Lue keskustelun säännöt.
Koiran kanssa pysähtyjät - miksi?
Mitäh
27.01.2018 |
Miksi pysähdyt odottamaan vastaantulevaa koiraa oman koirasi kanssa? En tunne sinua, enkä haluakaan tutustua, eikä myöskään koirani. Omalle koiralle erittäin stressaava tilanne, kun pitää ohittaa paikallaan vaaniva koira väkisin. Monta kertaa miettinyt, että mitä silloin tapahtuu kun kaksi pysähtyjää tapaa... seisotaan 10 min paikoillaan ja katsotaan kumman koira stressaantuu enemmän?
Mikä tässä on pointtina?
Kommentit (26)
No eiköhän se ole merkki, että koira haluaisi tutustua. Oman koirani kanssa menen yleensä ohi. Mutta jos se toinen koiran omistaja kysyy, että saako haistella, niin annan kyllä luvan. Kotipaikkakunnallani ei ole koirapuistoja, missä voisi tutustua muihin koiran omistajiin. Ja jos ei halua tutustua, niin aina voi mennä ohi. Mutta ihan mukava se on jäädä juttelemaan, jos koirat tulevat toimeen keskenään. Ja jos ei ole kiire jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani on arka ja suhtautuu helposti remmissä ollessaan aggressiivisesti vastaan tuleviin koiriin. Jos en voi väistää esim toiselle puolelle tietä jään koiran kanssa paikoilleen odottamaan että vastaan tuleva koira voi ohittaa meidät, koska silloin koirani nimenomaan käyttäytyy rauhallisesti eikä yritä uhitella.
Aloittaja:
ehkäpä koirasi hermoissa on vikaa.
Minun koirani eivät koskaan koe vaikeaksi tuota jos joku toinen niin tekee. Ne tekevät itse sitä sosiaalisuuden ja seurustelun halun vuoksi eikä sillä suinkaan ole minkään kumman vaanimisten kanssa yhtään tekoa. Mistä kummasta tuollainen urbaani legenda?
Ovatko ihmiset nykyään noin huonosti perillä äidinkielensä sanojen merkityksestä?
Eivätkö koiraihmiset koiraihmisinä osaa rnää lainkaan tulkita koirien siglaaleja?
Mistä lähtien perseen ja hännän veivaus jollei koko kropankin matalaksi heittäytyen, mahdollisesti jopa pää maassa perse pystyssä leikkiinkutsuasennossa on jotain pahoja aikeita? Pitäähän teidän joka tapauksessa ohi mennä? On toinen maassa tai liikkeessä?
Ihmispuolesta voin sanoa, koen ylisosiaalisen koiran kanssa molemminpuolisen turvallisuuden kannalta turvallisemmaksi toisen koiran reaktion tyyppiä tietämättä ottaa tukevan pitävän haara-asennon sekä nastakengillä kunnolla pitoa ja koiran pienelle vetäen sen niin pois muiden tieltä kuin mahdollista, sillä se on turvallisinta keskellä talvea pyörätiellä, missä talvella ei ole kunnolla tilaa poiketa siitä tieltä puoliksi vitikkoon tai jopa vitikkoon. Mahdollisesti liukkaassa. Minulla on päivittäin kipuja sekä vaikeuksia toimintakyvyssä, seisominen on vihoviimeistä ja käveleminen vaikeaa mutta helpompi seisoa tanakasti hammasta purren hetki kuin olla vähät välittämättä turvallisuudesta. Miettikää vähän kulkiessanne, ei kaikkea näe päältä vastaantulevissa ihmisissä eikä koirissa. Huonosti liikkuminen toki on näkyvää jolloin terveiltäkin on järjenkäyttö suotavaa.
Mikäli yrittäisin mennä vain ohi naivisti koirani ollessa kovin kiinnostunut lähestyvästä, päätyisin kumoon ja satuttamaan itseäni sekä mahdollisesti koiria päälle päätteeksi.
Mikä teillä kaikilla terveillä on tekosyynä siihen, ette pääse helposti "ongelmattomien" pikkukoirinenne ohi? Vai ovatko ne sittenkään niin ongelmattomia ja oletteko te muut niin kovin paljon minua "kädetöntä" kädellisempiä? Hmm - m.
Minulla on normaalikokoinen koira, joka on hankittu vuosikymmen sitten ennen sairastumistani. Sitä en itse ymmärrä miksi jäädään KESKELLE TIETÄ jopa minikokoisten koirien kanssa, jotka saisin itsekin hetkessä pois tieltä. Tuli tässä sopivasti mieleen seuraava:
Menin eilen tietämästäni saman rotuisesta koirasta omistajineen ohi. Vaikka omani hyväntahtoisena häntä heiluen ihan halukkaana tervehtimään mikäli ja jos--, kollegalta tuli ihan "liikkeessä" raivoisa räjähdys. Joten eipä se kummankaan liikkeessäpysyminen nyt mitenkään näytä estävän niiden omien nk. "ongelmattomien" kullannuppujen aggressiivisuutta ja remmirähjäystä tai vaikeita ohituksia. Omani sosiaalisena kaverina katsoi päältä monttu auki jotta mikä hitto tuon tutun on...
Emme ole kavereita mutta asumme niin kylki kyljessä, kyllä noiden tulisi toisensa tuntea ja suvaita. Omalta se sujuu, vaikka se yleensä onkin sellainen aivan kamala muka-muka-vaanija ;) Se ongelma on toisella. Sillä ongelmattomalla. Onneksi oli leveämpi kohta pyörätiestä ja pääsimme vammoitta ohi.
Mistä päästään juuri siihen, miksi kovin sosiaalisen yhtään isomman koiran omistaja menee aivan tiensivuun hihna lyhyellä ja iskee kengänkannan piikit jäähän. Pääasiahan on, ettei pääse sattumaan mitään, vai? Eikä ainakaan siksi, omamme pääsisi provosoimaan lähentelyllä kenties sitä epäsosiaaliseksi osoittautuvaa toista osapuolta. - Joillain on käsitys että kaikkien pitäisi käydä koiralenkillä kuin mallit jossain muotilavalla. Me olemme ihmisiä ja eläimiä emme robotteja.
Vierailija kirjoitti:
Pysähdyn, koska joutuisin muuten raahaamaan koirani sinun koiraasi ohi. Menkää vain oho, jos sinusta siltä tuntuu, tai tulkaa tutustumaan. Mitä se sinua haittaa se pysähtyminen. Pysymme joka tapauksessa toisella puolella tietä ja sinulla on sama tila kulkea ohi meidän ollessa pysähtyneenä kuin, että liikkuisimme.
Miksi jotkut pyyhältävät ohi, vaikka koira ihan selkeästi haluaisi tutustua toiseen koiraan?
Tajuatkoettä pysähtymällä ja antamalla koirasi tuijottaa haastat vastaantulevan koiran?
Joo,ihan varmasti koirani haluaa tässä vaiheessa teidän luo, mutta sitten se ei tarviikkaan muuta syötävää loppupäivänä. Ohi kävelevät koirat se ohittaa suuttumatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun koira on alkanut tehdä tätä hiljattain. Sillä ei ole juuri koirakontakteja ja se tahtoisi välillä jäädä nuuskuttamaan vastaantulevan kanssa. En tietenkään anna sen tehdä tuttavuutta kehenkään ilman lupaa, mutta tällä hetkellä en ole keksinyt miten sen saisin liikkeelle. Hihnasta vetämällä vaan satutan sitä (siis tämä kirjaimellisesti raahautuisi mukana jalat suorina), ja kontaktia siihen ei saa millään.
Vinkkejä? 90% ohituksista menee siis hyvin, mutta jotkut vastaantulijat vaan saa sen aikaan että koirani pysähtyy niille sijoilleen kunnes vastaantulija on mennyt ohi. Oon nyt ottanut kontaktiharjoitukset lenkille mukaan mutta onko jotain muuta mitä voin tehdä?
Olen pahoillani jos koirasi tuntee minun koirani takia ahdistuneisuutta, se ei missään nimessä väijy vaan odottelee korvat höröllä häntä heiluen josko vastaantulija haluaisi leikkiä. Me vielä harjoitellaan joten olethan ymmärtäväinen.
Laita koiralle valjaat, joissa on selässä kahva. Kun koira pysähtyy niin kahvasta ohjaat sen liikkeelle. Sen lisäksi tietysti jatkat kontaktiharjoituksia, mutta tuolla voit ehkäistä sen ettei koira jää kyttäilemään.
Käytössä on juuri sellaiset valjaat. Haluaisin kuitenkin että koira liikkuisi vapaaehtoisesti eikä väkivalloin.
Totta kai haluat, muutaman napakan ohjaustilanteen jälkeen koira kuuntelee sinua paremmin ja kävelee ihan omin jaloin eteenpäin. Tässä on siis kysymyksessä fyysinen ohjaaminen, ei mikään väkivalta. Muistutat koiralle kumpi taluttaa kumpaa lenkkeillessä.
Ajattelit, että koiran käytös muuttuu taikaiskusta kerralla kuntoon? Se vaatii aikaa ja johdonmukaisuutta. Eli koira ei saa päästä odottelemaan muita koiria ja siten palkkaamaan itseään (väärästä) käytöksestä kyyläilemällä. Valjaat toimii viimeisenä keinona, pakotteena koiralle. Selvitä mistä koirasi tykkää, ihan turha kilpailla koirasi huomiosta joillain kuivilla nappulankäntyillä kun vastassasi on toinen koira. Koirasi lempiherkku tai lempilelu palkkana kontaktiharjoituksissa. Aloita ohitusharjoituksen riittävän etäältä, jolloin toinen koira ei ole niin suuri häiriötekijä omallesi. Siirry pikkuhiljaa lähemmäksi kun kauempana sujuu. Tämä ei onnistu päivässä, eikä viikossakaan, kun koirasi on jo kauan palkinnut itsensä tuosta tuijottelusta, niin se kokee toiminnan kannattavana -> käytöksen korjaamisessa menee kauemmin.