun olen lapset opettanut osallistumaan kotitöihin.

Ja tämä on ollut mieheni ja minun valinta, jonka teimme yhteisymmärryksessä. Äiti aina kotona, kun lapset tulevat kotiin. Vanhanaikaista? Kyllä, mutta ympärilläni on onnellisia lapsia, ja avioliittomme on onnellinen.