Olen miettinyt, miksi nuorten miesten yksinäisyys on aina vain tapetilla vaikka oikeasti eniten yksinäisiä on vanhoissa naisissa

Kyllähän siitä vanhusten yksinäisyydestä on kanssa kirjoiteltu paljon. Etkö muka ole nähnyt?

Niille järjestetään julkisella puolella vaikka miten paljon aktiviteetteja ja toimintaa koko ajan, osa nimenomaan yksinäisyyden torjumiseksi.

Koska nuorilla on tulevaisuus. Jos he ovat jo nyt yksinäisiä ja syrjäytyneitä, ei heistä koskaan tule kunnon veronmaksajia.

Tavisnaisesta nyt ei ihan oikeasti tule mitään ilmaa viidenkympin jälkeen. Tunnen monia yli viisikymppisiä joille kyllä löytyy aina uusi mies jos edellinen johonkin katoaa. Ihan joka tavalla ovat taviksia.

Vanhat naiset kuolevat kohta, he ovat jo taakka yhteiskunnalle.

Nuoret ovat vielä veronmaksajia ja kuluttajia.

Vanhusten yksinäisyydestä kirjoitetaan PALJON. Eikä aihe ainakaan kiinnostaa minua. Jos on pelannut korttinsa niin huonosti, ettei edes yhtään sukulaista pitää yhteyttä, silloin voi jo katsoa peiliin.

Moni vanhus on katkera, kapeakatseinen ja ilkeä. Tuskin kukaan jaksaa niitä jos ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Koska nuorilla on tulevaisuus. Jos he ovat jo nyt yksinäisiä ja syrjäytyneitä, ei heistä koskaan tule kunnon veronmaksajia.

Miksi yksinäisyys estää töissä käynnin?

Ei kai se sitä tarkoita, että jos näkee jostain asiasta puhuttavan niin jokin toinen asia olisi vähäpätöisempi tai ei kiinnostaisi ihmisiä? En pidä tällaisesta vastakkainasettelusta mitä nykyisin herkästi tehdään. Molemmat ovat tärkeitä aiheita ja mielestäni niistä on myös kirjoitettu.

Koska naiset kuorossa kertovat, etteivät enää kaipaa suhdetta. Tosin kuin nuoret miehet.

Nuoret miehet turhautuvat ja syrjäytyvät helposti jos joutuvat olemaan vastentahtoisesti yksin.

Naiset taas pärjäävät hyvin yksinkin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Myös eron jälkeen miehellä on suurempi riski syrjäytyä kuin naisella.

Yleensä n ihmisten sääli nen vain omien ennakoluulojen takia on vastenmielistä.

Minusta on luonnollista olla enemmän huolissaan lapsista ja nuorista kuin vanhoista.

Monella vanhemmalla voi olla taustalla vaikka mitä, osa ihan hyvillään kun saa vihdoin olla rauhassa.

Mutta onhan niitä marisijoitakin, ehkä jpillekkin puolison kuoltua ensimmäistä kertaa aukeaa yksinäisyyden maailma.

Osa suhtautuu kuin hemmotellut kakarat koska ovat itse sulkeneet aikoinaan silmänsä yksinäisiltä. Osa ottaa asian asenteella ja totuttelee siihen

Mutta varmasti on niitä jotka a.saitsevat seuraa ja tarvitsevat sitä.

Olen 67 v,enkä ole muuttunut näkymättömäksi. Muutin marraskuussa ja joulukuussa aloin saamaan viestejä naapurilta. Sain jopa joululahjan. Minua nuorempi työssäkäyvä kantasuomalainen mies.