Lue keskustelun säännöt.
Miksi tunteiden tunteminen on turn off?
24.01.2018 |
Luin Jodelista pitkää ketjua, jossa naiset sanoivat että olisi turn off mikäli mies itkisi ensitreffeillä tai toisilla treffeillä. Mietin, miksi miehiltä kielletään tunteet? Koska toisaalta myös valitetaan, että miehet eivät näytä tunteitaan eivätkä puhu tunteista.
Haluaisin nyt tietää sen rajan, milloin saa näyttää tunteita? Ja ennen kaikkea perustelut tälle?
Entä mikäli mies oikeasti on tunteellinen ja rakastava, onko vaikea saada kumppania sitten?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tunteita kiellä, mutta yleensä tunteita hallitaan sopivasti. Jos joku alkaa ensitapaamisella itkemään, tulee fiilis että hallitseeko tämä henkilö itseään muissa tilanteissa, ymmärtääkö sosiaalisia normeja, itkeekö yleensäkin erityisen paljon...
Menisinkö uudestaan treffeille, riippuu olisiko mies muuten kiinnostava ja kuinka hän hoitaisi itkunsa. On eri asia vollottaa treffien alusta loppuun ex-tyttöystävän tai vuosi sitten kuolleen kissan perään, kuin hetkellisesti herkistyä koska äiti kuoli viikko sitten ja pahoitella herkistymistään. Näin kahtena ääripään esimerkkinä.
Jos mun äiti olis kuollut viikko sitten niin en todellakaan kykenisi treffeille. Ja todellakin vollottaisin jos äiti olisi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kyse olisi tilannetajun puutteesta. Ei kannata lähteä ensitreffeille, jos on juuri menettänyt jonkun läheisensä tai muusta syystä surua. Ensitreffit eikä ne tokatkaan ole tilanne, jossa puretaan omaa surua ihmiselle, joka on juuri vasta tavattu.
Itkeminen on sallittua mutta sinänsä "yksityisasia" jolle on omat paikkansa, eikä se paikka ole ensitreffit. Sitten vasta kun on tutustuttu.
Parisuhteessa voi myös tulla vessasta kaksin kerroin ja voivotella ripulia, mutta ensitreffeillä tämä yleensä yritetään pitää omana tietona.
Saa näyttää tunteita, mutta siis miksi joku itkisi ensitreffeillä? Ellei ole joku ihan poikkeustapaus, esim. isä kuollut hiljattain ja treffit osuu juuri isänpäivän tienoille ja herkistyy jostain mikä siitä juuri muistuttaa sattumalta tms. Mutta siis ei ekoilla treffeillä niin syvälle jutun aiheissa kannata mennä, että tulee ihan itku silmään. Minusta tämä olisi outoa, vaikka ihan kaverimielessä tapaisi jonkun uuden.
Olen nähnyt monenkin deittini kyynelissä, mutta jos niin olisi käynyt ensitreffeillä niin tuskin olisimme tavanneet toiste. Yleensä ensitreffeillä / alkutapaamisilla tunnelma on myönteisen kepeä. En haluaisi kuulla kenenkään huolia ja lohduttaa itkevää ensitapaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin treffeille miehen kanssa. Heti alkuun kertoi nyyhkytarinan itku kurkussa. Seuraavaksi ehdotti panemista :D
Ilmeisesti oli lukenut jotain iskuoppaita, että herkistelyllä pääsee sänkyyn. Totuus: ei pääse, se on vain kiusallista. Kenellä muka herää halut itkemisestä ja tilannetajuttomuudesta?
Joka mies antaisi kenkää epäröimättä naiselle, joka alkaisi ensitreffeillä vollottaa. Miksi naisten pitäisi sietää miehiltä tuollaista sekoilua? Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla, että edes kehtaa pyytää ketään sietämään tuon lajin "tunteiden tuntemista"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tunteita kiellä, mutta yleensä tunteita hallitaan sopivasti. Jos joku alkaa ensitapaamisella itkemään, tulee fiilis että hallitseeko tämä henkilö itseään muissa tilanteissa, ymmärtääkö sosiaalisia normeja, itkeekö yleensäkin erityisen paljon...
Menisinkö uudestaan treffeille, riippuu olisiko mies muuten kiinnostava ja kuinka hän hoitaisi itkunsa. On eri asia vollottaa treffien alusta loppuun ex-tyttöystävän tai vuosi sitten kuolleen kissan perään, kuin hetkellisesti herkistyä koska äiti kuoli viikko sitten ja pahoitella herkistymistään. Näin kahtena ääripään esimerkkinä.
Onko tunteiden hallinnan odottaminen naisten keskuudessa hyväksyttyä vai onko tämä sitä kaunistelua, jolla esitetään muille parempaa ihmistä?
Nimittäin kotona jos otan itsehillintää puheeksi niin se on kamalan ahdistavaa. Mutta olen kyllä samaa mieltä että jos kaikki tulee ulos mitä sisällä velloo, siis ihan kaikki, ilman että yhtään ajattelee ensin, se on kanssaihmiselle kyllä tosi raskasta.
Ei kukaan tunteita kiellä, mutta yleensä tunteita hallitaan sopivasti. Jos joku alkaa ensitapaamisella itkemään, tulee fiilis että hallitseeko tämä henkilö itseään muissa tilanteissa, ymmärtääkö sosiaalisia normeja, itkeekö yleensäkin erityisen paljon...
Menisinkö uudestaan treffeille, riippuu olisiko mies muuten kiinnostava ja kuinka hän hoitaisi itkunsa. On eri asia vollottaa treffien alusta loppuun ex-tyttöystävän tai vuosi sitten kuolleen kissan perään, kuin hetkellisesti herkistyä koska äiti kuoli viikko sitten ja pahoitella herkistymistään. Näin kahtena ääripään esimerkkinä.