Ketuttaa ihan sa*tanasti, vauva ja miehen ylityöt

Jo tässä vaiheessa käy mielessä ulkoistaa mies tästä yhtälöstä. Helpommalla pääsisisin kotona. ap

Miehille on melkein aina ihan tosi vaikeaa hyväksyä vauvaa osaksi elämää. Etenkin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen vauvan konkreettinen tulo on monelle ihan järkyttävän vaikea paikka, kun kaukainen unelma onkin yhtä-äkkiä tosista lihaa ja verta ja vaatii oikeasti koko ajan hoivaa ja työtä. Paineistetut unelmat muuttuvat arjeksi ja sitä on vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa kestää! Joku mies oireilee tekemällä hulluna töitä (= syy olla mahd. paljon kotoa poissa), joku taas valittaa seksistä, joku on järjettömän todella mustasukkainen vauvasta, joku mököttää kotitöistä jne. Yleensä kestää n. vuoden, kun tilanne tasoittuu - jos on tasoittuakseen.

Voisi auttaa, jos laittaisit miestä mahdollisimman paljon olemaan kahdestaan vauvan kanssa. Lähde itse illalla vaikka lenkille tai naapuriin katsomaan telkkaria tai mitä keksitkään ja jätä mies hoitamaan vauvaa. Siitä se miehen ja vauvan välinen suhde alkaa muodostua ja toisaalta miehellekin konkretisoituu, miten vauvan hoito voi viedä voimia.

Miehelle kannattaa kertoa heti, että jos suhteen aikana tekee paljon töitä tai ei tee, sitä tullaan käyttämään häntä vastaan avioero-oikeudessa ja lastensuojelun tapaamisissa. Tällöin hän voi alkaa sopeuttaa, jos osaa, omaa elämäänsä perheen vaatimuksille. Jos taas ei osaa, niin sittenhän sen eron voi laittaa heti vireille. Pääasia kuitenkin on, että saa jonkinlaisen rangaistuksen olemassaolostaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskusteluyrityksissä mies heittäytyy marttyyriksi ja kysyy, että pitääkö hänenkin jäädä töistä pois. Lisäksi vaatii, että häntä passataan rankan työn vuoksi. Olen hoitanut yövalvomiset kätännössä yksin 4 kk ja nukkunut puolen tunnin pätkissä. Okei, imetän. Yöapua saa kerjätä ja siitä mies syyllistää, jos kerran kuussa vaihtaa vaipat yöllä. Olen itse zombi ja teen yksin kaikki kotityöt vauvan ohessa. Herra nukkuu vähintään 7 tunnin unet putkeen.

Ihan törkeätä. Miten reagoi jos sanot, että ei tarvitse jäädä töistä pois, mutta että haluat hänen tekevän normityöpäivää nyt vauvavuoden ajan, koska olet uupunut ja tarvitset omaa aikaa valvottuasi yön ja oltuasi päivän vauvan palveluksessa? Miten mies perustelee ylityöt?

Arkiyövalvomiset tuossa vaiheessa kannattaa kotona olevan jaksamisen mukaan hoitaa, mutta viikonloppuisin miehen kuuluisi todellakin edes nousta aamulla vauvan kanssa ja antaa sinun nukkua.

Ja et todellakaan passaa miestä, kun vauva nukkuu tai on miehellä niin lepäät ja passaat ITSEÄSI.

Näytä miehellesi tämä ketju, jos mikään muu ei auta.

Vierailija kirjoitti:

"Mies vaatimalla vaati"

Älä nyt yritä syyllistää miestä siitä, että olette YHDESSÄ vauvan saaneet.

Täällähän miesasiamiehet alkavat pienimmästäkin ärsykkeestä huutaa, että "mitäs pakotit miehen isäksi", joten on ihan asiallista ap:lta mainita miehen asenteesta.

Meilläkin mies teki paljon töitä lapsen ollessa pieni. Hän saattoi lähteä töihin ennen kuin heräsin lapsen kanssa ja tulla kotiin kun lapsi oli jo nukkumassa. Näin kun tapahtui peräkkäisinä päivinä niin sanoin aina miehelle, että välillä pitäisi tulla kotiin niin että näkee lapsensa hereillä - ja että lapsi näkee isänsä. Mies kyllä muuten tykkäsi vauvasta kovasti, mutta tokihan minä imettäjänä ja kotiäitinä kannoin suurimman vastuun. Mitä se mies yölläkään olisi voinut tehdä, ei häneltä maitoa tullut ja minä hoidin ne yöimetykset. Vauva nukkui vieressä ettei tarvinnut sentään sängystä nousta, eihän sitä muuten olisi kestänyt järjissään.

Mies taisi havahtua siinä kohtaa kun lapsi oli 2-3 vuotias ja hihkui innoissaan eteisessä miehen tullessa töistä: "Isi tuli käymään!" Lapsiparka ei edes tajunnut että mies asuu meidän kanssa, kun näki häntä niin harvoin. Tuosta alkoi pikku hiljaa se, että mies otti suuremman roolin lapsen kanssa ja ehkä se työntekokin vähän väheni. 

Miehen luontainen työrytmi on aina ollut iltapainotteinen eikä se muuttunut lapsen myötä mihinkään. Minä ja lapsi sopeuduimme miehen rytmiin ja meillä oikeasti oli niin, että valvottiin lapsen kanssa kahteen yöllä ja minä heräsin aamukymmeneltä, lapsi puolilta päivin. Tällä systeemillä saimme edes iltaisin/yöllä yhteistä aikaa perheen kanssa. Meillä oli jossain välissä jopa säännöllinen päivällisrytmi: mies tuli kotiin joskus kymmenen jälkeen illalla ja puoli kahdeltatoista syötiin (miehen laittamaa) ruokaa kuin jotkut italialaiset konsanaan. Tämä ei tietty toimi jos lapsi on luonnostaan aamuvirkku, niin kuin jotkut lapset ovat. Meillä oli tuuria, että lapsi oppi nukkumaan miehen kuorsauksessa ja elämään meidän kanssa samassa rytmissä.

Vierailija kirjoitti:

Miehille on melkein aina ihan tosi vaikeaa hyväksyä vauvaa osaksi elämää. Etenkin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen vauvan konkreettinen tulo on monelle ihan järkyttävän vaikea paikka, kun kaukainen unelma onkin yhtä-äkkiä tosista lihaa ja verta ja vaatii oikeasti koko ajan hoivaa ja työtä. Paineistetut unelmat muuttuvat arjeksi ja sitä on vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa kestää! Joku mies oireilee tekemällä hulluna töitä (= syy olla mahd. paljon kotoa poissa), joku taas valittaa seksistä, joku on järjettömän todella mustasukkainen vauvasta, joku mököttää kotitöistä jne. Yleensä kestää n. vuoden, kun tilanne tasoittuu - jos on tasoittuakseen.

Voisi auttaa, jos laittaisit miestä mahdollisimman paljon olemaan kahdestaan vauvan kanssa. Lähde itse illalla vaikka lenkille tai naapuriin katsomaan telkkaria tai mitä keksitkään ja jätä mies hoitamaan vauvaa. Siitä se miehen ja vauvan välinen suhde alkaa muodostua ja toisaalta miehellekin konkretisoituu, miten vauvan hoito voi viedä voimia.

Tekisi mieli väsyneenä luovuttaa. Huutaa miehelle, muutetaan vauvan kanssa pois, ettei häiritä sen työntekoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehille on melkein aina ihan tosi vaikeaa hyväksyä vauvaa osaksi elämää. Etenkin pitkien lapsettomuushoitojen jälkeen vauvan konkreettinen tulo on monelle ihan järkyttävän vaikea paikka, kun kaukainen unelma onkin yhtä-äkkiä tosista lihaa ja verta ja vaatii oikeasti koko ajan hoivaa ja työtä. Paineistetut unelmat muuttuvat arjeksi ja sitä on vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa kestää! Joku mies oireilee tekemällä hulluna töitä (= syy olla mahd. paljon kotoa poissa), joku taas valittaa seksistä, joku on järjettömän todella mustasukkainen vauvasta, joku mököttää kotitöistä jne. Yleensä kestää n. vuoden, kun tilanne tasoittuu - jos on tasoittuakseen.

Voisi auttaa, jos laittaisit miestä mahdollisimman paljon olemaan kahdestaan vauvan kanssa. Lähde itse illalla vaikka lenkille tai naapuriin katsomaan telkkaria tai mitä keksitkään ja jätä mies hoitamaan vauvaa. Siitä se miehen ja vauvan välinen suhde alkaa muodostua ja toisaalta miehellekin konkretisoituu, miten vauvan hoito voi viedä voimia.

Miehelle voi myös usein olla tosi vaikeata löytää roolia siinä kolmiyhteisössä, missä äiti (imettäjä) ja vauva ovat niin voimakkaassa symbioosissa. AP, miehesi voi olla vähän eksyksissä. Hän voi kompensoida imetyskyvyn puutettansa sillä, että hän tekee hiton hyvin sen, mikä on ollut vuosisatojen ajan isän rooli: metsästää ruokaa pöytään ja antaa perheelle turvaa (nykyään siis taloudellinen varmuus).

Moni äiti myös sysää miehen sivuraiteelle touhutessaan imetyksen yms kanssa ja ollessaan 1000% ÄITI . Ja isä ehkä hämmentyneenä väistää, kun ei muutakaan osaa. Nyky-isyys ei tule miehillä geeneissä vaan se täytyy oppia. Nykyään pystytään elämään roolijaossa, joka ei enää ei enää vastaan biologista perimäämme.

Toinen vaikea asia miehille ja usein naisillekin on (järkevä ja analyyttinen) keskustelu tästä ongelmasta. Yhtä lailla se paljon töitä tekevä isä on ansainnut leputuokionsa kuin se paljon töitä kotona tekevä äitikin. Ei se automaattisesti voi olla niin, että mies hoitakoon kaiken koko viikonlopun että äiti saa lepäillä. Kuten ei myöskään toisinpäin. Siis AP puhukaa ja puhukaa ja jatkakaa puhetta vielä ensi viikollakin - ja kuten joku jo ehdottikin, keksi itsellesi joku ’harrastus’ jolloin miehen on pakko ottaa se tilaisuus tutustua omaan lapseensa ja saa mahdollisuuden rakastua siihen kääröön ihan tolkuttomasti.

T. N46, 3 lasta ja toimiva parisuhde :)

Maito pumppaamalla jääkaappiin, plus korvikkeet, pullot tanaan, ja äiti viikonlopun lomalle johonkin. Hoitakoot isukki silloin yksikseen vauvaa. Vauva ei tähän kuole, eikä mies, eikä äiti, mutta avaa silmiä mieheltä. Saman voi toistaa kerran kuussa. Saa äiti levätä, ja mies hoitaa jälkikasvuaan rauhassa.

Mies halus tuupata geenit eteenpäin. Missio on nyt suoritettu ja voi keskittyä duuniin ja rahantekoon. On teillä naiset vielä paljon opittavaa. Isyys ei ole miehelle sama kuin äitiys naiselle. Miehellä perimmäinen motiivi on saada laatugeeneille jatkumoa, ei niinkään se lapsi ja huolenpito.

Missä asutte? Voisin tulla ilmaiseksi auttamaan vauvan hoidossa, jos haluat nukkua pitkät unet tai vaikka käydä kavereita tapaamassa?

Terv. Vauvakuumeinen 26v, Pori

Kysy mieheltä, että pitääkö teidän erota, jotta saat lepoa vauvanhoidosta ja mies joutuu oppimaan vastuunottoa. Tee alustava laskelma elatusmaksuista. Keskustelkaa siis tilanne rauhallisesti, mutta jämäkästi läpi. Jos et nyt pidä puoliasi, sama meno jatkuu ja paheneekin ajan mittaan.

Suosittelen katsomaan toisen ketjun miesvauvoista siellä voi olla sulle sielun sikoja

Kotona on oltava kammottava ilmapiiri, jos mies viihtyy mieluummin töissä.

M28

Miesten "ylityöt" nyt tiedetään: a) joko toinen nainen tai b) vastuun pakoilua.