Heräsin tänään todellisuuteen, 4v kysyi jotakin johon vastasin vain "mmm" kuulematta kysymystä koska keskityin älypuhelimeen
Ja näin on käynyt useasti. Sitä vaan ei vastasyntyneen ja uhmaikäisen kanssa aina jaksa olla tauotta läsnä.
Tänään seurasin 4v:n leikkejä jossa äitinalle hoiti vauvanallea. Leikin kaava toisti itseään. Vauvanalle kysyi jotakin, johon äitinalle vastasi "mmm" tai "joojoo" muovinen lelupuhelin kädessä.
Ei tarvittu psykologia tulkitsemaan miten lapsi on nämä tilanteet kokenut. Vaihdoin puhelimeni vanhaan näppäinmalliin ja aion todella olla enemmän läsnä. Joskus sitä vaan tulee sokeaksi omalle käytökselleen. (kun joku nyt kysyy niin kirjoitan koneella kun molemmat lapset nukkuvat)
Kommentit (3)
Näin on ollut kautta aikojen, vanhemmat eivät jaksa taukoamatta seurustella lastensa kanssa ja se on ihan normaalia, vaikka liiallisuuksiin menevästä someilusta on hyväkin tuntea pistosta ja vähentää. Kai se on se kuuluisa vanhemmuuden jatkuva huono omatunto, kun jaksaa tuntea pistoksia kaikesta ihan inhimillisestäkin. Varmasti ihan hyvä, sehän ajaa meitä olemaan parempia! :D
Hienoa että huomasit. On arvostettavaa että on valmis korjaamaan kurssia kun tajuaa venhon lähteneen kulkemaan huonolle suunnalle.
Välillä miettinyt näin tahattomasti lapsettomana, että "mitä hlvettiä?!" kun lukenut noita juttuja että äidit ne vaan imettää menemään kännykkä kourassa. Jos on lapsella siunattu, niin pitäisiköhän hieman sitä arvostaakin.... vaan jokainenhan toimii arvojensa mukaan.
Näitä surullisia tapauksia näkee pitkin päivää. Bussissa, puistossa, kadulla, kaupassa, kaikkialla ollaan älypuhelin nenässä kiinni ja lapset hakevat epätoivoisena katsekontaktia tai edes sitä että vanhempi huomaisi heidän olemassa olonsa. Ne jotka eivät jatkuvasta yrityksestä huolimatta sitä kontaktia saa, istuvat sitten zombeina rattaissa tai kävelevät robotteina vanhempansa perässä.