Lue keskustelun säännöt.
Työnantaja ei tunnusta osaamistani
27.01.2018 |
Onneksi näin vuoden alussa on työpaikkoja tarjolla. Vaikeahan niitä on saada, mutta pakko on yrittää. Nykyinen työnantajani ei anna työlleni minkäänlaista arvostusta, vaikka olen kuuden työvuoden aikana tehnyt vaikka sun mitä projekteja ja asiakkailta olen saanut erittäin positiivistä palautetta.
Pomo antoi juuri minulle luvatun, vuoden kestävän projektin toiselle työntekijälle. Hänellä ei edes ole siihen pätevyyttä tälle alalle. Hän on kyllä tohtori, mutta täysin eri alan. Lisäksi hänen miehensä on kuuluisa.
Eilen sain meilin, jossa tärkeä esittelytilaisuus siirrettiin minulta nuorelle miehelle, joka on töissä firmassamme vain 8h/viikko.
Olen 39-vuotias nainen. Minulla ei ole pieniä lapsia, vaan poikani on jo 14-vuotias. Olen kuuden vuoden aikana ollut sairaslomalla viisi päivää. Aloitan ensi syksynä jatko-opinnot, eli tähtäimessä on tohtorin tutkinto omalta alaltani.
Yli 40 asiakastani on sanonut, että jos perustan oman firman, he seuraavat mukana. Kysyin johtajaltani, voinko saada enemmän työtehtäviä, koska asiakkaani pyytävät minulta jatkuvasti enemmän tuloksia. Pomo ei antanut minulle lisätunteja, jolloin maksavat asiakkaat ostivat osan palveluista minulta yksityisesti tai siirtyivät toisen firman asiakkaiksi.
Nyt ottaa tämä kaikki niin paljon päähän, että irtisanon itseni töistä ennen kesää. Jos en saa muita töitä, perustan oman firman ensi syksynä.
Kommentit (3)
Ydinkysymys: miksi et perusta sitä omaa firmaa, mikä estää? Vai etkä halua lisää rahaa, vastuuta, asiakkaita, onnistumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kaksi mahdollistanäkökantaa. Toinen on se, että joissain firmoissa ja valtin laitoksissa, yliopistojen laitoksissa jne todella suositaan miehiå naisten kustannuksella, niin että luovat, dynaamiset ja aikaansaavat naiset ohitetaan vuoroaan odottavien miesten eduksi. Se, että sulle luvattu projekti meni toiselle ,viittää tähän, vaikka ideaalitapauksessa toki eiolisi kyse sulle luvatusta, vaan sun luomasta projektista.
Toisaalta voi olla kyse myös siitä, että ap ehkä ei ymmärrä nökyvyyden ja uralla etenemisen eroa. Tähän viittaa tuo ”esittelyn” toiselle antamisesta loukkaantuminen. Ne jotka tekee tärkeitä asioita, ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea. ”Esittelyt” on usein aika toisarvoisia varsinaiseen luomiseen ja kehittämiseen ja johtamiseen verrattuna. Itse olen mieluummin johtaja kuin maskotti.
Minun työpaikallani tunnollisia naistyöntekijöitä ei arvosteta. Nuoret miehet ja ns. taiteelliset/boheemit vanhemmat naiset pitävät itsestään suurta meteliä, vaikkeivät saa aikaan puoltakaan siitä, mitä 30-50-vuotiaat ammattitaitoiset ja ahkerat naiset. Pomo on viisikymppinen mies, joka tapaa meitä työntekijöitä erittäin harvoin. Silti hän muka tietää, kenelle annetaan palkankorotus tai kuka saa ensin valita lomapäivät.
Joskus ajattelen, että entä jos minä ja muutama muu työpaikan keski-ikäisistä naisista olisimme poissa samaan aikaan pari-kolme viikkoa. Miten kävisi töiden? Olisi hauska nähdä pomon etsivät töille tekijöitä, kun ei se boheemi ja äänekäs työntekijä voikaan tehdä kuin yhtä projektia kerrallaan ja sen nuoren miehen on saatava kaikki iltapäivät aina vapaiksi.