Miksi ihmisillä on nykyisin kiire kaikkialle?
Huomaan usein seisovani metroa odottamassa saman tyypin kanssa, joka hetki sitten pyyhälsi ohitseni pipon tupsu heiluen liukuportaissa. Mitä hän voitti sillä kaahotuksella?
Entäs tavarat kassalla sitten? On tietysti kätevää ja kohteliasta pakkailla siinä odotellessa, kun on ruuhkaa ja jonoa, mutta normaali lappaminen kassiin ei enää riitä, vaan toiminnan pitää olla suorastaan ohjusmaisen ripeää, vaikka takanasi olisi vain kaksi ihmistä.
Autolla tehdään tyhmänrohkeita ohituksia sillä seurauksella, että ehditään (aivan oikeasti) noin minuutin aikaisemmin niihin punaisiin liikennevaloihin. Usein olen seissyt perätysten liikennevaloissa tällaisen minut ohittaneen auton kanssa.
Teemmekö arjestamme kiireisempää kuin se todellisuudessa on? Jos 3 min viivytys aiheuttaa sinussa kuumotuksia, eikö silloin jo ihan oman terveytensäkin takia kannattaisi tarkistaa rutiinejaan?
Kommentit (21)
Ei mulla oo kiire, mutta olen tullut kärsimättömäksi. Jos tarvii tietää jotain, sen voi googlettaa heti. Jos tarvii jotain, sen voi tilata heti netistä (vaikka heti ei saakaan). Nykyaikaa tästä kai voi syyttää. En jaksaisi yhtään odottaa vaikka liikennevaloissa (painoin jo nappia, miksei ne vaihdu?!)
Se on nää keravalaiset sun muut suistoalueelta tulevat kun yrittävät leikkiä niin hesalaista.
Maalla ajatellaan että kiire ja touhottaminen on jotenkin trendikästä ja heitä luullaan landeiksi jos eivät hosu.
Jos myöhästyn yhden minuutin bussista, myöhästyn 20 minuuttia töistä. Siinä sulle kiirettä.
Vierailija kirjoitti:
Jos myöhästyn yhden minuutin bussista, myöhästyn 20 minuuttia töistä. Siinä sulle kiirettä.
Odottaako se bussi sua jos myöhästyt 59 sekuntia?
Olen tahallisen kiireetön ärsyttääkseni niitä ainoastaan kiireisinä itsensä tarpeelliseksi tuntevia.
Niin. Miksi sinulla on kiire. Tai meillä. Päivän tärkein kysymys. ja voiko siihen vaikuttaa.
Vastaukseni on: en tiedä.
Olisikos se niin että jos on kiire niin ei ehdi tai tarvii ajatella. Jos niin on niin siitä hyötyvät ne jotka haluavat että niin on. Töissähän on aina kiire joten tee mitä käsketään. Joskus kotona.
Entäs jos vaan voisi olla tekemättä mitään kuten lapsena hiekkalaatikolla, jolloin oli läsnä ja ymmärsi perusasioita enemmän kuin aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Jos myöhästyn yhden minuutin bussista, myöhästyn 20 minuuttia töistä. Siinä sulle kiirettä.
Mutta miksi lähdet kotoasi niin myöhään, että joudut juoksemaan bussiin?
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla oo kiire, mutta olen tullut kärsimättömäksi. Jos tarvii tietää jotain, sen voi googlettaa heti. Jos tarvii jotain, sen voi tilata heti netistä (vaikka heti ei saakaan). Nykyaikaa tästä kai voi syyttää. En jaksaisi yhtään odottaa vaikka liikennevaloissa (painoin jo nappia, miksei ne vaihdu?!)
Olen huomannut saman itsestäni: olen kärsimätön. Mutta kun nyt mietin, mistä siinä oikeastaan kärsii, että seisoo liukuportaissa ja vaipuu vaikka hetkeksi omiin aatoksiinsa? Tai vaikkapa liikennevaloissa.
mulla on aina muurahaisia pöksyissä. En voi sille mitään vaikka haluaisin :/
Tää on pelleporukkaa: leikkii tärkeää itselleen ja näyttää VIPpiä muille. Sairasta heijastumaa heikosta itsetunnosta!
Minä kävelen paljon ja tottunut kävelemään reippaasti. Kun kävelen tavallisella tahdillani kiirehtimättä minnekään, kävelen moniin muihin verrattuna aika lujaa ja siten varmaan ap:nkin mielestä kiireinen.
Saatan "harppoa" ohi liukuportaissa, koska ei ole hirveästi väliä teenkö seisomisen siinä vai vasta hetken kuluttua laiturilla, joten miksipä en kävelisi perille asti samaa tahtia kuin muutenkin, kun ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta. Kun kävelee monta kilometriä päivässä, ei ne viimeiset viisi metriä portaissa ole mikään juttu, jossa liikkumista yhtäkkiä ajattelisi eri tavalla vaan menevät siinä samalla ja samaa tahtia kuin edelliset tuhat metriäkin.
Kuvailit ap enemmän helsinkiläisyyttä kuin nykyisyyttä. Tervetuloa tänne pikkukaupunkiin. Täällä ei juuri kenelläkään ole kiire, ja työt tulevat silti tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävelen paljon ja tottunut kävelemään reippaasti. Kun kävelen tavallisella tahdillani kiirehtimättä minnekään, kävelen moniin muihin verrattuna aika lujaa ja siten varmaan ap:nkin mielestä kiireinen.
Saatan "harppoa" ohi liukuportaissa, koska ei ole hirveästi väliä teenkö seisomisen siinä vai vasta hetken kuluttua laiturilla, joten miksipä en kävelisi perille asti samaa tahtia kuin muutenkin, kun ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta. Kun kävelee monta kilometriä päivässä, ei ne viimeiset viisi metriä portaissa ole mikään juttu, jossa liikkumista yhtäkkiä ajattelisi eri tavalla vaan menevät siinä samalla ja samaa tahtia kuin edelliset tuhat metriäkin.
Mielenkiintoinen näkökulma. Siinä vaan tahtoo olla sillä tavalla, että sitten tulee vaadittua muilta sitä samaa tahtia, ja ärsyynnyttyä, jos vaikkapa edessä kulkee joku hitaampi, jonka ohi ei pääse.
Mä en koskaan seiso liukuportaissa, ellei joku väärällä puolella seisova juntti mua siihen pakota. Näin saan helposti muutamia ylimääräisiä askeleita päivääni. Alas mennessä se ei tietysti kauheasti rasita, mutta ylöspäin harppoessa hengästyn.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävelen paljon ja tottunut kävelemään reippaasti. Kun kävelen tavallisella tahdillani kiirehtimättä minnekään, kävelen moniin muihin verrattuna aika lujaa ja siten varmaan ap:nkin mielestä kiireinen.
Saatan "harppoa" ohi liukuportaissa, koska ei ole hirveästi väliä teenkö seisomisen siinä vai vasta hetken kuluttua laiturilla, joten miksipä en kävelisi perille asti samaa tahtia kuin muutenkin, kun ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta. Kun kävelee monta kilometriä päivässä, ei ne viimeiset viisi metriä portaissa ole mikään juttu, jossa liikkumista yhtäkkiä ajattelisi eri tavalla vaan menevät siinä samalla ja samaa tahtia kuin edelliset tuhat metriäkin.
Ja minä siis olen aina liikkunut samalla tavalla ja joka paikassa. Töissä meinaan törmätä kulman takaa tuleviin ja kotonakin harpon portaat vauhdilla vaikka ohjelmassa olisi laiskottelua koko päiväksi. Enkä ole edes helsinkiläinen.
t. edellinen
Mutta te nopeasti tekijät ja menijät, teidän on hyväksyttävä, että kaikki eivät toimi, kuten te. Joskus on vaan pakko odottaa vähän. Ei se odotus niin vakavaa ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävelen paljon ja tottunut kävelemään reippaasti. Kun kävelen tavallisella tahdillani kiirehtimättä minnekään, kävelen moniin muihin verrattuna aika lujaa ja siten varmaan ap:nkin mielestä kiireinen.
Saatan "harppoa" ohi liukuportaissa, koska ei ole hirveästi väliä teenkö seisomisen siinä vai vasta hetken kuluttua laiturilla, joten miksipä en kävelisi perille asti samaa tahtia kuin muutenkin, kun ei se tunnu mitenkään vaivalloiselta. Kun kävelee monta kilometriä päivässä, ei ne viimeiset viisi metriä portaissa ole mikään juttu, jossa liikkumista yhtäkkiä ajattelisi eri tavalla vaan menevät siinä samalla ja samaa tahtia kuin edelliset tuhat metriäkin.
Mielenkiintoinen näkökulma. Siinä vaan tahtoo olla sillä tavalla, että sitten tulee vaadittua muilta sitä samaa tahtia, ja ärsyynnyttyä, jos vaikkapa edessä kulkee joku hitaampi, jonka ohi ei pääse.
En mä erityisesti ajattele muiden kävelytahtia, hyvin harvoin ärsyynnyn. Ja seison yleensä ihan rauhassa liikennevaloissa ja kassajonossa, jos mummolla menee aikaa kolikoita pussista kaivaessa. Elämässä kyllä löytää ärsyyntymisen aihetta, jos haluaa. Kuten ap siitä, että minä harpon hänen ohitseen, vaikkei se mitenkään vaikuta hänen elämäänsä.
t. se harppoja
Viitsisikö joku Tiina Turhakiire kommentoida?