Miksi korkeakoulutusta pidetään yhä enemmän ”pakollisena”?

Et taida tietää koulumaailmasta mitään. Ammattikoulu taitaa nykyään olla suositumpi kuin koskaan, ja pääsyrajat korkealla.

Joudun yliopiston jälkeen jatkamaan varmaan samoissa varastohommissa, joten pidän opiskelua kuuden vuoden lomana.

Kuka sinua on kieltänyt?

Itse kouluttauduin, koska halusin ammatin, jossa on enemmän päätösvaltaa ja työ tuntuu mielekkäältä. Voin itse päättää loma-aikani, työskennellä etänä, tehdä välillä pitkiä päiviä kun on hyvä flow ja pitää sitten saldovapaita. Opin koko ajan uutta ja budjetissa on varaa opintomatkoihin ja koulutuspäiviin. Koskaan en tule tällä alalla valmiiksi.

Vietän hereilläoloajastani noin puolet töissä, joten minusta tuntuisi kamalalta, jos se olisi "hukkaan heitettyä aikaa", sellaista että vain tehdään jotain, jotta sen ansiosta on koti, missä käydä nukkumassa, ja varaa tehdä jotain vapaa-aikana ja lomilla, joita kuitenkin on vain harvakseen.

Vierailija kirjoitti:

Et taida tietää koulumaailmasta mitään. Ammattikoulu taitaa nykyään olla suositumpi kuin koskaan, ja pääsyrajat korkealla.

Olkoon vain. Yleinen ilmapiiri on slti korkeakoulutusta suosiva.

Ei ole pakko, jos ei halua. Tilastot kuitenkin kertovat, että mitä enemmän on opiskellut, sitä todennäköisemmin työllistyy ja pystyy elättämään itsensä ilman yhteiskunnan tukia. Toki yksilötasolla on suuria eroja. Putkimiesten työllisyys on parempi kuin maistutkimuksen tohtoreiden.

Joo, sitä en tajua että miksi korkeakoulututkintoa vaaditaan töihin joissa sitä ei todellakaan tarvita, suurin osa töistä on sellaisia että ne oppii siellä töissä, en usko että kaikkien firmojen tietokoneohjelmia opetetaan korkeakoulussa, ja maalaisjärjellä pääsee jo todella pitkälle. Sen ymmärrän että lääkärit ja lakimiehet opiskelee korkeakouluissa, mutta en sitä että miksi työkkärintädin pitää olla korkeakoulutettu, eihän se tee mitään muuta kuin tietokoneelta katsoo asioita, kertoo niistä asiakkailleen ym. mihin siinä työssä tarvitaan korkeakouluopintoja kun se on lähinnä asiakaspalvelua ja sillä hetkellä voimassa olevien sääntöjen ja lakien muistamista?

Tulkitsitteko aloituksen väärin? En väittänytkään, että kukaan kieltäisi, vaan sellainen elämänpolku on asetettu eri asemaan kuin korkeakoulutus. Korkeakoulutuksesta, varsinkin yliopistomaailmasta tehdään lapsille jotain glamouria, jossa ollaan kuin kuninkaalliset. Oikeasti yliopistoissakin on ihan tavallisia ihmisiä. Pelkkään puhtaasti ammattiin suuntautumista suositellaan aina vaan vähemmän, ja varmistellaan ”oletko varma”.

Mielestäni typerää, että hehkutetaan korkeakoulutusta ja samaan aikaan sanotaan, että koulutusta vastaavan työn voi unohtaa. On aivan turha korkeakouluttaa ihmisiä kaupan kassalle ja varastohommiin. Ja nyt haetaan päiväkoteihinkin maistereita, missä ei ole mitään järkeä. Koulutusvaatimuksia tulee alentaa.

Tuo on jo vähän menneisyyttä. Jatkossa kannattaa vain keskittyä tekemään sitä missä tietää pystyvänsä parhaaseen suoritukseen. Oppiarvosta riippumatta kiinasta/intiasta löytyy miljoona samantasoista, eli henkilökohtaisten lahjakkuuksien löytäminen ja hyödyntäminen nousee tärkeämmäksi, koska ne ovat ainoa asia jota ei saa mistään laitoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sinua on kieltänyt?

Itse kouluttauduin, koska halusin ammatin, jossa on enemmän päätösvaltaa ja työ tuntuu mielekkäältä. Voin itse päättää loma-aikani, työskennellä etänä, tehdä välillä pitkiä päiviä kun on hyvä flow ja pitää sitten saldovapaita. Opin koko ajan uutta ja budjetissa on varaa opintomatkoihin ja koulutuspäiviin. Koskaan en tule tällä alalla valmiiksi.

Vietän hereilläoloajastani noin puolet töissä, joten minusta tuntuisi kamalalta, jos se olisi "hukkaan heitettyä aikaa", sellaista että vain tehdään jotain, jotta sen ansiosta on koti, missä käydä nukkumassa, ja varaa tehdä jotain vapaa-aikana ja lomilla, joita kuitenkin on vain harvakseen.

On muitakin töitä kuin vain sinun, joissa voi viihtyä. Ihmiset myös ovat erilaisia! Ylläri ylläri, kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä.

Käsittääkseni lukioon peruskoulusta jatkavien osuus on vähenemään päin.

Samoin luin taannoin, että yleinen koulutustaso Suomessa on jo laskussa. Koulutetuimmaksi ikäluokaksi jäämässä joku 70-luvun loppupuolella syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Joo, sitä en tajua että miksi korkeakoulututkintoa vaaditaan töihin joissa sitä ei todellakaan tarvita, suurin osa töistä on sellaisia että ne oppii siellä töissä, en usko että kaikkien firmojen tietokoneohjelmia opetetaan korkeakoulussa, ja maalaisjärjellä pääsee jo todella pitkälle. Sen ymmärrän että lääkärit ja lakimiehet opiskelee korkeakouluissa, mutta en sitä että miksi työkkärintädin pitää olla korkeakoulutettu, eihän se tee mitään muuta kuin tietokoneelta katsoo asioita, kertoo niistä asiakkailleen ym. mihin siinä työssä tarvitaan korkeakouluopintoja kun se on lähinnä asiakaspalvelua ja sillä hetkellä voimassa olevien sääntöjen ja lakien muistamista?

Pitäisi tutkia asiaa, ennen kuin aukoo päätään.

http://www.eva.fi/tyotjatekijat/ammattirakenteen-muutos-1977-2008/

Koulutusta vaatimattomat hommat sekä sellaiset, jotka oppii siellä töissä, on vähenemään päin. Maatalous-, toimisto-, raksatyöt yms. joko vähenevät tai eivät ainakaan kasva. Takana on ajat, jolloin 90 % suomalaisista oli maalaisia tai 1/3 mekaanisissa teollisuustöissä. Pankkineidit ovat vähentyneet ja kaupankassat seuraavat perässä. Entinen marginaalinen tekninen ja tieteellinen työ on nyt suurin sektori. Luuleeko joku tosissaan, että tämä trendi on muuttumassa?

Monissa työpaikoissa vaaditaan korkeakoulutus, joten useille sen hankkiminen on vähän pakko. Plus työmahdollisuuksia ulkomaille tulee varmaan enemmän kuin vaikka pelkällä yo todistuksella

Ei ole totta!