Stressaako työttömyys vai koetko olevasi ilman stressiä
Kun ei tartte mitään tehdä. Miten koet? Oon iteki työtön ja koen elon ahistavaksi justiinsa kun ei ole stressiå
Kommentit (13)
Ite pärjään tmtuellla. 12e päivää kohden käyttörahaa vuokrien ja muiden kulujen jälkeen. Vuoden oon ny ollu työtön. Ei stressaa.
Itse työttömyys ei sinällään stressaa, mutta se pelko näistä kuntouttavista työtoimista ahdistaa...
Itse työttömyys ei ole stressannut päivääkään 2 vuoden aikana. Vähän välillä raha asiat stressaa, kun raha tuppaa loppumaan, mutta saahan vyötä aina kireämmälle. Sama se minulle haluaako kukaan ottaa minua töihin vai ei, kun ei ole minusta kiinni. Vielä en ole kyllä edes haastatteluun päässyt ja ikää on 52 vuotta.
Ei kannata enää stressailla. Kukaan ei enää palkkaa 55 vuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Itse työttömyys ei ole stressannut päivääkään 2 vuoden aikana. Vähän välillä raha asiat stressaa, kun raha tuppaa loppumaan, mutta saahan vyötä aina kireämmälle. Sama se minulle haluaako kukaan ottaa minua töihin vai ei, kun ei ole minusta kiinni. Vielä en ole kyllä edes haastatteluun päässyt ja ikää on 52 vuotta.
Juu itse työttömyys ei stressaa, odotan sitä innolla. Se rahan puute vähän mutta vain vähän.
Ei stressaa. ansiosidonnaiset rullaa ja työkkäri ei ahdistele. Tässä vaan mietin, että mihin menen keväällä töihin. Parikin paikkaa olis mistä valita.
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tartte mitään tehdä. Miten koet? Oon iteki työtön ja koen elon ahistavaksi justiinsa kun ei ole stressiå
Häh, miten niin ei tartte tehdä mitään? Kyllä minun ainakin tarttee kirjoittaa työhakemuksia. Ei kukaan tule ovelle töihin pyytämään.
Ja stressaa niin pirusti. Huoli toimeentulosta tulevaisuudessa. Kyllä nyt ansiosidonnaisella vielä pärjään, mutta jos putoan peruspäivärahalle niin sitten menee kaikki säästöt, ja tuleva eläkeaika yhtä kituuttamista ja sentinvenytystä. Stressaa se mahdanko työllistyä enää koskaan.
Ja syö todella pahasti psyykata itsensä haastatteluihin kerta toisensa jälkeen, ensin se riemu kun saa kutsun, siellä kaikki tuntuu menevän hyvin ja jo innostuu että joko nyt tärppäisi, ja sitten kasvoille se märkä rätti "valintamme ei kohdistunut sinuun". Tuntee itsensä idiootiksi kun meni innostumaan.
Ja pännii kun ei saa edes opiskella lisää. Piti jättää kesken opinnot, jotka aloitin töissä ollessani.
Miksi et voi opiskella lisää? Aika no i opiskele omalla rahalla eikä oleta yhteiskunnan elättävän
Ei voi opiskella omalla rahalla jos rahaa ei ole. Mikä teitä vaivaa kun kaikki pitää vääntää rautalangasta?
Vierailija kirjoitti:
Kun ei tartte mitään tehdä. Miten koet? Oon iteki työtön ja koen elon ahistavaksi justiinsa kun ei ole stressiå
Miksi et hanki hyvää stressiä? Ala opiskella, luoda, taiteilla...
Stressaa hyvistä asioista, kuten opitko ääntämään ranskaa, löydätkö hyvän lauseen, saatko synnytettyä kankaalle meren aaltojen vaahdon.
Palkkatyötä tarvitsee palkkaan. Mutta aika moni työ ei nyt muuten niin kauhean antoisa terveelle ihmiselle ole. Löytäkää parempi sisältö elämään. Ei tämä niin pitkä aika ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi opiskella omalla rahalla jos rahaa ei ole. Mikä teitä vaivaa kun kaikki pitää vääntää rautalangasta?
Opintotuella ja siihen päälle laina. Kuten muutkin tekevät
Raha-asiat on kunnossa ja voin elää taloudellisesti riippumatonta elämää.
Ei stressaa työttömyys sitten pätkän vertaa.
No kun rahat ei riitä elämiseen niin mieti mitä ajatuksia siitä tulee.