Miten te yksinäiset jaksatte?

Sama juttu. Aamusta iltaan tietokoneella istumista.

Av auttaa.

Niin ja miettikää kuinka paljon tässä maassa on vanhuksia, joiden puoliso kuollut, lapsia ei ole/ asuu satojen kilometrien päässä ja ne ei osaa käyttää nettiä. Sitten vihdoin joku puhelinmmyyjä soittaa ja pääsee sosiaalisoitumaan. Mahtaa olla yksinäistä :(

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miettikää kuinka paljon tässä maassa on vanhuksia, joiden puoliso kuollut, lapsia ei ole/ asuu satojen kilometrien päässä ja ne ei osaa käyttää nettiä. Sitten vihdoin joku puhelinmmyyjä soittaa ja pääsee sosiaalisoitumaan. Mahtaa olla yksinäistä :(

Niin ja näin "nuorempanakin" sosiaalisten suhteiden puutteet voi ajaa myös mielenterveysongelmiin ja työkyvyttömyyteen. Ei tässä varmasti vähätelty kenenkään ikäryhmien yksinäisyyttä, yhtä sydäntäsärkevää se on, oli ikä mikä tahansa.

Missä ap luet muiden päivityksiä kaverimenoista? Facessa kavereidesi menoja? Ethän sinä sitten ole yksin kun kavereita on, mene mukaan.

Itselläni on 0 kaveria, 0 läheistä, ei perhettä eikä puolisoa ja olen tottunut siihen että av:n "yksinäisillä" on lähes aina lauma kavereita, puoliso ja lapset. Suhtaudun skeptisesti.

Vierailija kirjoitti:

Missä ap luet muiden päivityksiä kaverimenoista? Facessa kavereidesi menoja? Ethän sinä sitten ole yksin kun kavereita on, mene mukaan.

Itselläni on 0 kaveria, 0 läheistä, ei perhettä eikä puolisoa ja olen tottunut siihen että av:n "yksinäisillä" on lähes aina lauma kavereita, puoliso ja lapset. Suhtaudun skeptisesti.

Ei se tarkoita sitä, vaikka facebookissa kavereita on, että he olisivat "läheisiä", tai että heidän kanssaan edes keskustelee sanallakaan.  Itselläkin on vain tällaisia tutuntutuntuttuja... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miettikää kuinka paljon tässä maassa on vanhuksia, joiden puoliso kuollut, lapsia ei ole/ asuu satojen kilometrien päässä ja ne ei osaa käyttää nettiä. Sitten vihdoin joku puhelinmmyyjä soittaa ja pääsee sosiaalisoitumaan. Mahtaa olla yksinäistä :(

Niin ja näin "nuorempanakin" sosiaalisten suhteiden puutteet voi ajaa myös mielenterveysongelmiin ja työkyvyttömyyteen. Ei tässä varmasti vähätelty kenenkään ikäryhmien yksinäisyyttä, yhtä sydäntäsärkevää se on, oli ikä mikä tahansa.

Juu varmasti, mulla vain heräsi oivallus, että tosiaan internetin avulla pystyy jollain tavoin sosiaalisoitumaan, mutta kaikilla edes se ei ole vaihtoehto. Tietenkin internetistä huolimatta moni kokee yksinäisyyden tunnetta.

Yksinäisyys on aina mielessä, melkein kokoajan, vaikka päivät oonki työelämässä.

Sellanen kaveri vapaa-ajalle tuntuisi aika kympiltä saada.

Hyvin, kiitos.

Olen luonteeltani tällainen, että tykkään yksinolosta. Jos vaikka pari tuntia keskustelen täällä av:lla päivästä, niin muuta sosiaalisuutta en enää samana päivänä jaksakaan.

Sosiaalisuus jotenkin syö tosi paljon mun voimavaroja ja yksin on hyvä olla. Omasta päästä löytyy niin paljon kaikenlaista juttua, että usein vaan hihittelen itsekseni :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja miettikää kuinka paljon tässä maassa on vanhuksia, joiden puoliso kuollut, lapsia ei ole/ asuu satojen kilometrien päässä ja ne ei osaa käyttää nettiä. Sitten vihdoin joku puhelinmmyyjä soittaa ja pääsee sosiaalisoitumaan. Mahtaa olla yksinäistä :(

Niin ja näin "nuorempanakin" sosiaalisten suhteiden puutteet voi ajaa myös mielenterveysongelmiin ja työkyvyttömyyteen. Ei tässä varmasti vähätelty kenenkään ikäryhmien yksinäisyyttä, yhtä sydäntäsärkevää se on, oli ikä mikä tahansa.

Juu varmasti, mulla vain heräsi oivallus, että tosiaan internetin avulla pystyy jollain tavoin sosiaalisoitumaan, mutta kaikilla edes se ei ole vaihtoehto. Tietenkin internetistä huolimatta moni kokee yksinäisyyden tunnetta.

Internet ja sen sosiaaliset kanavat voi jopa lisätä nimenomaan sitä pahoinvointia.

Minä olen yksinäinen, mutta onneksi minulla on ollut erilaisia harrastuksia. Eihän se nyt korvaa hyvää seuraa, mutta auttaa pahimpaan ahdistukseen. 

Kirjastot ovat olleet itselle todella tärkeä ajantaponlähde.

Itse yksinäinen omien ajatusteni kanssa. On ns frendejä. Mutta jos minä en ota yhteyttä, niin ei olisi silloin sitä vähää jonka kanssa edes puhua. Viimeiseen kolmeen vuoteen ei kukaan ole ottanut yhteyttä. Minä olen se joka sit ottaa. Sekin on vähentynyt, kun tuntuu että olen häiriöksi muille. Jos jotain kiinnostaisi niin varmasti ottaisi myös minuun yhteyttä. Tähän kyllä tottuu. Käyn lenkillä puntilla jne ja luen aika paljon. Ulkonäöllisesti olen ok ja pidän ittenki kondiksessa ja pukeudun hyvin. En kyllä etsi naistakaan elämääni nyt. Jotenki siitäkin erakoitunut.

Pakko..

Tänään tapasin sattumalta naapurini ulkona, kun olin menossa kotiin. Naapuri otti asiakseen oikein jututtaa minua. Sääliä tai ei, tuntui kumminkin mukavalta, että Joku näki minut, teki minut todelliseksi siinä hetkessä. Pyysin hänet sisään, kun muistin, että minulla on yksi talvitakki, jota en itse käytä. Annoin takin naapurille. Hän on Sri Lankasta, ja usein (mielestäni) pukeutunut liian kevyesti.

Tuntuu usein yksinäiseltä. Ystävillä on monilla aika erilainen elämäntilanne - ovat lapsettomia sinkkuja, minä kahden pienen yh. Toki taataan silloin tällöin mutteivät aikataulut kohtaa. Opiskelen ja toimin pienimuotoisesti yrittäjänä niin aikakin on kortilla. Tänään oli koulutuspäivä, samanhenkisten ihmisten tapaaminen virkisti. Minulla pari hyvää ystävää joiden kanssa keskustella asiat halki, mutta kaipaisin lisää aikuisseuraa arjessa. Ihan vaan lenkille tai kahville seuraksi.