Kuinka moni on uhannut tappaa miehensä? Miten mies reagoi?

Öö, en ole.

Olen kyllä suunnittellut murhaa, mutta en kertonut tästä enkä myöskään toteuttanut mitään.

Mutta sellaisen päätöksen tein, että jos ikinä alan toivoa toisen kuolemaa, eroan.

Tuo se on sitä rakkautta.

Suuria tunteita ja täydellistä riippuvuutta.

Anteeksi mutta nauratti tää aloitus.

Niin absurdi aihe!

Sä siis uhkasit tappaa miehes ja mies lupas parantaa tapansa? No hyvä teille, kai?

Toivottavasti teillä ei ole lapsia.

Exmiehen. Ajoi kännissä, ja lupasin tappaa, jos edes kuvittelen, että tekee niin enää, saati lapsi kyydissä. Ei tehnyt ja se lapsi on jo aikuinen. Reaktio oli jotain vikinää siitä, ettei kuulostanut kivalta.

Ellei olis näin pitkä otsikko, niin Ap olis varmasti ammattivalittaja:)

Aika hassu otsikko. En ole uhannut tappaa ketään, saatikka rakkainta ihmistäni.

Kenenkään on turha tuomita nyt ketään. Elämässä tulee kaikenlaisia tilanteita eteen ja joskus on vain tehtävä vaikeitakin ratkaisuja. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista. Ei kukaan oikeasti _halua_ tehdä sitä koska se on kipeä päätös jota kenenkään ei pitäisi joutua tekemään.

Se on ehkä rankin asia mitä nainen voi elämässään kokea ja siksi sen läpi käyneitä pitäisi kuunnella eikä torjua. Moralisointi ei auta, vaan pelkästään ennaltaehkäisy.

No oli aika absurdia! Toivottavasti älyän hakeutua itse hoitoon jos näin tapahtuisi.

Mitenköhän kävis, jos vaikka uhkais vaimoa, että raiskaa hänet, jos on kännissä lasten kanssa yksin kotona? Hmm...

Ex-muija uhkasi tappaa minut kännipäissään. Sanoin, että sopii yrittää.

Onneksi se kotidokaaja lopulta lähti.

Lasten kanssa alkoi sen jälkeen kiva ja normaali perhe-elämä.

Mun mies yritti ruveta määräilemään kuinka mun pitää elää ja hoitaa kotia. Parin vuoden hysteerinen raivo siihen tarvittiin tavaroitten heittelemisineen ja tappouhkauksineen. Nykyään mies ei uskalla sanoa mitään. Tai välillä yrittää mutta ei tartte kuin vähän korottaa ääntä ja heristellä jotain liemikauhaa, niin johan tokenee.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Mies päätti panostaa enemmän suhteen tilaan. Sitä hänessä arvostan, vaikka muuten en edelleenkään siedä häntä. Avioliitossa ollaan silti edelleen.

Olisitpa tappanut itsesi.

Ex-avovaimo uhkasi, lähdin kävelemään siitä suhteesta.

Kyseli takaisin parin tunnin päästä, mutta aivan liikaa draamaa, niin sanoin että sori, ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään on turha tuomita nyt ketään. Elämässä tulee kaikenlaisia tilanteita eteen ja joskus on vain tehtävä vaikeitakin ratkaisuja. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista. Ei kukaan oikeasti _halua_ tehdä sitä koska se on kipeä päätös jota kenenkään ei pitäisi joutua tekemään.

Se on ehkä rankin asia mitä nainen voi elämässään kokea ja siksi sen läpi käyneitä pitäisi kuunnella eikä torjua. Moralisointi ei auta, vaan pelkästään ennaltaehkäisy.

Ei ole koskaan tullut sellaista "tilannetta" että olisin uhannut tappaa jonkun

Amerikassa oli kerran tapaus, jossa 9-vuotias tyttö uhkasi tappaa koko luokkansa koulussa ja seuraus oli se, että tyttö erotettiin koulusta. Eli noin pienen lapsenkin tappouhkailut otettiin siellä vakavasti.

Suomessa joku uhkaa tappaa toisen ja seuraus on... käytännössä ei mitään?

No eikös se ole sellainen sanontatapa. Ei niin vakavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen. Mies päätti panostaa enemmän suhteen tilaan. Sitä hänessä arvostan, vaikka muuten en edelleenkään siedä häntä. Avioliitossa ollaan silti edelleen.

Olisitpa tappanut itsesi.

Jaa no miksi olisin? Eihan mulla ollut mielessä muuta kuin päästä äijästä eroon. Enpä olisi kuitenkaan oikeasti tappanut, vaan pettänyt ja jättänyt. Mutta kun toi äijä ei halunnut erota, vaan alkaa miellyttää mua - ainakin enemmän kuin ennen. Ei se meidän välejä pysty kokonaan korjaamaan, mutta ainakin nyt torppasi mun irrottautumisaikeet.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta nauratti tää aloitus.

Niin absurdi aihe!

Sä siis uhkasit tappaa miehes ja mies lupas parantaa tapansa? No hyvä teille, kai?

Ei se mitään luvannut, mutta paransi käytännössä. Ei pelkät puheet olis kelvannutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies yritti ruveta määräilemään kuinka mun pitää elää ja hoitaa kotia. Parin vuoden hysteerinen raivo siihen tarvittiin tavaroitten heittelemisineen ja tappouhkauksineen. Nykyään mies ei uskalla sanoa mitään. Tai välillä yrittää mutta ei tartte kuin vähän korottaa ääntä ja heristellä jotain liemikauhaa, niin johan tokenee.

Aikalailla sama tuo raivo ja muu... ei yskslka enää puuttua toinen mihinkään....

Olet niinku henkisen murhan tehnyt.

Onko mitään järkeä?

Kau te jotain jaatte? Vai sinäkö nykyään saneleet.