Kotivanhemmat: normaalipäivän kulku?

Kai te ulkoilette?

Ap, mitä jos edes vähän perehtyisit lastenkasvatukseen? Lue vaikka Mannerheimin lastensuojeluliiton sivulta.

Nimittäin sinulla on tuossa koottuna niin monta väärää oletusta lastenhoidosta ja kasvatuksesta, että hirvittää.

Ensinnäkin, neuvola ei ole tarkkailulaitos, joka kyttää syitä huostaanotolle. Neuvola on olemassa sinua ja lastasi varten, ja siellä nimenomaan osataan neuvoa arkisissa kysymyksissä. Joten kommenttisi uskaltamisesta on nolo.

Toiseksikin, lapsen EI pidä olla koko ajan jonkun hemmetin proaktiivisen tekemisen kohteena. Nimenomaan lapsen hyväksi on, että hän saa välillä leikkiä omiaan. Omaehtoinen leikki on tärkeää lapsen mielikuvituksen kehittymiselle, eli se, että äiti tai joku muu aikuinen ei koko ajan ideoi, mitä leikissä tapahtuu. Joten anna nyt herranen aika sen tenavasi leikkiä omiaan!

Kolmanneksikin sinullakin on oikeus rentoutumishetkiin. Jokaisella aikuisella on. Olennaista on läsnäolo, se että lapsi saa sinuun kontaktin. Voit hyvin sanoa, että odota, äiti kirjoittaa yhden viestin ja tulee kohta antamaan sinulle sen lelun. Lapsen on hyvä ikäkauteen sopivasti oppia odottamaan pienen hetken vuoroaan, mutta tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisit ihan muissa maailmoissa valtaosan päivästä, vastaamatta lapsen puheisiin tai katseeseen.

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/1-2-v/

Mielestäni lapsi saakin oppia leikkimään myös itsekseen niin ettei jatkuvasti tarvitse henkilökohtaista viihdyttäjää. Ja joskus vaan on helpompi pistää se muksu möllöttämään telkkaria, että saa itse vedettyä happea tai tehtyä jotain muuta.

Jos perusasiat on kunnossa niin turhaan koet huonoa omatuntoa. Tuntuu, että lasten kasvattamista ja kodinhoitoa pidetään ihmeellisenä suorittamisena ja kaikkea pitäisi koko ajan ehtiä, jaksaa ja keksiä tehdä. Niin kuin täällä jossain vaiheessa oli: lapsen kasvattaminen on kuin pastaa keittäisi; ei saa keittää liikaa, ettei mee veteläksi, mutta ei myöskään liian vähän, ettei jää kovaksi. Siinä välissä on se sopiva haarukka, josta voi valita mieleisensä kypsyyden.

Meillä menee 3-vuotiaan kanssa päivät pääpiirteissään näin:

Aamupuuro ja aamutoimet

Ulkoilua (esim. leikkipuistoon tapaamaan kavereita, luistelemaan, metsään tms.)

Lounas (olen tehnyt sen illalla valmiiksi)

Päiväunet (tällä välin itse pesen pyykit ja silitän, olen tietokoneella kuten nyt.. jne)

Välipala

Askartelua, kirjojen lukemista, lautapelien pelailua tai mitä sitten keksitäänkin yhdessä (välillä tietysti imuroidaan, pestään lattioita jne.)

Ulkoilua

Päivällisen ja seuraavan päivän lounaan kokkausta. Lapsi joko osallistuu ruuanlaittoon tai leikkii itsekseen.

Päivällinen  (syödään, kun mies saapuu töistä)

Pikku Kakkosen katselua, yhdessä oloa, usein tehdään vielä pieni iltalenkki koko perheen voimin 

Lelujen siivous paikalleen

Iltapala

Iltatoimet ja iltasatu

Nukkumaan

Hetki kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa

Useimmat päivät menevät tällä kaavalla. Turha kantaa huolta siitä, että lapsi leikkii yksinään. Meidän lapsi ainakin tarvitsee omaa aikaa eikä edes halua kaiken aikaa kanssani touhuta. Ei tuo ruutuaikakaan mielestäni pahalta kuulosta. Oma lapseni katsoo välillä Pikku Kakkosen kokonaan, välillä ei ollenkaan. Itsekin sorruin usein syyllistämään itseäni esim. siitä että nakkikeittoa on syöty pari kertaa viikon aikana, imuroin sen sijaan että leikkisin lapseni kanssa, hermostun kun lapsi vetkuttelee pukemisen kanssa jne. Koitan lohduttautua sillä, että ei meistä kukaan ole täydellinen. Meillä toimii tämä rytmi, jollain toisella perheellä on taas omat tapansa.

Alan ymmärtää mistä tulee ne lapset, jotka ei kykene olemaan hetkeäkään ilman aikuisen ohjausta.