Onko täällä muita, jotka kokevat etteivät voi olla omia itsejään muiden seurassa oikeastaan koskaan?

Tai sellaisia, joilla se oma itse on hukassa, vaikka ehkä voisikin olla? Jos on siis kotona aina kasvatettu siihen, että sitä ei hyväksytä, koska jokaisessahan on vikoja, varsinkin omana itsenään.