Onko irtisanoutuessa pakko kertoa syytä? En haluaisi, mutta tuntuu niin oudolta vain lähteä mitään sanomatta.
Pomo on uraohjus (nainen), eikä käsitä naisia, jotka uhraavat uransa äitiyden vuoksi. Tai haluavat olla kotiäitinä omasta tahdostaan. Tai ovat äitiyslomalla pidempään kuin on ihan pakko.
No. Meille kävi ikävästi ja molemmat vanhempani kuolivat. Sain perintöä sen verran, että päätimme mieheni kanssa yhdessä, että minä jään kotiäidiksi. Siis ainakin toistaiseksi. Työelämä on ollut minulle tappavaa tuskaa viimeiset 15 vuotta. Opiskelin itseni väärälle (ei-työllistävälle) alalle ja kun töitä sitten on ollut, niin ne ovat olleet painajaismaisia työpaikkoja. Kuten tämä nykyinenkin. Haluan nyt pitää pienen huilitauon, ehkä opiskella jotain aivan muuta tai sitten jään harrastelevaksi kotirouvaksi. En ole ikinä ollut uraa haluava nainen.
Aion maanantaina jättää irtisanoutumisilmoituksen ja minulla on kahden viikon irtisanomisaika. En halua sanoa, että jään kotiin. Enkä halua oikein olla sanomattakaan mitään. Olen ollut tässä työpaikassa vasta 11kk ja halunnut lähteä pois jo ensimmäisestä viikosta lähtien.
Onko minun kerrottava syy? Vai voinko vain sanoa, että irtisanoudun omista henkilökohtaisista syistäni?
Kommentit (20)
Jotta et polta siltoja takanasi tai edessäsi sanot tuon henkilökohtaisista syistä, joita et ala tässä avaamaan. Saan alan työpaikoissa saattaa sana kiiriä eteenpäin, joten mitään tarkempaa ei kannata sanoa.
Opiskelu ja alanvaihto varmasti hyvä vaihtoehto sinulle, jos tuntuu, että toistuvasti työpaikoissa on jotain mikä mättää.
Älä laita perintöä arkielämiseen. Kun se on mennyt, sinulla ei ole mitään konkreettista perinnöstä jäljellä. Jossain vaiheessa perintökin loppuu ja siten harmittaa, kun se on mennyt.
Ei tietenkään ole kerrottava syytä, se ei kuulu työnantajalle yhtään. Todennäköistä on, että hän sitä kysyy, mutta silloin voit joko olla sanomatta mitään tai sanoa jotain ympäripyöreätä.
Itse irtisanoin itseni toissapäivänä ja kun kysyttiin miksi vastasin vain sanomalla, että menen muualle.
Ei sinun tarvitse kertoa mitään syytä irtisanoutuessasi toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta. Tosin on aika todennäköistä että pomo kysyy syytä, joten olisi ehkä vähän outoa jos et vastaisi mitään, joten ehkä olisi hyvä keksiä joku syy, vaikka sitten valkoinen valhe jos et halua avata oikeita syitä. Sano että lähdet Microneesiaan vapaaehtoistyöhän.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse sanoa mitään. Jos kysyvät, niin vastaat vain jotain yleistä, että uusiin haasteisiin tai en voi kertoa.
Juuri näin. Ei tarvitse kertoa syytä. Voit sanoa, että henkilökohtaisten syiden takia.... luulisi ettei sen jälkeen utele että miksi.
Sanot, että irtisanoutumisen syyt johtuvat henkilökohtaisesta tilanteestasi, jota et halua avata tarkemmin. Siltoja ei koskaan kannata polttaa takanaan, vaikka kuinka vituttaisi.
Irtisanoutumista ei tarvi perustella, mutta todennäköisesti sitä kysytään "epävirallisesti". Työnantaja haluaa tietysti tietää että onko työssä jotain korjattavaa, jolla työtytyyväsyys paranisi.
Palkaa voi aina moittia liian pieneksi ;) Ehkä entisten työkavereiden on sitten vähän helpompi saada palkankorotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jotta et polta siltoja takanasi tai edessäsi sanot tuon henkilökohtaisista syistä, joita et ala tässä avaamaan. Saan alan työpaikoissa saattaa sana kiiriä eteenpäin, joten mitään tarkempaa ei kannata sanoa.
Opiskelu ja alanvaihto varmasti hyvä vaihtoehto sinulle, jos tuntuu, että toistuvasti työpaikoissa on jotain mikä mättää.
Älä laita perintöä arkielämiseen. Kun se on mennyt, sinulla ei ole mitään konkreettista perinnöstä jäljellä. Jossain vaiheessa perintökin loppuu ja siten harmittaa, kun se on mennyt.
Kiitos. Työpaikoissa ei oikeastaan ole ollut muuta huonoa kuin se, että koska alan työpaikat ovat sulaneet aivan minimiin, kaikki tuntuvat olevan kireitä, peloissaan omasta työpaikastaan, stressaantuneita tästä tilanteesta jne. Kukaan ei uskalla lähteä mistään muualle, kun pelätään, että jäädään tyhjän päälle tai joudutaan ojasta allikkonon.
Perintö menee suureksi osaksi ensin asuntolainan pois maksuun, sitten sijoittamiseen. Pärjäämme ilman asuntolainaa miehen tuloilla ihan ok. Pyrimme siihen, ettei minulla ole paineita palata työelämään rahan takia. Jos sen haluan tehdä muuten, niin teen, mutta en rahan takia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta et polta siltoja takanasi tai edessäsi sanot tuon henkilökohtaisista syistä, joita et ala tässä avaamaan. Saan alan työpaikoissa saattaa sana kiiriä eteenpäin, joten mitään tarkempaa ei kannata sanoa.
Opiskelu ja alanvaihto varmasti hyvä vaihtoehto sinulle, jos tuntuu, että toistuvasti työpaikoissa on jotain mikä mättää.
Älä laita perintöä arkielämiseen. Kun se on mennyt, sinulla ei ole mitään konkreettista perinnöstä jäljellä. Jossain vaiheessa perintökin loppuu ja siten harmittaa, kun se on mennyt.
Kiitos. Työpaikoissa ei oikeastaan ole ollut muuta huonoa kuin se, että koska alan työpaikat ovat sulaneet aivan minimiin, kaikki tuntuvat olevan kireitä, peloissaan omasta työpaikastaan, stressaantuneita tästä tilanteesta jne. Kukaan ei uskalla lähteä mistään muualle, kun pelätään, että jäädään tyhjän päälle tai joudutaan ojasta allikkonon.
Perintö menee suureksi osaksi ensin asuntolainan pois maksuun, sitten sijoittamiseen. Pärjäämme ilman asuntolainaa miehen tuloilla ihan ok. Pyrimme siihen, ettei minulla ole paineita palata työelämään rahan takia. Jos sen haluan tehdä muuten, niin teen, mutta en rahan takia.
ap
Tai oikeastaan lisään vielä, että työpaikoissa on toki ollut muitakin vikoja, mutta perusvika on ollut tämä alan työllisyystilanne, josta on johtunut moni muu ongelma. Tässä nykyisessä työssä pomo on kamala ja alaiset sen takia masentuneita, väisteleviä, hiljaisia, eikä täällä tule mikään työ tehdyksi hyvin.
ap
No minä valehtelin lähtiessäni edellisestä työpaikastani, koska pomo oli kovasti mustasukkainen että vaihdan kilpailijalle. En vaihtanut, mutta en halunnut sanoa myöskään että olen puoli vuotta hakenut duunia koska täällä on kaikki ihan perseestä.
Sanoin, että vanha työnantaja tarjosi mielenkiintoista mahdollisuutta ja lähden kokeilemaan vähän uusia juttuja. Mikä nyt ei ollut muuten vale kuin että ihan itse olin sen työpaikan etsinyt, mistään vanhasta kontaktista ei ollut kyse.
Sano syyksi jotain nättiä, koska on outoa jollet perustele asiaa mitenkään. Vaikka se, että olette miehen kanssa puhuneet että perhetilanteenne on nyt sellainen että jäät hetkeksi kotiin.
Sama se, miten perintösi käytät, jos vaikka saat sen rahan muutettua uudeksi koulutukseksi, se ei ole "kadonnut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta et polta siltoja takanasi tai edessäsi sanot tuon henkilökohtaisista syistä, joita et ala tässä avaamaan. Saan alan työpaikoissa saattaa sana kiiriä eteenpäin, joten mitään tarkempaa ei kannata sanoa.
Opiskelu ja alanvaihto varmasti hyvä vaihtoehto sinulle, jos tuntuu, että toistuvasti työpaikoissa on jotain mikä mättää.
Älä laita perintöä arkielämiseen. Kun se on mennyt, sinulla ei ole mitään konkreettista perinnöstä jäljellä. Jossain vaiheessa perintökin loppuu ja siten harmittaa, kun se on mennyt.
Kiitos. Työpaikoissa ei oikeastaan ole ollut muuta huonoa kuin se, että koska alan työpaikat ovat sulaneet aivan minimiin, kaikki tuntuvat olevan kireitä, peloissaan omasta työpaikastaan, stressaantuneita tästä tilanteesta jne. Kukaan ei uskalla lähteä mistään muualle, kun pelätään, että jäädään tyhjän päälle tai joudutaan ojasta allikkonon.
Perintö menee suureksi osaksi ensin asuntolainan pois maksuun, sitten sijoittamiseen. Pärjäämme ilman asuntolainaa miehen tuloilla ihan ok. Pyrimme siihen, ettei minulla ole paineita palata työelämään rahan takia. Jos sen haluan tehdä muuten, niin teen, mutta en rahan takia.
ap
En ymmärrä miten työpaikan vaihdossa jää muka tyhjän päälle?!?
Perinteinen "On aika siirtyä eteenpäin ja uusiin kuvioihin" toimii aina.
Kerro joku posi syy. Koskaan ei tiedä vaikka takaisin...
Ja ihmiset on todella verkostoituneita nykyään.
Ei kannata jättää mitään "sillan poltolle yhtään kärähtävää" mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotta et polta siltoja takanasi tai edessäsi sanot tuon henkilökohtaisista syistä, joita et ala tässä avaamaan. Saan alan työpaikoissa saattaa sana kiiriä eteenpäin, joten mitään tarkempaa ei kannata sanoa.
Opiskelu ja alanvaihto varmasti hyvä vaihtoehto sinulle, jos tuntuu, että toistuvasti työpaikoissa on jotain mikä mättää.
Älä laita perintöä arkielämiseen. Kun se on mennyt, sinulla ei ole mitään konkreettista perinnöstä jäljellä. Jossain vaiheessa perintökin loppuu ja siten harmittaa, kun se on mennyt.
Kiitos. Työpaikoissa ei oikeastaan ole ollut muuta huonoa kuin se, että koska alan työpaikat ovat sulaneet aivan minimiin, kaikki tuntuvat olevan kireitä, peloissaan omasta työpaikastaan, stressaantuneita tästä tilanteesta jne. Kukaan ei uskalla lähteä mistään muualle, kun pelätään, että jäädään tyhjän päälle tai joudutaan ojasta allikkonon.
Perintö menee suureksi osaksi ensin asuntolainan pois maksuun, sitten sijoittamiseen. Pärjäämme ilman asuntolainaa miehen tuloilla ihan ok. Pyrimme siihen, ettei minulla ole paineita palata työelämään rahan takia. Jos sen haluan tehdä muuten, niin teen, mutta en rahan takia.
ap
En ymmärrä miten työpaikan vaihdossa jää muka tyhjän päälle?!?
Siksi, että mikään työpaikka ei ole varma. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ei anna mitään suojaa, jos firma menee nurin. Halutaan olla pitkään samassa työpaikassa, jottei oltaisin yt-neuvotteluissa viimeisenä tulleina ensimmäisiä lähtijöitä.
Olen monelta kuullut, etteivät tästä syystä uskalla vaihtaa huonoa työpaikkaa toiseen, koska äkkiä voidaankin olla tyhjän päällä. Tulee lähtö, eikä takaisin entiseen pääse, eikä huonosta työllisyystilanteesta johtuen pääse enää mihinkään muuallekaan. Tämä kuvio stressaa alalla niin, että hirveän monella on huono olla. Kuten minulla. Minäkin jouduin lähtemään edellisestä työpaikastani, jossa olin ollut 4,5 vuotta. Ehdin olla 1,5 vuotta työttömänä ja sain tämän nykyisen työni. Palkka putosi lähes 1000€, työtehtävät ovat paljon helpompia kuin aiemmassa työssäni (putosin siis esimiestasolta suorittavan työn tekijäksi), eivätkä motivoi tai haasta millään tavalla. Ja tähän vielä pomo, joka sättii joka asiasta, on ilkeä ja perhevastainen - en ole viihtynyt tässä työssä päivääkään oikeasti.
ap
Hyviä neuvoja sinänsä.
Mutta muuttuuko koskaan mikään, jos vain lakaistaan maton alle ikävät asiat? Hymistellään ja kaunistellaan? Kaikki jatkuu entisellään ja muut työntekijät jatkavat kärsimistään.
Helpointa toki on vedota henkilökohtaisiin syihin, ehkä teet vain niin.
Omalla nimellään ei kannata koskaan ja ei milloinkaan kritisoida työnantajaa. Se kostautuu aivan varmasti jossain vaiheessa. Kehitysideatkin pitää paketoida niin huolella pumpuliin, ettei kukaan voi keksiä siitä kritiikkiä aiempaan toimintaan. Vain työntekijän tulee ottaa kritiikki vastaan nöyränä ja opettavaisena. Hän on väärässä, ja kaikki muut oikeassa.
Tähän on yritysmaailma mennyt. Yritä siinä sitten kehittää firman toimintatapoja.
Vierailija kirjoitti:
Omalla nimellään ei kannata koskaan ja ei milloinkaan kritisoida työnantajaa. Se kostautuu aivan varmasti jossain vaiheessa. Kehitysideatkin pitää paketoida niin huolella pumpuliin, ettei kukaan voi keksiä siitä kritiikkiä aiempaan toimintaan. Vain työntekijän tulee ottaa kritiikki vastaan nöyränä ja opettavaisena. Hän on väärässä, ja kaikki muut oikeassa.
Tähän on yritysmaailma mennyt. Yritä siinä sitten kehittää firman toimintatapoja.
No, siihenhän se kusahtaa omaan mahdottomuuteensa, kun ne, jotka kohtelee työntekijöitään hyvin tuottavat paljon paremmin.
Oletko ap ainoa, joka on lähtenyt työpaikalta? Jos teitä on useampi, tyhmempikin tajuaa, että vika on työpaikassa, ei lähtijöissä. Silloin on ihan sama mitä sanot.
Ei ole pakko sanoa teoriassa, käytännössä on. Kun itse lähdin, pomo tenttasi minua oikein huolellisesti, miksi lähden ja minne lähden. Vaikka heti kerroin ihan rehellisesti, mikä on homman nimi.
Ei tarvitse sanoa mitään. Jos kysyvät, niin vastaat vain jotain yleistä, että uusiin haasteisiin tai en voi kertoa.